wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Sikäli kuin olen lukemaani tekstiä ymmärtänyt taloudellinen tilanne ja tyytymättömyys Neuvosto-Venäjän valtaan purkaantui mainitsemallasi Vienan Karjalan kansannousulla eli kapinalla loppuvuodesta 1921. Vienaa ja Aunusta hallinneita kapinoitsijoita kutsuttiin Karjalan metsäsisseiksi ja myös Karjalan vapautusarmeijaksi.
Suomalaisista jääkäreistä koottu sotilasjoukko lähti selvittämään sissien aiheuttamaa sotatilaa. Sotatilaa pakoon lähti suuri joukko Karjalan pakolaisia, joista osa jäi pysyvästi asumaan Suomen itäisille alueille, Lieksaankin. Pakolaisia oli Lieksassakin satoja, ja he työskentelivät mm.
Pankakosken tehtaalla, Kevätniemen sahalla, uitossa, maataloissa ja kauppiaina. Monet vaihtoivat sukunimensä suomalaiseen muotoon.
Pankakosken tehtaalla oli kyseisiä pakolaisia 1920 luvulta lähtien ja 1940-luvulla sinne ”määrättiin” lisäksi suuri joukko myös inkeriläisiä.
On totta, että jotkut pielisjärveläiset ja lieksalaiset eivät oikein suvainneet uusia, venäläisinä pitämiään asukkaita työpaikoillaan. Minä aistin tilanteen omalla kohdallani myös alakoulussa 1950-luvun alkuvuosina.
Lainauksia julkaisuista "Heimosodan jaloista Repolasta Lieksaan" ja "Rajaseudun historiaa Lieksasta, Hukan hännän mitalla". - Lupaan, että en kerro. Hyvä kun kerroit vain minulle ja vain Lieksan palstalla. Voit luottaa minuun. Kirjoitan asiasta vain veispuukkiin, vitteriin, instakrammiin, napsattiin ja pinteresttiin ihan vain muutamille tutuille luotettaville kavereille. Noista medioista ei tieto tunnetusti leviä koskaan mihinkään.
- Ehkä joku vanhempi 40-luvulla syntynyt ikäiseni henkilö saattaa pohtia henkilöllisyyttäni. Esi-isäni ovat vaikuttaneet Venäjällä ja sukunimeni muuttui jo 40-luvulla suomalaisempaan muotoon.
Muutin Lieksaan 40-luvulla ja Lieksasta lähdin lukion jälkeen 60-luvun puolivälin jälkeen opin tielle. Piipahdin joitakin kertoja työharjoittelun merkeissä Lieksassa 60-luvun lopulla. Niistä olen myös kertonut. Kansainvälisen yhtiön palveluksessa häärin sekä kotimaassa että ulkomailla usean vuosikymmenen ajan.
Vanhuuseläkettä olen saanut nauttia jo toista vuosikymmentä. Siinäpä profiilini lyhykäisyydessään. Nämä tietoni olen kertonut tällä palstalla monessa eri keskusteluketjussa. - Kiitoksia kommentista! Aihe olisi hyvin kiinnostava. Lieksan Puunjalostustehtaan historia alkaa vuodesta 1921, jolloin viime vuosisadan lopulla syntynyt Puu-Olli Toivanen perusti tehtaan. Olli Toivanen asui lähes naapurissa Korpi-Jaakon kadun varrella vastapäätä Jussi Tolkin taloa vaimonsa Fannyn kanssa. Perheemme muutti Yläkylältä Alakylälle vuonna 1953 lähelle Toivasia.
- Isäsi lienee ollut töissä Mätäsvaaran tehtaalla, jossa Haimakainen oli sekä laitoksen perustaja että johtaja vuoden 1962 jälkeen. Lieksan Puunjalostustehtaalla hän oli johtajana niin lyhyen aikaa, jotta sitä tuskin kukaan edes tietää tai muistaa. Puuseppänä hän toki teki siellä pitkän rupeaman asustellen tuolloin Timitrassa.
- Muistan Vilho Haimakaisen Lieksan Puunjalostustehtaan ajoilta ja myös myöhemmältäkin ajalta. Ville oli tehtaalla puuseppänä puuseppien joukossa.
Mainitsemani johtaja Saastamoinen oli tehtaan toimitusjohtajana 1940-luvulta kesäkuuhun 1961 saakka. Seuraavaksi johtajaksi valittiin Viljo Vesalainen, joka toimi johtajana maaliskuuhun 1962 saakka. Seuraava johtaja oli Vilho Haimakainen vuonna 1962 kahden viikon ajan, jonka jälkeen toimitusjohtajana toimi Mikko Turpeinen vuoden 1965 konkurssiin saakka. Haimakainen perusti Mätäsvaaraan oman puunjalostustehtaan.
