wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Simpauttajasta nuo sanat ovat ja ne lausui Imppa Ryynänen ollessan työn touhussa Simpauttajan kanssa.
- Eräs henkilökohtaisista tuttavistani ja mielenkiitoisista persoonista oli lukuvuosina 1959 – 1962 Lieksan yhteislyseossa toiminut voimistelunopettaja Kai Rudolf Petter (Öhky) Öhmann. Hän oli syntynyt 90 vuotta sitten, vuonna 1928 ja asui lyseon lähellä vaimonsa Helnyn ja neljän tyttärensä kanssa. Öhky ei kuitenkaan ollut minun opettajiani Lieksan yhteislyseossa.
Öhmann oli innokas erämies ja kalastaja. Usein pääsin hänen kalakaverikseen noin 60 vuotta sitten keväällä Mäntyjärvelle ja kesällä puuhastelemaan hänen Kuoran maatilalleen. Öhmann muutti Lieksaan Sokojärveltä, jossa asuessaa hän oli hankkinut kyseisen maatilan.
Hyvin toimeliaana miehenä hän ajoi autollaan, joka oli silloin muistaakseni vanha 50 -luvun takamoottorinen Renault 4CV, vuonna 1960 yksin Rooman olympialaisiin ja takaisin. Lieksasta hän muutti perheineen Etelä-Suomeen ja hän toimi 60-luvun puolivälin tienoilla mm. Tunisian yleisurheilun päävalmentajana. Matti Kutvonen tuli Öhmannin tilalle lyseoon voimistelunopettajaksi syksyllä 1962. - Kylissä harrastettiin aina ulkoliikuntaa ja niissä jonkinlainen urheilukenttäkin koulun lähettyvillä ja talvisin hiihtolatu lähimetsässä. Hiihtolenkki saattoi toimia kesäisin juoksumaastona. Vuosikymmenien aikana kylät ovat autioituneet ja kentät metsittyneet. Kaupunkeihin muuttaneiden perheiden lasten ja nuorten liikunta on vaihtunut sormien liikutteluun älylaitteiden näytöille.
- En tiedä, mutta arvaan, että Lieksan 60-luvun alkuvuosina urheilupuistoon tehty noin kilometrin pituinen latu oli/on Revon rata. Siellähän pidettiin ihan arvokisoja silloisten kuuluisien hiihtäjienkin kesken. Olihan Repo hiihtovalmentaja ja on vieläkin.
- Mukava muisto! Lienette olleet luonnonopin tunnilla kiertämässä lenkkiä. Maisteri Tuupainen opetti lyseolla sekä luonnonhistoriaa että maantietoa ainakin 60-luvun alkupuoliskolla.
- Mieleen on jäänyt nimi "voimalaitoksen lenkki", joka oli ainakin Lieksan yhteislyseon voimistelunopettajien suosiossa ja saattaa olla vieläkin. Jos oppilaalla ei ollut liikuntatunneilla mukanaan suksia tai luistimia, odotettavissa oli voimalaitoksen lenkin juoksu tai kävely Alakanavantietä pitkin.
Lieksankosken laitoksen toinen koneisto otettiin tuotannolliseen käyttöön joulukuussa 1960 ja jo tuona vuonna voitiin voimalaitoksen lenkkiä kiertää. Riippusilta valmistui vuonna 1958 väliaikaiseksi sillaksi laitoksen työntekijöiden työmaalle kulkemisen helpottamiseksi. Tuolloin työmaa-alueella ei saanut harhailla.
Liikunnan opettajat eivät osallistuneet lenkkeilyyn eivätkä myöskään hiihtämiseen Saavalle saatikka luistelemiseen silloisella ulkokentällä. He seisoskelivat mieluummin jääkiekkokaukalon lähettyvillä. Minkäänlaista opetustehtävää ei tuolloin tapahtunut.
Opettajina olivat Sulo Repo ja Kai Öhmann. Öhmannin tilalle tuli Matti Kutvonen syksyllä 1962. - Monilla on sellainen virheellinen käsitys, että Venäjältä Suomeen muuttaneet (laukku)kauppiaat olivat syntyperäisiä venäläisiä. Näinhän ei asia ole. Esimerkiksi Dobrinin-suku on lähtöisin Suomesta ja sen alkuperäinen sukunimi oli Hyvönen. Kuhmon ja Sotkamon suunnalta Venäjälle muutettuaan ja "kreikan uskoon" käännyttyään, nimi muutettiin venäläiseen muotoon Dobrinin (добрый, dobryij = hyvä). Takaisin kotimaahansa muutettuaan sukunimi vaihdettiin suomalaiseen muotoon, ei tosin enää Hyväriseksi, vaan Rotkoksi ja Tarmaksi.
