Ensin aattelin laittaa tämän jutun "Iltakoulu"-otsakkeen alle, mutta siellähän sattuu jylläämään Kataisen-Urpilaisen-Niinistön-Arhinmäen-Haglundin-Räsäsen hallituksen ryhmäkuritus, jotenka turhaan sinne näkemyksiään serveeraa. Ehkä tämä "Yleistä politiikasta" on hiukan tilavampi ja raikkaampi areena.
Kysymys kuuluu:
- Liittyykö Pyhäjoen ydinvoimalaitoksen hankinnan ilmansuunta jotenkin Suomen Nato-jäsenyyden edistämisen optioon?
Kauppa- ja elinkeinoministeri Vapaavuori vaikutti liki tuohtuneelta, kun hän ilmaisi näkemyksenään, että vaikeaksi menee Pyhäjoen voimalalupa, jos venäläistaho tulisi mukaan hankkeen toteuttamisen vaihtoehtona. Olisiko samanlainen kommentti kuultu hänen suustaan, jos uutena vaihtoehtona olisi tuotu esille esim. yhdysvaltalainen Westinghouse?
Enemmälti etsiskelemättä nousee mieleen niin kuin korkki pulpahtaa pintaan, että juuri tuon edellä esittämäni kysymyksen mukaisesti tilanteessa saattaa olla yhteys Suomen ujuttamiseen Naton jäsenyyteen. Muistamme hyvin, kuinka Vapaavuoren puoluetoveri Häkämies julisti heti ensi töikseen ministeriksi päästyään, että Suomella on kolme ongelmaa: Venäjä-Venäjä-Venäjä. Lienee kohtuullista olettaa, että poliitikkoina kokoomuslaiset Häkämies ja Vapaavuori toteuttavat yhtä ja samaa ideologista linjaa ja politiikkaa.
Jos Venäjältä tilattuna Pyhäjoelle saataisiin hyvä ydinvoimala, niin miksipä sitä ei sieltä tilattaisi? Vai onko lupa kysyttävä Natolta eli USA:lta?
Kysymys kuuluu:
- Liittyykö Pyhäjoen ydinvoimalaitoksen hankinnan ilmansuunta jotenkin Suomen Nato-jäsenyyden edistämisen optioon?
Kauppa- ja elinkeinoministeri Vapaavuori vaikutti liki tuohtuneelta, kun hän ilmaisi näkemyksenään, että vaikeaksi menee Pyhäjoen voimalalupa, jos venäläistaho tulisi mukaan hankkeen toteuttamisen vaihtoehtona. Olisiko samanlainen kommentti kuultu hänen suustaan, jos uutena vaihtoehtona olisi tuotu esille esim. yhdysvaltalainen Westinghouse?
Enemmälti etsiskelemättä nousee mieleen niin kuin korkki pulpahtaa pintaan, että juuri tuon edellä esittämäni kysymyksen mukaisesti tilanteessa saattaa olla yhteys Suomen ujuttamiseen Naton jäsenyyteen. Muistamme hyvin, kuinka Vapaavuoren puoluetoveri Häkämies julisti heti ensi töikseen ministeriksi päästyään, että Suomella on kolme ongelmaa: Venäjä-Venäjä-Venäjä. Lienee kohtuullista olettaa, että poliitikkoina kokoomuslaiset Häkämies ja Vapaavuori toteuttavat yhtä ja samaa ideologista linjaa ja politiikkaa.
Jos Venäjältä tilattuna Pyhäjoelle saataisiin hyvä ydinvoimala, niin miksipä sitä ei sieltä tilattaisi? Vai onko lupa kysyttävä Natolta eli USA:lta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On nimenomaan merkillepantavaa kuinka Suomen nykyinen ideologinen "lännettyminen" ilmenee Suomen omien kansallisten intressien vastaisina ratkaisuina. Venäjä on Suomelle joka suhteessa valtava tulevaisuuden mahdollisuus, mutta tuon mahdollisuuden hyödyntämisen suunnittelu ja toteutus vaatisi irrottautumista länteen kumartavasta, itäänpäin pyllistävästä suomalaisesta nykyajattelusta, joka on Suomelle paljon pahempi henkinen pakkopaita kuin neuvostoaikainen "suomettuminen" oli koskaan. Suomen ja Neuvostoliiton läheiset suhteet eivät kylmän sodan aikana estäneet Suomea huolehtimasta elintärkeistä kaupallisista ja taloudellisista eduistaan myöskin lännen suuntaan. Mutta tänä päivänä näyttää siltä, että Suomen "lännettyminen" tekee suomalaisille mahdottomaksi suhtautua rationaalisesti Venäjän tarjoamiin tilaisuuksiin. Ne torjutaan ideologisin perustein.
