Se tuntuu siltä, kuin se olisi täynnä jäätä, tai lasinsiruja, joissa on terävät reunat. Välillä olo on ihan ok, mutta sitten joku kipeä muisto tai ikävä tulee mieleen, ja ne terävät reunat leikkaavat, ja sydäntä alkaa särkeä taas. Ensimmäisen kerran huomasin tämän 16-vuotiaana, kun poika johon olin ihastunut kertoi että hänellä on jo tyttöystävä ja hän ei ole kiinnostunut (vuosia myöhemmin tämä sama poika tosin kertoi ihastuneensa minuun, ja sanoi miksi nyt vasta tajusi sen, kun oli jo kihloissa... en viitsinyt muistuttaa. Poika ei varmaan edes muistanut sitä edellistä kertaa, kun minä tunnustin tunteeni). Silloin havaitsin, että särkynyt sydän aiheuttaa fyysistä kipua.
Nyt se on jo niin naarmuinen ja arpinen, että olen iloinen ettei sitä kukaan näe. Voiko särkyneeseen sydämeen kuolla? Luulen että voi. Lääkäri vaan keksii jonkun muun kuolinsyyn. Koska sinänsä sydämessäni ei ole mitään vikaa.
Nyt se on jo niin naarmuinen ja arpinen, että olen iloinen ettei sitä kukaan näe. Voiko särkyneeseen sydämeen kuolla? Luulen että voi. Lääkäri vaan keksii jonkun muun kuolinsyyn. Koska sinänsä sydämessäni ei ole mitään vikaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En usko. Se sattuu aikansa. Ja tunne on jäinen kuten kuvasit. Vaikka totta että esim haikeus ja ikävä on fyysisiä tunteita. Ehkä siksi onkin hyvä itkeä itkut, ja yrittää sen jälkeen jatkaa matkaa eteenpäin. Hellyyden puutekin voi oireilla fyysisinä kipuina.
Särkynyt sydän elokuvassa on muslimnainen ihan tyhmää. Kun suomalainen nainen ei saa olla pitkähihaisessa puserossa ja rättiä päässä ei saa olla mutta muslimeilla on eri säännöt. Mamut edellä mamut laatii omia sääntöjä.
itkettää niin. Ehkä se, että löydän sinun silmistäsi sen saman piilotetun tuntemuksen, herkkyyden ja taiteellisuuden. Eteenpäin, tä vaan pistää herkistelemään enemmän kuin osasin ajatellakaan.
Itse olen ainakin aina tullut täältä jään läpi aika rytinällä..
tarkoittaen sitä että jokaisen pettymyksen jälkeen hajoan aivan pirstaleiksi, pahimmissa fiiliksissä itken monta viikkoa putkeen kykenemättä mihinkään, sitten iskee se apatia, ei enää itketä, ei naurata, kaikki on tasaista mutta kykenee olemaan ystävien ja perheen parissa jo "oma itsensä" ja puhumaan avoimesti siitä miten paljon sattui ero.
Jään läpäisystä, se tapahtuu yleensä silloin kun ihastun, taas on murheet takana ja elän onnellista elämää kuvitellen olevani maailman iloisin ja onnekkain ihminen, kunnes käy taas näin. Nyt alan jo olla tottunut.. en ole itkenyt viimeisintä pettymystä yhtään, osasin jotenkin jopa odottaa vaikka yllätyksenä tulikin.. kyynisyyttä joo :)
Nyt on vaan tämmönen "semi-apatia" jotenkin hälläväliä olo.
Tiedän tapaavani jonkun ja tiedän myös pettyväni vielä monesti. koitan pitää vaan narut käsissä ja ohjailla itse tätä elämää.. tunneherkkä ei paljon muutakaan voi..
n jälkeen positiiviset asiat tuntuu isoimmilta, ehkä on helpompi jopa olla oma itsensä... mua piinaa lähinnä asiat joita on tehtävä, normit...sellaiset joita on rikottava... oltais yhdessä liian vahvoja mutta mitään ei tule jättää sattuman varaan.
Tuokin on jo paljon kun haluaa pidellä niitä naruja kädessä. Ehkä se rakkaus joka ei satuta tulee joskus elämään ikään kuin varkain. Silloin kuin vähiten sitä odotat. Rakkastuminen on tuota kuuseen kurkottamista ja sieltä romahtamista silloin tällöin. Mutta se vahvistaa kai pohjimmiltaan. Sitä osaa arvostaa sitä oikeaa molemminpuolista rakkautta sitten kun sen kohtaa. Näin uskoisin. Joten ruttuiset siivet täytyy vain silittää ja jatkaa lentämistä, vaikka vaikeaa se välillä on. Tuo kyynistyminen on tuttua mutta sillä satuttaa vain itseään. Hienoa että jaksat pitää läheisiis yhteyttä. Nauti heidän seurastaan.
Juu pettymysten jälkeen totta tosiaan tuntuu positiiviset asiat elämässä aina paremmalta mitä ne jopa ovat..
ongelma alkaa itselläni olla se että yksinelo on "helppo" ratkaisu.. juuri sen takia etten enää millään jaksaisi tippua pilvilinnoista taas rytinällä alas.
Mietin tuossa just pari päivää sitten taaksepäin, että ihminen keneen aikanaan rakastun joutuu varmaan tekemään kaikki hulluntemput että uskallan lähteä täysillä mukaan suhteeseen.. jotenkin mennyt usko koko touhuun,
mutta eiköhän nämä tästä tosiaa.. ajan kanssa.
ihanan miehen nyt
Väärä ketju.
Kauniita vastauksia kaikilta. Kiitos. Ehkä se joku päivä sattuu vähemmän, mutta en tiedä.
Hyvää yötä.
tiedän hyvinkin miltä se tuntuu.. muija jätti noin 3kk sitten ja siitä muutama viikko eteenpäin huomasin että se seurustelee uuden jätkän kanssa ja rakastin sitä tyttöö ylikaiken.. silloin särkynyt sydän tuntu siltä että mikään ei paranna sitä ja että kaikki on niin epätodellista ja sattuu niin paljon kun mahollista ja kaikki mitä tunnet sitä ihmistä kohtaan nii sattuu 1000kertaa enemmän
Se tuntuu inhottavana painona rintalastan alla, niin kuin siellä olisi kivi. Siksi on yölläkin vaikea nukkua. Ja uskon kyllä että särkyneeseen sydämeen voi kuolla.
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Sydän-voi-särkyä-järkytyksestä/1047/
Itselläni sydämen kipu alkoi kun pitkäaikaisen miespuolisen ystäväni facebook-kavereiksi alkoi ilmaantua thaimaalaisia naisia. Ja tämä tapahtui yhteisen Thaimaan matkan jälkeen. Vähän koin sen luottamuksen pettämiseksi vaikka ei se kaiken järjen mukaan sellainen ole kun ollaan vaan ystäviä oltu. Noh mutta odottelen tässä että kipu hellittää, parisen viikkoa tässä on jo mennyt, uskoisin että se tästä helpottaa ajan kanssa.