Haluaisin kuulla mielipiteenne tyttäreni seurustelusuhteesta. Hän on vasta 21 ja seurustelee 32 vuotiaan miehen kanssa. Voiko tuollainen suhde olla terve ja tasa-arvoinen? Eikös juuri tyttäreni iässä ihminen muutu radikaalisti ja jopa muutama vuosi merkitsee todella paljon? Pelkään, että tuollainen suhde ei ole hyväksi 21 vuotiaalle nuorelle.
Paikalla lasten- ja nuorten terapeuttia tai psykologia??
auttakaa!!
5135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
21 vuotias on aikuinen.
Siskoni alkoi seurustelemaan 16-vutoiaana itseään melkein 16 vuotta vanhemman miehen kanssa. Menivät naimisiin ja ovat oleet yhdessä jo yli 30 vuotta ja onnellisia ovat.
Tyttäresi ei tarvitse ikänsä puolesta lasten- eikä nuorten terapeuttia. Pelkkä ikä ei kerro mitään yksilöistä ja heidän suhteestaan, mutta jos pelkkä ikä on mielestäsi ainoa ongelma tässä kyseisessä suhteessa niin silloin todellista ongelmaa ei oikeasti ole. Tuo ikäero ei ole edes mitenkään järkyttävän suuri ottaen huomioon, että molemmat osapuolet ovat laillisesti täysi-ikäisiä aikuisia. Naiset voivat olla kypsempiäkin ikäänsä nähden kuin miehet, ainakin vielä kasvuiässä. Kasvuahan tapahtuu läpi elämän. Ehkä äitinä nyt vähän ylireagoit ja huolehdit liikaa. Anna tyttäresi elää omaa elämäänsä. Eikö pääasia ole, että jos hän on onnellinen?
Rakkaus ei katso ikää
mukaan suhde voi todellakin onnistua aivan mainiosti tuolla ikäerolla, kunhan molemmilla vain on ymmärrystä ja halua tehdä myös kompromisseja. Aloitin oman suhteeni 13 vuotta vanhempaan mieheen 18-vuotiaan. Kuuden vuoden seurustelun, 5 avoliitossa vietetyn vuoden jälkeen olemme hyvinkin onnellisia ja mahdolliset vaikeudet ovat johtuneet ihan suhteen ulkopuolisista asioista. Niin ja onhan se totta, että ihmiset muuttuvat radikaalista, mutta yhtä lailla kaikenikäiset tekevät elämässään sekä oikeita, että vääriä päätöksiä. Jokaisen on itse ne elettävä ja koettava.