Samalla tavalla on käynyt monien muidenkin sukujen kanssa. Osa suvuista Suomeen takaisin muutettuaan ei ole muuttanut sukunimeään suomalaiseen muotoon, mutta kuitenkin paremmin lausuttavaksi, esim. Tserni (чёрный, tšornyi = musta). - Itä-Karjala -lehti ilmestyi Suomessa 1920-luvulla. Wikipedia on lukijoiden tekemä tietosanakirja, jonne kukin kansalainen voi kirjoitella omiaan "mutu"-tuntumalla. Se tietohin pitää suhtautua hyvin varauksella.
- Arkistossani on muutama vuoden 1954 silloisen Maalaisliiton seitsenpäivänen sanomalehti Karjalainen, joka ilmestyi jo tuolloin seitsemänpäiväisenä. Silloinkin Karjalaisessa oli paljon sarjakuvia, joita olivat: ”Akseli ja Anni”, ”Fantom”, ”Mandrake”, ”Nalle, Pelle ja Pingo”, ”Nöpö ja Töpö”, ”Piirtäjä Pöllänen”, ”Salttu”, ”Adamson”, ”Pitkänen ja Pätkänen”, ”Hulivili” ja ”Ali-Baba”.
Mielestäni tuolloin sarjakuvista ainakin puolet olivat lapsille tarkoitettuja. Tämän päivän Karjalaisessa on kuusi sarjakuvaa ja ”Fantom” on edelleen niissä mukana. Lapsille sarjakuvat eivät taida enää olla osoitettuja eivätkä lapset taida olla enää kiinnostuneita sanomalehdistäkään kuten ennen muinoin.
Sarjakuvat olivat tuolloin ja ovat edelleen tärkeä osa lehteä. "Piirtäjä Pöllänen" jäi mieleeni sarjakuvista, joissa Pöllönen piirsi itselleen piirroksen, johon hän hyppäsi mukaan sarjakuvahahmoksi. Todellinen taikuri siis! - Kommunisteilla ei ollut Lieksassa paikallista lehteä, vaan täällä luettiin valtakunnalista "Kansan Uutiset" -lehteä. Kommunisteilla oli lisäksi Oulussa ilmestyvä lehti "kansan Tahto" ja Turussa ilmestyvä "Uusi Päivä".
TPSL: n lehti oli valtakunnallinen "Päivän Sanomat". - Kiitoksia mielenkiinnon ilmaisusta. Olen tuonut esiin vain erään näkökulman siltahankkeesta, josta ei liene vielä paljonkaan keskusteltu. Kaikki mainitsemani asiat ovat julkisia ja ne löytyvät tarvittaessa lakiteksteistä ja Lieksan kaupungin arkistosta (koskitilat, joiden perustamisessa kaupunki oli aktiivisesti mukana vuonna 20 vuotta sitten).
Olen jo todellakin eläkettä nauttiva vanha lieksalainen enkä lähde enää julkistamaan naamaani missään yhteyksissä. Pidättäydyn julkisesta "puolesta tai vastaan -keskusteluista", jotka käsittelevät politiikkaa, maahanmuuttoa tai vaikkapa siltahanketta. Aloitukseni ja kommenttini eivät ole suunnattu sillan rakentamista tai sen puolustamista vastaan. - Mainittu kansalaisliikkeen vaatimus vesivoimaloiden purkamiseen ei tule toteutumaan Suomessa, koska laitokset toimivat energiatalouden tärkeimmässä osassa eli säätövoimana sähköverkon tehomuutoksissa. Vesivoimalaitokset hoitavat Suomessa sähköverkon taajuuden pysyvyyden, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että joka hetki sähkön tuotanto vastaa sähkön kulutusta. Muut sähköä tuottavat laitokset eivät tähän pysty niin nopeasti kuin on tarve.
- Vesialueen omistajalla (esim. Kemijoki Oy) on oikeus päättää omaisuutensa (esimerkiksi joen pohjan käytöstä). Omistajalla oikeus vuokrata käyttöoikeuden toiselle osapuolelle (esim. Lieksan kaupunki) tai antaa suostumuksen toisen tahon alulle panemalle hankkeelle (esim. sillan rakentaminen).
Vesialueen (maapohjan) omistajalla on asianosaisasema aluetta koskevissa asioissa (esim. silta).
Koska silta rakennetaan vesistön pohjasta alkaen, se tapahtuu vesialueen omistajan maalle.
Tuskinpa kukaan maanomistaja antaa vaikkapa naapurin rakentaa taloaan tontilleen ilman minkäänlaista keskustelua!
