wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Tukkimerkkinä puuhun lyöty kuusisakarainen tähtileima on ”Gutsetin merkki”, Enso-Gutzeit Oy:n tähti, joka otettiin käyttöön Suomessa vuoden 1882 tienoilla. Samaa tähteä käytettiin myös metsäosaston tunnuksena ja tuotemerkeissä. Yhtiön laivoissa ja rakennuksissa tähti oli nähtävissä 1980-luvulle saakka.
Ensimmäinen Gutzeitin tukkien uittomerkki oli vuonna 1873 käyttöön otettu yksinkertainen viiva eli pelkistetty ykkönen. Merkki oli kuitenkin hankala havaita ja se sekoitettiin puun halkeamiin ja rosoihin.
Vuonna 1882 merkki vaihdettiin kuusisakaraiseen tähteen. Daavidintähti on samankaltainen kuusisakarainen kuvio. Enso-Gutzeitin historiasta ei löydy Gutsetin merkillä olevan mitään yhteyttä juutalaisten tähteen. Kyseinen tukkimerkki oli ollut käytössä ennen Suomea jo Norjassa Glommanjoella.
Lähdeet: teokset: Sagbrukstiden 1860-1914 vuodelta 1973 ja
Enso-Gutzeit Oy, osa 1, vuodet 1872-1923 vuodelta 1992 - Toden totta. Huomasit kirjoitusvirheeni, mutta et ymmärtänyt tekstin sisältöä. Kiitoksia kuitenkin tarkkaavaisuudestasi. Seuraavaksi korjattu teksti.
Toimittajilla on valtaa, koska heidän tekstejään lukee hyvin moni kansalainen. Kovin pieni osa siitä, mitä toimittajat kirjoittavat, käyvät yksiin todellisuuden kanssa. Toimittaja kirjoittaa omiin tuntemuksiin, kokemuksiin ja näkemyksiin perustuen. Ne ovat kaikilla toimittajilla erilaiset. Lehtimiehen ohjeissa korostettiin aikoinaan, että toimittajan tulee aina pyrkiä totuuteen, vaikka se poikkeaisikin toimittajan omista mielipiteistä. - Osto- ja myyntiliike oli Osuuspankin jälkeen samalla puolella Koulukatua kantatielle päin mentäessä. Säästöaitta oli tähtitalossa, josta se muutti Seurahuoneen tiloihin 80-luvun lopulla.
- Yhteenveto viesteistäni tähtitalosta menneiltä vuosilta.
Tähtitalo oli Enso-Gutzeit Osakeyhtiön metsäosaston piirikonttori. Eräs pitkäaikaisista piiripäälliköistä oli Urho Pohja. Urho Pohja asui tähtitalon lähellä Osuuskassan talon (Lahtisen kukkakauppa) ja Simo Hurtan kadun välisellä alueella olleessa talossa. Talo purettiin noin 15 vuotta sitten ja nyt alue on pysäköintialueena. Talossa toimi viimeksi osto- ja myyntiliike. 70-luvulla metsäosaston konttoritoiminta siirrettiin Pankakoskelle ja rakennus myytiin. Myöhemmin hirsinen rakennus purettiin. Tiedän, että puretuista hirsistä on rakennettu vankka kesäasunto Lieksan eteläpuolelle.
https://www.europeana.eu/portal/fi/record/2021008/M011_17801.html - Toimittajilla on valtaa, koska heidän tekstejään lukee hyvin moni kansalainen. Kovin pieni osa siitä, mitä toimittajat kirjoittavat, käyvät yksin todellisuuden kanssa. Toimittaja kirjoittaa omiin tuntemuksiin, kokemuksiin, näkemyksiin perustuen. Ne ovat kaikilla toimittajilla erilaiset. Lehtimiehen ohjeissa korostettiin aikoinaan, että toimittajan tulee aina pyrkiä totuuteen, vaikka se poikkeaiaikin toimittajan omista mielipiteistä.