Olet oikeassa. Haimakainen oli johtajana Lieksan Puunjalostustehtaalla tasan kaksi viikkoa vuonna 1962.
Olen poiminut tiedot muistiinpanostani, jonka olen päivännyt 26.4.1965. Kauan sitten oli tarkoitukseni paneutua tehtaan historiaan ja tehdä siitä jonkinlainen julkaisu. Olihan Lieksan tehdas parhaimmillaan noin 30 hengen työllistäjä, puidenhankintaverkoston lisäksi. Aineistoa olisi riittävästi. Mainitsemani henkilöt ovat kaikki jo kuolleet. Elossa olevia työntekijöitä on vielä muutamia, joista yhtä olen pari vuotta sitten haastatellutkin. - Minäkin saan kiittää luojaani hyvästä muistista. Omia arkistoja löytyy runsaasti. Paljon olen tallettanut myös paikallisia lehtiä tai muita tärkeiksi katsomiani julkaisuja. Hyvä näkömuistini on aina avittanut muistamisessa. Ihmisten kohdalla se on toiminut ja toimii siten, että kasvot muistan, mutta nimiä en.
- Minäkin vierailin useita kertoja 50-luvulla Puunjalostustehtaalla tapaamassa iltaisin ja viikonloppuisin Jaakko Hantulaa, joka oli hyvin mukava juttukaveri. Asuimmehan molemmat silloin rautatieaseman tienoilla. Jaakko esitteli minulle tehtaan työstökoneita ja osastoja. Eräs mielenkiintoinen huone oli paikalliselta nimeltään ”viilakoppi”. Se sijaitsi Lieksanjoen puoleisella seinustalla venevajojen kohdalla. Siellä teroitettiin työstökoneiden terät. Vieläkin tulee mieleeni huoneesta viilapölyn ja hiontaöljyn tuoksu. En muista kuka oli teroittaja, koska huoneessa ei ollut koskaan ketään.
Myöhempinä vuosina tapasin myös tehtaan johtajan, Saastamoisen, jolta sain luvan veneen tekoon tehtaalle johtaneen tien varrella sijainneessa tyhjässä varastossa. Rakentelin venettä 60-luvun alkuvuosina. Se on oma tarinansa. Saastamoinen asui omakotitalossaan Mönninkadun varrella lähellä Papinkujan risteystä ja hammaslääkäri Ellen Kiiskisen taloa. Kerran pääsin vierailemaan Saastamoisen kotona, jossa johtaja asui vaimonsa Helvin kanssa. Lapsia ei heillä ollut. Tehtaan vuonna 1921 alkanut tarina loppui vuoden 1965 konkurssiin. - Myös Pankakoskella oli hevossilta. Se ylitti tehtaanlahden ja sillalla myös oli raiteet Niskan sahalle saakka Pankakosken pässiä varten. Sillan tehtaanpuolipäässä oli suuri kello, jolla ilmoitettiin jalankulkijoille junan tulevan sillalle. Silta purettiin 50-luvulla tarpeettomana.
- Sain juuri perkolaattorin tyhjäksi ja huomasin nimeni mainitun Lieksan palstalla. Voin rauhoittaa epäilijöitä, etteivät minunkaan tarinani ole peräisin Lieksa-Pielisjärvi-seura ry:n arkistoista. Monista lieksalaisista kirjoittamistani kohteista minulla on ihan henkilökohtainen tuntuma.
Eräänä esimerkkinä voisin mainita Lieksan Puunjalostustehtaan lämpölaitoksen eli kattilahuoneen 50-luvulta, vieraillessani tehtaalla. Sen laitteisto oli osittain peruja Lieksan ensimmäisestä sähkölaitoksesta muutamaa vuosikymmentä aikaisemmalta ajalta. Kattilahuone oli osittain maan alle rakennetussa bunkkerissa, jonka lattia oli Lieksanjoen vedenpinnan tasolla. Tulva-aikana lattialla oli paksu kerros vettä, jota lämmittäjä/vartija Jaakko Hantula yritti pumpata ulos. Kattilahuoneen yläpuolelta alkoi tehtaan kuivaamo-osa, jossa puuraaka-aineet kuivattiin ennen jalostamista.
Hantula oli yhteinen tuttavamme Kamuttajan kanssa. Hantula oli pienikokoinen hymyilevä mies, entinen rajavartija, joka asui tuohon aikaan rautatieaseman tienoilla.
Lieksalaisia ja pielisjärveläisiä tarinoita olisi paljonkin, kun vain jaksaisin niitä kirjoitella. - Jospa hissanmaikk ei ole hyvin pitkää tarinaa äänestyslippuun nimesi lisäksi kirjoittanut!
