Mie kärsin hirveästä koti-ikävästä. Aina kun menen yökylään tai leirille, saan hirveän itkukohtauksen ja ahdistuksen tunteen. Joskus minun on pitänyt lähteä kokonaan pois. Tätä on jatkunut jo 3 vuotta! Kärsin tästä todella paljon, enkä voi siis käydä missään. Päivisin ei tunnu miltään ja kaikki tuntuu hyviltä ideoilta. En tiedä yhtään mitä minun kannattaisi tehdä, sillä tunne on KAUHEA!! Välillä minusta tuntuu, että kuolen tunteeseen. Nukun välillä äitini kanssa tunteiden välttymiseksi kotona. :-) Vastatkaa nopeesti. En osaa elää enää! Vastauksii. :-S
Kauhea olo päivästä toiseen :|
tyttötoivoto
7170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yritä rauhoittua ja koita olla ajattelematta asiaa.
Kyllä se vielä ohi menee. :))
Kerro jollekin kaverille tunteestasi. Voit tuntea turvattomuutta muualla, paitsi kotona. Syytä kannattaa miettiä. Tunteesi on ihan normaali, monella nuorella on samoin.
Äiti on sanonu miulle samaa.. Mutta ongelma on, että en osaa rauhoittua ja kun asia hiipii mieleen, toivoton tunne tulee, Jos en saa unta heti, menen jonkin asteiseen panikki tilaan. :-(
Saattaa olla paniikkihäiriö, kun veljelläni oli joskus samantapainen ongelma, mutta kuitenkin erillainen.
Siihen on olemassa lääkkeitä, joten suosittelen juttelemaan lääkärille asiasta.
Tottakai teet sitä mikä itselle on parhaaksi. :)
Moikka Tyttötoivoton!
Ikävä kuulla, että jännitys koti-ikävästä vaikuttaa kyläily- ja leirireissujasi. Aluksi voi olla hyvä tehdä lyhyitä reissuja lähimpien ystävien ja sukulaisten luokse ja kasvattaa sillä tavalla luottamusta. Pienin askelin siis! Uskomme, että jokaisella on jossakin vaiheessa elämää aikoja, jolloin koti-ikävä iskee tosi kovaa. Kiva kuulla, että olet saanut äidiltäsi tukea.
Kaikkea hyvää ja iloista kesää!
NettiSaappaat Jyväskylästä
Mulla on ihan sama juttu!!
asiaan voi olla monta syytä, mutta ratkaisua en keksi. jos sinä vain olet luonteeltasi herkkä. meidän luokalla on todella herkkä tyttö jolta kyyneleet vierii jo vaikka puhuttaisiin jostain hirveästä asiasta joka olisi fiktiivinen. Tai pienenkin eläimen kuolema.. Saatika sitten ihmisen!
Toisena syynä voi olla että olet aina pienenä ollut todella läheinen vanhemmillesi ja viettänyt heidän kanssa normaalia enemmän perheen keskeistä laatuaikaa ja kiintynyt heihin. Et ole kokenut perheasioissasi mitään negatiivista kuten vanhempien avioeroa, vai? Ratkaisua en valitettavasti keksi, koti-ikävälle ei välttämättä voi vaan mitään. Kylläsekin iän myötä hälvenee.