- Kamuttajan käännös oli hyvin lähellä totuutta. Presidenttiasiasta on todellakin kysymys. Kielitesti oli tällä kerralla varsin vaikea, koska siihen oli sekoitettu ainakin kolmea eri kieltä, joista tunnistettavissa olivat hmong, njandza, shona ja mahdollisesti myös xhosa. Vapaasti suomennettuna teksti on seuraavanlainen: "Voit lähettää kommentin shigs, on suunnitelma shoikille, olen valmis". Parilla sanalla on lukuisia eri merkityksiä, mutta viestin perusajatus oli kamuttajan käännöksessä. Raivoraittiiden presidentistä on kyse ja hissanmaikk on ehdottomasti sopivin tehtävään.
- Samoihin aikoihin 60-luvulla oli lyseossa pielisjärveläinen P.K., joka aikanaan työskenteli ensin suurissa yhtiöissä kotimaassa ja myöhemmin humanitäärisissä tehtävissä ulkomailla kuten monissa Afrikan maissa ja Venäjän suunnalla. Olemme sähköpostitse keskustelleet mm. kouluajoistamme ja opettajistamme. Olinhan siellä silloin minäkin.
Edellä mainitun L.P.:n kotona vierailin joitakin kertoja 50-luvulla. Vanhempani olivat talonväen perhetuttuja ja L.P.:tä ja minua yhdisti eräs tietty asia. - Lieksan yhteislyseossa minun ensimmäinen vieras kieleni oli saksa, jonka opiskelu aloitettiin toisella luokalla. Saksan ja englannin lukijoita oli tuolloin yhtä paljon. Englanti tuli mukaan vasta lukiossa. En ole katunut kielivalintaani. Saksaa olen tarvinnut siinä missä englantiakin. Venäjää opiskelin työn ohessa ja siitäkin on ollut hyötyä vieraillessani entisessä Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä sekä työmatkoilla että vapaa-aikanani. Venäjän kielen opettajani oli Suomessa asuva ja työskentelevä syntyperäinen Neuvostoliitossa syntynyt Venäjän kaksoinkansalainen.
- Monet turvautuvat tietojen hakemisessa nettiin ja siellä usein kansalaisten laatimaan tietosanakirja Wikipediaan. Sen tietoihin on suhtauduttava varauksella eikä luottaa sinisilmäisesti sen jokaiseen sanaan. Wikipedian artikkeleihin mahtuu paljon räikeitä virheitä ihmisten omia mielipiteitä.
Monien asioiden ja tapahtumien todenperäisyys, ajankohta ja paikka ovat tarkistettavissa esimerkiksi yliopistojen kirjastoista, kaupunkien kirjastojen tietolähteistä, paikallisista museoista, maakunta-arkistoista, yritysten arkistoista ja niin edelleen.
Myös sanomalehtien uutistoimistojen tietoihin kannattaa suhtautua varauksella. Ne ovat toimittajien näkemyksiä tapahtuneesta ja se voi olla aivan muuta kuin koko totuus asiasta. - Eräs kuuluisista monitoimimiehistä oli vuonna 1873 Pielisjärvellä syntynyt Ernst Fredrik Nevanlinna. Jokainen voi itse lukea historian lehdiltä tohtori Nevanlinnan tekemiset, koska viestistä tulisi liian pitkä, jos ne tässä luettelisin.
- Lieksan kirkonkylän valtion keskikoulua vastaava oppikoulu aloitti koulutyönsä 1.9.1924.
Kahdelle ensimmäiselle luokalle otettiin silloin 60 oppilasta. Vuonna 1928 valmistui nykyinen koulutalo Moisionkadun varteen. Syksyllä vuonna 1945 koulun toiminta laajeni täysiluokkaiseksi yhteiskouluksi siten, että ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat Lieksassa keväällä 1948.
