Naisen hoivavietti

Miehet ovat suuttuneet, kun heidät unohdettiin kunkin lapsen syntymän jälkeen 18:ksi vuodeksi?

Pakkohan niille on lässyttää, muuten ne taantuu ja murisevat, ja tulee korkeintaan tuollaisia kaksisanaisia lauseita, kuten "Muija. Kaljaa." tai " Mullon nälkä"

Ja jos joku Mies nyt on tästä eri mieltä, niin se on vain siksi, että hän tietää ettei aivokapasiteetti riitä käsittelemään pitkiä lauseita, joten on luonnollista että hän vastustelee.

Ja kaikki poikkeukset vain vahvistaa säännön. Hähä.

Hoivavietti säilyy läpi elämän. Kun lapset kasvavat, perheeseen otetaankin usein koira...

Luulisin, että tuo hellittelylässytys on rakastumisprosessissa ihan normaalia niin miehelle kuin naisellekin. Se on vähän niin kuin kahden keskistä hellää lepertelyä, mikä ei ole tarkoitettu ulkopuolisten korville.

Jos on elänyt pitkässä parisuhteessa ja toinen osapuoli alkaa yht'äkkiä lässyttää ja helliä ja hoivata, niin kyllä minä ainakin säikähtäisin ja tuumaisin, että onko toinen seonnut. Mikäs sitä nyt vaivaa.

Itse en lässytä vauvoille, en pikkulapsille. On olemassa kaksi urosta, joille lässytän. Toinen on koira, mamman pikku mussukka.

Mikä ihmeen hoivavietti? Minulla ei ole koskaan sellaista ollutkaan.

Täyttä yleistystä ja kuvitelmaa.
Hoidettava tuonee vietit tullessaan.

Kun mulla oli nuorempana vauvakuume niin menin päiväkotiin töihin.
Jospa se sullakin helpottais sillä, toi hoivavietti :))

Kiitos kysymästä. Jotakin muuta...

Naisen hoivavietti usein tapahtuu kännissä. Itselläni oli nainen joka hipelöi, siveli ja suukotteli kun oli kännissä tai pahassa krapulassa...tarvitsi minua siis. Karmeinta oli kun se jatkuvasti toisti " P...i minä oikeasti rakastan sinua, rakastatko sinä minua"?? Jouduin vastaamaan että: "Joojoo....kerron sitten jos asiassa tapahtuu oleellinen muutos" :/
Ja silti se nainen jätti minut

Selvinpäin hoivaviettinsä oli kuin palkankorotus..ei näkynyt eikä kuulunut.

Petri

Ei ne hyväksy. Karkuun juoksevat, jos oikein alkaa hoivauttamaan.

Ja paaaaskat. MInen tommoisiin hoitovietteihin uso. Suomiaiset ei tarvii miestä kuin remonttihommiin ja krapulapanoihin. Muuten ne hoitelee ihan muita hommia.

Hoivaviettii suunnataan tietysti kanavoiden kaikenlaiseen rauhantyöhön ja hyväntekeväisyyteen ja erityisen hyvänä kohteena ovat nämä koteutettavat uudet suomalaiseen elämään alkavat. Leperrellä ja lässyttää nyt ei kannata kenellekkään, koska serllainen on toisen ihmisen aliarvioimista, suorastaan pilkkaamista, Hellyys ja kaniit pehmeät ilmaisut ovat jo aidon hellyyden purkamista, kunhan nyt muistaa ihmisten omat rajat ja niiden kunnioituksen.

Minä en ole koskaan tykännyt semmosesta lapsellisesta lässytyksestä, vauvan kielellä puhumista. Ja tuo "hoivavietti"-sanakin tuntuu vähän erikoiselta, jos sen liittää Mieheen.
En pitäisi semmosesta miehestä, joka tahtoisi, että hännelle lässytettäisiin.

Onhan niitä muitakin tapoja osoittaa, että toinen ihminen on Tärkeä.
On totta, että tykkään hemmotella toista. Välillä ja sopivin välein:) Mutta tietysti siten, että se toinenkin sitten puolestaan tahtoo välillä osoitella hellyyden osoituksia.

