Kuinka moni palstalaisista on kulkenut suksilla koulussa? Minkälaisia muistoja jäi?
Itse hiihdin 4,2 km ala-asteelle ja sitten iltapäivällä 4,2 km takaisin. Ikävimmät jutut olivat aina lumen alle kadonnut latu, vaikka yritimme metsänreunoja edetä. Toinen ikävä rasti oli joen ylittäminen. Joessa ei joko ollut riittävän vahvaa jäätä tai sitten vesi oli noussut jäälle. Piti kiertää siltaa pitkin.
Hauskin juttu oli se, kun isoveljen kanssa lähdettiin joskus huhtikuussa suksilla kouluun. Yritimme ottaa vielä hyödyn irti viimeisestä lumesta ja kantaa korkemme kekoon yhdysluokkien välisessä hiihtokilometrikilpailussa. Alku meni hyvin, kun oli lunta metsänreunassa, mutta loppumatka oli sulaa savipeltoa... :D Kaiken huipuksi emme voittaneet kilpailua.
Minulla oli sellaiset muovipohjalliset puusukset. Harjoittelin koulun hiihtokilpailuihin, kun muovipohja irtosi. Isäpappa nitoi sen kiinni, NAKS, NAKS, NAKS! Pito oli mahtava, mutta luistoa ei ollut enää ollenkaan. Taisin jäädä viimeiseksi. Onneksi sain pian "oikeat" sukset eikä hiihtohalut kadonneet.
Hiihdin vielä ammattikouluikäisenä, mutta opiskeluvuosina meinasi laji jäädä.
Kyllä se vaan on niin, että se hiihtoa oppii vihaamaan tai rakastamaan jo nuorena.
Itse hiihdin 4,2 km ala-asteelle ja sitten iltapäivällä 4,2 km takaisin. Ikävimmät jutut olivat aina lumen alle kadonnut latu, vaikka yritimme metsänreunoja edetä. Toinen ikävä rasti oli joen ylittäminen. Joessa ei joko ollut riittävän vahvaa jäätä tai sitten vesi oli noussut jäälle. Piti kiertää siltaa pitkin.
Hauskin juttu oli se, kun isoveljen kanssa lähdettiin joskus huhtikuussa suksilla kouluun. Yritimme ottaa vielä hyödyn irti viimeisestä lumesta ja kantaa korkemme kekoon yhdysluokkien välisessä hiihtokilometrikilpailussa. Alku meni hyvin, kun oli lunta metsänreunassa, mutta loppumatka oli sulaa savipeltoa... :D Kaiken huipuksi emme voittaneet kilpailua.
Minulla oli sellaiset muovipohjalliset puusukset. Harjoittelin koulun hiihtokilpailuihin, kun muovipohja irtosi. Isäpappa nitoi sen kiinni, NAKS, NAKS, NAKS! Pito oli mahtava, mutta luistoa ei ollut enää ollenkaan. Taisin jäädä viimeiseksi. Onneksi sain pian "oikeat" sukset eikä hiihtohalut kadonneet.
Hiihdin vielä ammattikouluikäisenä, mutta opiskeluvuosina meinasi laji jäädä.
Kyllä se vaan on niin, että se hiihtoa oppii vihaamaan tai rakastamaan jo nuorena.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En varsinaisesti ole kulkenut suksilla kouluun, mutta koulun pihan (Katajarannan kansakoulu Rovaniemellä) oli vedetty latu, jota me oppilaat välituntisin ja muulloinkin hiihdimme! Koulun pihalla oli useita suksitelineitä välineitä varten. Miltei kotipihasta lähti latu Ounasvaaralle.
Sukset olivat tuolloin joko Järvisen tai Karhun sälesuksia. Jotkut Lampiset saattoivat olla joukossa. Samoilla suksilla hyppäsimme mäkeä itse tekemistämme lumilinkoista ja kävimme myös Sorkulla (Soramonttu), jolta monet rovaniemeläiset mäkihyppääjät ovat aloittaneet uransa.
Ounasvaaran kisoihin hiihdin usein omilla suksillani hiihtomajan kautta. Joskus jäin latuvarteen seuraamaan kisoja, kun esim. Eero Mäntyranta rykäisi ohi lennokkaalla tyylillään. Vasta paljon myöhemmin ovat nämä nykyiset Fischerit sun muut tulleet minulle tutuiksi.
Tottamaar...
Muistan kun suksittiin kouluun talvisin, kun liikuntatuntein ohjelmassa oli hiihtoa.
Järvisen pohjat vaan rahisi kun hiihettiin hiekoitettuja teitä ja sulien tienylitysten läpi kohti koulunpihaa.
Vieläkin muistan ne kerrat kun oli vahingossa luistimien sijasta sukset mukana ja niitä piti lähteä sitten vaihtamaan. niinhän siinä kävi että 400 m vaihtomatkaan vierähti sitten se koko kaksoisliikuntatunti ja luistelut jäi luistelematta.
mutta hiihto oli nastaa silti.
Kyllä sitä aikanaan kaikenmoisia virityksiä suksiin keksittiin kun ei ollut vaihtoehtoja ,muistan hävenneeni leveitä hikilänkkujani niin ei ollut peukalo keskellä kämmentä höylä käteen ja siitä silpastiin molemmin puolin sentti sivuilta niin alkoi näyttään kisa järvisiltä ja pärjäsi koulun hiihtokilpailussa toiseksi eikä muovipohhjista tiedetty mitään.
Kyllä hiihdettiin .Matka oli noin 4km kävellen. Suksilla päästiiin oikomaan kun latu kulki metsän halki .Hiihto oli isälleni "kunnia" asia . Nuorena iski kapina vaihe ja yhdet sukset jäi siksi kouluunkin. Naapuri ne sieltä onnellisena kantoi kesällä kotiinsa. Tais olla sellanen muovi tai lasikuitupohja. Paremmat kuin monella muulla kyläkoulussa siihen aikaan. Ei hiihto lopullisesti jäänyt unholaan .Eilen viimeks onnellisena ladulle kun viimein tuli lunta.
Juu kesät talvet hiihdettiin kouluun parikymmpiä sivu, eikä tuntunut missään. Nykyajan pullamössösukupolvi ei kykene edes näkemään unia sellaisesta.
No eihän toi vielä mitään....
Mä vetäsin puolimaratoonin ennen kukonlaulua joka päivä, lypsin lehmät ja surffasin sitte märkäpuvussa kesät talvet kouluun. Ei sillon tiedetty mistään muusta.