Kaikki Lieksasta tai Pielisjärveltä maailmalle lähteneet ja siellä kuuluisuutta saaneet eivät kulkeneet yhteiskoulujen tai -lyseoiden kautta.
En lähde Lieksan yhteislyseosta 60-luvulla lähteneitä ja maailmalla menestyneitä henkilöitä nimeämään, koska suurin osa heistä on vielä elossa. Eräs heistä, L.P. oli keväällä 1961 Lieksan yhteislyseon viidennellä luokalla. Valmistuttuaan ylioppilaaksi keväällä 1964 hän opiskeli ekonomiksi ja hänestä tuli eräs Suomen suuryritysten suurista johtajista. Uskon, että monet lieksalaisista vanhemmista ihmisistä tunnistavat hänet.
Eräs kuuluisimmista henkilöistä on Pielisjärven Lamminkylässä, Pokronlammen rannalla sijainneessa kodissa 21. kesäkuuta vuonna 1885 syntynyt säveltäjä Heino Kaski. Kaikki lieksalaiset tuntevat hänen tarinansa. Kaski kuoli 20.9.1957. Samana päivänä kuoli myös säveltäjä Jean Sibelius.
Fabergen yksi maineikkaimmista kultaseppämestareista oli Pielisjärvellä vuonna 1858 syntynyt Anders Nevalainen. Muistattehan, että Peter Carl Fabergé oli venäläinen kulta-, hopea- ja jalokiviseppä. Fabergé tunnetaan parhaiten Fabergén pääsiäismunista.
Minä en ryhdy kiistelemään mistään asiasta. Keskustelun pitää olla rakentavaa ja rehellistä, eli tosiasioihin perustuvaa eikä pelkästään kansalaisten laatimaan Wikipedian tietoihin tai muihin olettamuksiin pohjautuvaa MUTU-tuntumaa. - Ei kukaan ollut kuuluisa Lieksan yhteislyseosta lähtiessään. 50- ja 60-luvuilla aloittaneista aika monesta tuli tunnettuja tiedemiehiä, tohtoreita, professoreita, yritysjohtajia, lääkäreitä, kirjailijoita, toimittajia jne. Osa heistä on vaikuttanut tehtävissään maailmanlaajuisesti. Heitä kaikkia yhdistää synnyinpaikkana Pielisjärvi tai Lieksan kauppala, mutta juuri kukaan heistä ei ole työskennellyt Lieksassa. Pidän kuuluisana henkilö, jonka nimi on jäänyt pysyvästi historiaan esimerkiksi edellä mainitsemissani tehtävissä.
- Siinä onkin mielenkiintoinen selvitystyö. Jonkin verran helpompi tehtävä olisi löytää Lieksasta ja Pielisjärveltä lähtöisin olevat kuuluisuudet. Jos mennään aivan lähihistoriaan eli 50- ja 60-luvuille, Lieksan ja Pielisjärven lyseoista lähti maailmalle hyvin useita ylioppilaita, jotka etenivät korkeisiin virkoihin ja vaativiin tehtäviin kotimaassa ja ulkomailla. Monet heistä on löydettävissä vaikkapa Googlen avulla. Joidenkin kanssa olen ollut eläkkeellä ollessani yhteydessä ja olemme muistelleet Lieksan ja Pielisjärven vanhoja kouluaikoja.
- Kuten lehdestä voi lukea, Koch on ollut 20 vuotiaan nuorukaisena vuonisjärveläisessä maalaistalossa rengin tehtävissä. Kuuluisuutta hän hankki vuosikymmeniä myöhemmin näyttelijänä ja etenkin kirjailijana.
- Lieksan Lehti kirjoitti syyskuussa 1960 seuraavanlaisen jutun.
80 oppilasta aloitti oppikoulunsa Sarkalassa
Sarkalassa ja sen ympäristössä on kuluvan syyskuun alusta lähtien näkynyt tavallisuudessa poikkeavaa vilskettä. 80 pientä tyttöä ja poikaa on aloittanut siellä oppikoulun ohdakkeisen polun taivaltamisen.