Tuskin Kemijoki Oy:llä on halua torpata hanketta, vaikka se onkin asianosainen mainitussa asiassa. Asiasosaisella on kuitenkin omat reunaehtonsa hankkeelle esimerkiksi vesivoiman säilymisen kannalta katsottuna. - Lieksanjoen+Kemijoki+Oy.n+omistamalle+vesialueelle+on+perustettu+koskiosuuksia+omistavista+tiloista+kaksi+koskitilaa+kalastuslain+286/82+mukaisesti+vuonna+1998.+Koskitilat+ovat+Pankakosken+koskitila+(Rno+110)+ja+Lieksanjoen+koskitila+(Rno+122).+Pankakosken+koskitilan+omistussuhteet+äänimääriltään+ovat+ovat,+Kemijoki+Oy+4045+ja+yksityiset+109+(97,3+%+/+2,7+%.+Lieksanjoen+suhteet+ovat+äänimääriltään,+Kemijoki+Oy+978845+ja+yksityiset+58214+(94,1+%+/+5,9+%).+
- Heinävaaralla on ainakin kaksi maanomistajaa. Yksi niistä on Kemijoki Oy. Kyseinen yhtiö omistaa voimalaitokseen johtavan tunnelin päällä olevan noin 10 metriä leveän ja noin puolen kilometrin pituisen maakaistaleen (noin puoli hehtaaria). Kun voimayhtiö omistaa maakaistaleen, omistaa se myös tunnelin pohjamutineen.
Suomen lait eivät määrittele, kuinka syvälle kukin maanomistaja maataan omistaa. Käytännössä esimerkiksi 100 metriä syvällä sijaitseva maalämpöputki on maanomistajan maalla ja lämpö tulee siis omalta maalta.
Käytännössä sovelletaan hyödyntämisperiaatetta. Maanomistaja omistaa maataan niin syvälle kuin se on hyödynnettävissä. Syvyyden rajoituksena on esimerkiksi vesilaissa määritelty pohjavesialue. - Olen huomannut, ettei asiallisia aloituksia kannata Lieksan palstalle enää kirjoittaa. Kirjoittaminen vie aina kuitenkin aikansa. Asiallinen aloitus tai viesti poistetaan välittömästi, ennen kuin kukaan lukija ehtii siihen edes reagoimaan. Se tuntuu todellakin hyvin turhauttavalta.
Tällainen tilanne on jatkunut jo kauan ja sen huomaa Lieksan keskustelupalstan aloitusten ja viestien vähenemisenä. Asiattomat aloitukset ja viestit näyttävät kuitenkin pysyvän sitkeäsi palstalla. Luulen, että tämäkin viesti poistuu pian asiattomana. Ilmeisesti poistattajana toimii joku siitä nauttiva kiusaaja ja valvoja poistaa aloituksia ja viestejä niitä lukematta. Muutenhan tällaisen ei pitäisi mitenkään olla mahdollista! - Tunnen erään jo perhetutuksi tulleen ja Joensuussa joitakin vuosia sitten ylioppilaaksi kirjoittaneen tummaihoisen ottolapsen. Hän opiskelee suomalaisessa yliopistossa teknisiä aineita. Hänen synnyinmaansa on Nigeria.
- Yritän kääntää edellä olevaa tekstiä.
Kommuutti on seinustalla sedän jonkilainen salakätkö ja laatikossa sammaleiden alla on minun hoitoon määrätyt akvaviitit joilla olenkin useasti päivässä itseäni lääkinnyt. - Hissanmaikk on ollut useita kuukausia poissa Lieksan keskustelupalstalta työmatkan takia. Kreikan Päivälehden mukaan erinomaisen kielitaitonsa ja alaan perehtyneisyytensä takia Hissanmaikk on kutsuttu erääseen Athos-vuoren luostariin Kreikkaan alkoholivalmistamon laaduntarkkailijaksi. Hissanmaikk on tunnetusti Euroopan paras henkilö tällaiseen tehtävään harjaantuneen makuaistinsa takia.
Hänen pääasiallinen tehtävänsä on juomien alkoholipitoisuuden toteaminen luonnonmenetelmällä. Jos jalat kantavat vielä 10 kupin jälkeen, on tuote alla 60 painoprosenttista. Jos ei, niin tuote on yli 60 prosenttista.
Lehden mukaan tämän vuoden luostarin valmistuserät on testattu syksyyn mennessä, jonka jälkeen Hissanmaikk palaa Suomeen syventyen kotikonnuillaan omiin testausharrastuksiinsa. - Mikä tieto oli yllättävä?
Vuonna 2016 keskivertokuluttajan sähkön hinta oli Suomessa 15,4 snt/kWh. Kallein sähkö oli Tanskassa 30,9 snt/kWh. Saksan hinta oli 29,7 kWh.
Minun sähkön hinta oli viime vuonna 12,2 snt/kWh. Kyseinen vertailukelpoinen hinta on jokaisen helppo laskea jakamalla vuoden sähkölaskujen yhteissumma vuodessa kulutetulla kilowattituntimäärällä.
Motonetin tarjoushinta 10 snt/kWh kanta-asiakkaille on edullinen.