Lapsillekaan en koskaan lepertele ja lässytä. Lapsi voisi helposti alkaa miettimään, että en ottaisi häntä Tosissaan, jos suuni pulputtais lässynlässyä.
Hyvin aikuismaista keskustelua oon aikanani omienkin lasten kanssa toimittanut. Myös lastenlasten kanssa. Hyvin on toiminut ainakin meidän perheessä.


Jos nyt joskus tekis mieli Lässyttää, niin kaapasen jommankumman kissin syliin ja kehun, miteen Tavattoman Ihana kissa Hän on, koko maaaaailmankaikkeuden onnistunuin kissi.. Koirat tykkää kans lässähdyksistä:) Pojan koira on innoissaan, kun alan sille juttelemaan.

Miehen kanssa tykkään (ja arvelen suuresti, että mun tuntemat miehet myös) keskustella ihan järkevästi ja aikuismaisesti. Oli kyse miehestä tai naisesta, niin aijjjjjjeeee, että on kiva, kun voi pitkään parannella yhdessä maailmaa.:)

Välillä oon passaillut kovinkin. Mut on sekin kivaa, kun kiepsahtaa soffalle tai sänkyyn, ketarat oikoosena ja kaapasee kirjan kouraan, niin mies tulee jalkoja hieromaan tai keittää kunnon kaffeet ja huikkaa keittiöstä, että teenkö sinullekin leivän.
Tai että mies sanoo: "Mee sinä mamma vaikka lukemaan, kun oot touhunnut niin paljon, minä voin jatkaa tästä eteenpäin." (ja kaapasee vaikka imurin kaapista).

Ei mua kukaan ole pahemmin hoivannut ikinä. Meillä on hommat tehty aina tasapuolisesti siten, että jos toinen on halunnut hoitaa pyykit, niin toinen on sitten ollut imurina ja tiskirättinä jne........mikä mua joskus on ottanut pattiin on se, että ei haluta sekuntikelloa käyttöön, mutta väitetään silti sitkeästi, että itse tehdään enemmän. Olen piruuttani ehdottanut kirjanpitoa siitä kuinka monta minuuttia kukin tekee kotihommia, mutta se on torpattu määrätietoisesti. Ei käy!

Hoivavietti on aika pitkälle myytti. En ole koskaan edes kuullut, että miehille leperreltäisiin kuin vauvalle. Aika outo maailmankuva sinulla. Miehille nyt on yleisesti tiedossa parempaakin käyttöä kuin sohvan perälle paapominen.

Jaa-a, kun minulla ei ikinä ole ollut minkäänlaista hoivaviettiä. Päinvastoin, kaikkinainen avuttomuus sekä itsessä että muissa on pikemminkin pelottavaa. En todellakaan haluaisi, että kukaan olisi minusta ja minun hoidostani riippuvainen. Siksi toivonkin, ettei kumpikaan meistä, mieheni tai minä, sairastu pysyvästi niin, ettei pysty itse itseään hoitamaan.

Aika monet naiset kohtelevat miestä kuin lasta, kuunnelkaapa vaikka jossakin kaupassa, kuinka naiset ojentavat: "Eihän me nyt tuollaista oteta, meillähän on aina ollut tällaiset....". Minusta tuollainen kohtelu olisi alentavaa, ja siksi yritän aina puhua miehelleni kuin tasavertaiselle aikuiselle ihmiselle.

Onneksi ei ole miestä jota tarvitsisi hoivata. Nyt kypsässä keski-iässä on tullut jotenkin laiskaksi ja itsekkääksi. Ei tarvitse huolehtia kun itsestä.
Jo se että huushollissni asuisi toinen veisi liian paljon energiaa. Olin parisuhteessa 30 vuotta ja varmaan kiintiöni tuli täyteen yhdessä asumisesta.

Onneks on muitakin samoin ajattelevia, ja olin myös 30 v parisuhteessa, ehkäpä se sai aikaan sen, että viihdyn nyt yksin ja hyvin!