– Koulumme oppilasmäärä on nyt kaikkien aikojen ennätysluvussa 827 ja luokkia on kokonaista 23. Ensimmäisiä luokkia on neljä, joista kaksi olisimme joutuneet jättämään kokonaan pois, ellei Sarkalasta olisi saatu vuokrattua lisäopetustiloja koulun käyttöön, kertoi rehtori Mainio Helojoki Lieksan Lehdelle.
– Onhan selvää, etteivät nämä Sarkalan tilat vastaa kaikkia koululle asetettavia vaatimuksia, lausui rehtori Helojoki ja jatkoi, että olisi kuitenkin ollut ikävämpää jättää 80 oppilasta kokonaan pois koulusta. Vielä nytkin jäi viitisenkymmentä hyväksyttyä, joita ei hyvällä tahdollakaan saatu mahtumaan kouluun.
– Syyskesällä suoritettiin Sarkalassa entisessä käräjäsalissa sekä ravintolasalissa pieniä korjaustöitä. Väliovet peitettiin kovalevyin ja asennettiin lisää lämpöpattereita, niin ikään lattiat maalattiin. Ravintolan keittiöstä erotettiin pieni soppi opettajia varten väliseinällä opettajanhuoneeksi.
– Täällä tapasi toimittajamme tiistaina rouva Airi Stenbergin, joka odotteli juuri matematiikantuntinsa alkamista 1 D-luokalle. Tällä luokalla on pelkästään tyttöjä, kun sen sijaan C-luokalla, joka myös käy Sarkalassa koulua, on sekä poikia että tyttöjä. Oppilaita on molemmilla luokilla tasan 40.
– Opetustyön kannalta suurin hankaluus on opetusvälineiden puuttuminen ja ne joudutaan joka tunnille kuljettamaan yhteislyseolta, seinäkartat ynnä muut. Myös opettajat joutuvat joka tunnin jälkeen kulkemaan koulun ja Sarkalan väliä ja näin ovat lapset joinakin hetkinä välitunneillaan kokonaan ilman opettajan valvontaa. Kun on kysymys ensimmäisistä luokista, ei järjestyksenpito sentään tuottane vaikeuksia, tuumaili rouva Stenberg. Opettajien lisäksi myös oppilaat joutuvat kulkemaan koulun ja Sarkalan väliä, sillä käsityö- ja voimistelutunnit pidetään koululla.
– Enempää opettajien kuin oppilaidenkaan viihtyisyydestä ei juuri Sarkalan suhteen voida puhua. Vanhat seinät ja maalaamattomalla kovalevyllä paikatut ovet antavat ikävän vaikutelman. Kuitenkin on hyvä, että on katto pään päällä, kuten rehtori Helojoki sanoi, ja uutta valtion oppikoulua odoteltaessa tullaan kyllä näinkin toimeen. - Mielestäni Katuvankan kuvaus on todella kuvitteellinen. Kamuttajalla uskon olevan hyvin vähän jos ollenkaan asiaa kyseiseen saluunaan. Kuvaelmassa kyse lienee kyläpahasen ainoasta kuppilasta, jonne minäkin saavun helteisen päivän jälkeen tapaamaan vanhoja tuttaviani Kamuttajaa ja Katuvankkaa. Maito ei kuulu minun juomavalikoimiini, vaan tilaisin lasillisen vettä jäillä.
Minun käyntini Lieksan anniskelusaluunoissa ovat jääneet hyvin vähiin. Puustellissa kävin tänä vuonna heinäkuussa kerran syömässä. Rajanpirtissä, Osulassa, Reppubaarissa, Asemaravintolassa ja Kulmalla kävin joitakin kertoja 60- ja 70-luvuilla. Nykyiset saluunat ovat jääneet käymättä.