Länsimielinen propaganda on kääntänyt kaiken väärinpäin. Eihän Venäjä ole Suomen ongelma vaan ratkaisu Suomen ongelmiin. Jos Suomi ei halua upota lännen mukana, Suomen on integroiduttava nousevaan Euraasiaan, jota Putin rakentaa Venäjän ympärille. Mikäli Suomi tahtoo itselleen pelastusrenkaan, vaihtoehtoisen suunnitelman eurotalouden romahduksen ja Euroopan unionin hajoamisen varalta, se voi olla vain Venäjä, Venäjä, Venäjä. Kun kysymys on Suomesta, on vastaus Venäjä. Aina lopulta. Venäjä on Suomen kohtalo.
Kirjoitanpa näin jälkijunassa hiukan kommenttia sinulle Arvoisa Koroljov. Olen tainnut minäkin käyttää tuota samaa ilmausta, että kumartaminen Länteen päin on samalla pyllistämistä Itään. Ja juuri se Itään päin pyllistys vaikuttaa joskus olevan varsinaisena tarkoituksenakin.
Puolueettomuus tarjoaa mielestäni otollisen lähtökohdan itsenäisen toiminnan rakentamiselle ja harjoittamiselle. Joku sanoo, että eihän sitä itsenäisyyttä enää nykymaailman aikana voi olla ja että se olisi pysähtyneisyyden aikaan kuuluvaa ajattelua. Puolueettomuus ja tasapuolinen vuorovaikutus kaikkien naapureittemme kanssa tarjoaa ymmärtääkseni paremmat lähtökohdat omilla jaloillaan seisomiselle kuin yksioikoinen esim. EU-kytkös ja vielä pahempana Nato-lieka.
Arvioin, että myönteisen vuorovaikutuksen harjoittaminen Venäjän kanssa onnistuu parhaiten, kun me suomalaiset päätämme itse omista asioistamme ja kun tosiaankin harjoitamme monipuolista vuorovaikutusta kaikkien naapureittemme kanssa. Länteen kalleellaan olevassa EU-liturgiassa omista eduista huolta kantava kansallinen politiikka on haluttu leimata ja leimataankin "turmiolliseksi nationalismiksi". Siis perinteinen suomalainen isänmaallisuus olisikin muka pahe nykyisenä aikana. Oman kansakunnan asioista huolen kantaminen olisi haitallista asennoitumista! Aikoihin on eletty. Muut maat saavat kyllä ajaa härskisti omia etujaan EU-alueellakin eikä meidän EU-nöyrä valtamediamme niitä maita kelvottomiksi luokittele. Omituisella tavalla oman Koti-Suomen arvostamisen mollaaminen on muodostunut suoranaiseksi muodikkaaksi trendikkyydeksi.
Lopuksi haluan väittää, että selkä suorana ja pää pystyssä isänmaallisesti toimimalla me suomalaiset saamme arvostusta myös muualla, sekä Idässä että Lännessä. Ei Venäjälläkään nöyristelijöitä eikä matelijoita arvosteta eikä kunnioiteta.
Mieleen palautuu kylmän sodan ajoilta tapaus, jossa USA esti suomalaisten kehittämän pienoissukellusaluksen tuotannon "sotilaspoliittisista syistä". Siis jo silloin USA pystyi pompottamaan Suomea vai pitäisikö sanoa, että Suomen löperöitä poliitikkoja. Kuitenkin ydinvoimaloita pystyttiin tilaamaan sekä Idästä että Lännestä. Miten on nyt, kun kylmän sodan vastakkainasettelu on jo siirretty historiaan - vai onko? Ja eikö Suomen olisi omien etujensa merkeissä perusteltua noudattaa puolueettomuutta? Energiapolitiikassakin monipuolisuus olisi hyödyllistä myös yhteistoimintatahojenkin tasolla.