- Olet varmaankin oikeassa. Maahan juntattu puutolppa on saattanut olla merkkinä aloitettavasta työmaasta. "Siihen sitten pystytin terenan." Tuskin puiden istutuksista on ollut kyse minunkin mielestäni.
- Sana muistuttaa venäläistä sanaa дерена (derena), joka tarkoittaa puuta, myös puuainesta ja puulajia). Lause voisi tarkoittaa: siihen pystytin (istutin) puun. Tai siihen pysytin (junttasin) puun (tolpan maahan), kun kyse oli työmaasta. Viimeisimmästä lienee ollut kyse.
- Suuret kiitokset ylitsevuotavista ja ystävällispitoisista sanoistasi. Pidän sinua monitaitoisena viisaana sanaseppona, jolla on sanomaa myös rivien väleissä. Pysähdyn joskus miettimään oivallista tekstiäsi ja pohtimaan, mitä kaikkea sanoitkaan verrattomassa viestinnässäsi.
- Nimimerkki ”on.kävelevä.aave” osui viestissään nappiin. ” Kamuttajan persoonasta ei oikein saa kiinni vaikka on antanut vuosien varrella itsestään enemmän tietoa kuin moni muu mutta menee aina vain mystisemmäksi”.
Kamuttajan henkilöllisyyden selvittämisessä pätee vanha opiskeluun liittyvä totuus: mitä enemmän luulet tietäväsi, sitä vähemmän tiedät. Olen havainnut sen omalla kohdallani kielten opiskelussa. Mitä enemmän opiskelen, sitä vähemmän ymmärrän osaavani. Kysehän on siitä, että emme voi opiskelun alussa tajuta osaamisemme rajoittuneisuutta, kun emme vielä tiedä, kuinka laajasta asiasta kaiken tulee olemaan kyse.
Mitä enemmän Kamuttajan olemusta pohdimme, sitä hämärämmäksi ja monimutkaisemmaksi asia muuttuu. Tunnistamme kyllä sieltä täältä hyvin monia yksittäisiä asioita, mutta mistään emme saa kudottua kasaan yhtä kokonaisuutta – Kamuttajaa. Tämä juuri Kamuttajassa on kiehtovaa ja tarina jatkuu… - Minäkin kävin vuosikymmeniä sitten ihailemassa kyseistä puuta, joka sijaitsee Tuirassa rautatien ja Pokronlammen välisellä maakaistaleella. Maa-aines puun alta oli osittain vierinyt lampeen ja hyvin paksut juuret olivat näkyvillä. Puu kokonsa puolesta on todellinen nähtävyys.
Museovirasto arkeologi Kaarlo Katiskosken johdolla 1990-luvun alussa tehtiin tutkimuksia Pokronlammella kyseisellä alueella. Alue tiedettiin vanhaksi asuinpaikaksi ja joitakin esineitä löydettiin rantatörmästä.
Lieksan muinaislöydöistä lisää osoitteessa:
http://www.mikroliitti.fi/lieksa/lieksa1.htm#LIEKS122 - Tarkennan ystävällispitoisesti ja väärinymmärrysten välttämiseksi, että sana "piripintaan" on yhdyssanan tapainen - ei siis piri pintaan kaadettuna.
- En muistanut esittää vaatimattomana ihmisenä ruokatoivomustani, joka on tällä kerralla Vorschmack Mannerheimin tapaan puolalaisittain valmistettuna ja jälkiruuaksi Marskin ryyppy piripintaan kaadettuna.
- Kaiken kiireeni keskellä tulen piipahtamaan illan häsyssä ja varaan kaikille osallistujille juuri valmistuneen viimeisimmän väitöskirjani "Roskapuheesta pötypuheeseen, eli onko huuhaa vilppiä vai petosta".
Voimme yhdessä tarkastella muutamia kirjani ajankohtaisia kohtia näin eduskuntavaalien alla.
Ehdotan pohdittaviksi kohtia "vippaskonsti", "metku ja "juonittelu". - Venäjältä on kulkeutunut Suomeen satoja sanoja, joista jokapäiväisessä käytössä ovat mm. sapiska, rukkanen, siisti, pätsi, tuska, virsu, tavara, toveri, rokuli, pirtti, murju, tyrmä, kauhtana, palttoo jne. Venäjän kielen sanoja on paljon kulkeutunut Kreikan suunnalta kristinuskon leviämisen myötä.
Esimerkiksi yllä mainittu sana pessota on lainasana venäjän kielen sanasta бестьда, joka tarkoittaa iltamaa, tanssi-iltamaa ja seuraa.