Kulma, Kaatrahovi ja Aigabriha olivat tanssipaikkoja, joissa tuli 70-luvulla pitäydyttyä. - Kiitoksia kohteliaasta kommentistasi. En ole kuullut Lieksassa mainitun missään yhteydessä yrityskummeista. Joskus kauan sitten "harrastin" toiminimen puitteissa päätyöni ohessa turvallisuuteen liittyvien koulutusmateriaalien laatimista ja pidin myös joitakin kursseja pyydettäessä eri puolella Suomea. Tuohon aikaan yrittäjä sai todellakin yrittää aivan yksin. Koska kyseinen "lisäbisnes" oli minulle tuttu, en tarvinnutkaan siihen mitään apuja. Ainoa taho, joka hääri aivan pyytämättä ahkerasti kimpussani, oli verottaja arvonlisäverolomakkeineen, ennakkoveroineen, kyselyineen ja muine ukaaseineen. Työtäänhän verottajakin teki ja pilkuntarkasti tekikin.
Nyt ikää on jo sen verran, etten aio enää antautua minkäänlaisiin lisäbisneksiin. Osallistun lähialueen hyväntekeväisyyteen esimerkiksi vanhuksien auttamisen muodossa, jossa ei rahaa käsitellä. - Azerin kielestä suomennettuna nimimerkin hissanmaikk viesti kuuluu seuraavasti:
"Se on psykiatrinen ja ihmisoikeuksiin perustuva lääke".
Voiko tuota enää selvemmin todeta kuivankaan kauden aikana!
Kyllä hissa on perillä erilaisista rohdoista ja niiden käytöstä sekä vaikutuksista. Sen olemme saaneet jo monin tavoin todeta palstallamme. - Aloituksesi kuuluu erittäin hyvin Lieksan kunnan keskustelun aihealueisiin. Juuri omat kokemukset ja muistot matkoista ulkomaille lieksalaisena tai pielisjärveläisenä ovat palstan rikastuttavaa antia. Niitä on mukava muistella ja kun hallitsee sujuvan kirjoittamisen taidon, miksipä ei muistojaan voi jakaa muillekin luettaviksi.
Matkailu avartaa – sanotaan. Se on totta kun seurailee ihmisten touhuja ja tapoja meille entuudestaan vieraissa ympäristöissä ja kulttuureissa. Jo vähäisten keskustelutuokioiden jälkeen on helppo huomata, että ihmiset ovat kanssamme samankaltaisia kansalaisia iloineen, suruineen ja huolineen.
Perheen kanssa ulkomailla matkaillessani olen havainnut, että lapset ovat ennakkoluulottomampia ystävystymään paikallisten lasten kanssa, kuin aikuiset paikallisten aikuisten kanssa. Vaikka lapsilla ei ole yhteistä puhuttua kieltä, touhut ovat hyvin samanlaisia kaikkialla. Yhteisenä kielenä voi olla vaikkapa jalkapallopeli. Joukkueet saadaan helposti muodostettua ja lasten iloisuus on näkyy ja kuuluu kauas.
Aikuisten rasitteina alkuun ulkomailla ovat usein erilaiset ennakkoluulot ja pelot vieraita ihmisiä kohtaan. Ennakkoluulot johtuvat enimmäkseen oikean tiedon puutteesta. Joillakin ihmisillä ennakkoluulot ja pelot ovat niin vahvoja, että ne estävät matkailun, vaikka siihen olisi varaakin.
Suomalaiselle voi olla jopa opettelemista jo siinä, että joku ulkomaalainen haluaa aidosti ja vipittömästi olla ystäväsi. Matkailu poistaa kuitenkin laput silmiltä, kun huomaa samankaltaiset ihmiset ja tutunoloisen elämänmenon kaikkialla. - Viensuun kyläkauppias ei käyttänyt sanaa "muuta", vaan sanaa "sittä".