Aloitin juuri ylä-asteen, ja mulla on vain 2-3 kaveria, ja heidänkään kanssa en tule juttuun. Juttu lähti liikkeelle siis näin:
Minua kiusattiin ala-asteella, jossa oli n.30 oppilasta. Silloin minulla oli todella vähän kavereita. Aloitin 4. luokan uudessa koulussa (vanhempien eroamisen takia) , enkä koskaan tutustunut kunnolla kenenkään luokkalaiseni kanssa, koska kiusaaminen oli vienyt täysin itseluottamuksen. Tuolloin tutustuin kuitenkin muutamiin tyyppeihin, mutta olin aina luokan hiljaisin ja ujoin. No, nyt ylä-asteella ongelmat ovat pahentuneet. Vanhat kaverini jäivät ala-asteelle, ja ylä-asteella ne minun ainoat kaverit ovat alkaneet syrjiä ja muuten olla muiden kanssa. Sen lisäksi riitelemme lähes viikoittain. Olen todella ujo ja siitä varmaan johtuu sekin, ettei kavereita ole paljon. Mutta tällä hetkellä en ole väleissä kenenkään heistä kanssa. Koko koulussa ei ole ketään, kuka haluaisi olla mun kaveri. Mä en yksinkertaisesti jaksa enää. Kuraattorille on soiteltu kymmeniä kertoja ainaisista riidoista ja muista sellaisista, mutta ei mikään tunnu auttavan. Mitä teen!??? Äitini sanoi että jos ei ala loppua, muutamme toiselle paikkakunnalle, ja sitä en halua, koska minun on taas todella vaikea tutustua kehenkään. Tästä tuli kamala romaani mutta mun on pakko purkaa tunteeni johonkin.
Minua kiusattiin ala-asteella, jossa oli n.30 oppilasta. Silloin minulla oli todella vähän kavereita. Aloitin 4. luokan uudessa koulussa (vanhempien eroamisen takia) , enkä koskaan tutustunut kunnolla kenenkään luokkalaiseni kanssa, koska kiusaaminen oli vienyt täysin itseluottamuksen. Tuolloin tutustuin kuitenkin muutamiin tyyppeihin, mutta olin aina luokan hiljaisin ja ujoin. No, nyt ylä-asteella ongelmat ovat pahentuneet. Vanhat kaverini jäivät ala-asteelle, ja ylä-asteella ne minun ainoat kaverit ovat alkaneet syrjiä ja muuten olla muiden kanssa. Sen lisäksi riitelemme lähes viikoittain. Olen todella ujo ja siitä varmaan johtuu sekin, ettei kavereita ole paljon. Mutta tällä hetkellä en ole väleissä kenenkään heistä kanssa. Koko koulussa ei ole ketään, kuka haluaisi olla mun kaveri. Mä en yksinkertaisesti jaksa enää. Kuraattorille on soiteltu kymmeniä kertoja ainaisista riidoista ja muista sellaisista, mutta ei mikään tunnu auttavan. Mitä teen!??? Äitini sanoi että jos ei ala loppua, muutamme toiselle paikkakunnalle, ja sitä en halua, koska minun on taas todella vaikea tutustua kehenkään. Tästä tuli kamala romaani mutta mun on pakko purkaa tunteeni johonkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitä jos kokeilisit etsiä kavereita jostain mualta kuin koulusta? Voin kertoa, ettei TODELLAKAAN kannata olla tuollaisten assholejen kaveri jotka syrjivät sinua. Okei, on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin mutta YRITÄ. Koulun ulkopuolella. Joku harrastus tai vastaava, missä sinua ei tunneta ennestään. Kuinkas?
Kiitos! Tuosta saattaa olla apua. Koulussakin voisin yrittää tutustua niihin luokkalaisiini (joita on noin 10) joita en tunne ennestään... Kiitos kuitenki... (:
Kokeile, tuskin siitä voisi haittaakaan olla. Onko sinulla ennestään harrastuksia?
Kyllä, pianonsoitto, ratsastus ja musiikin perusteet..
Oisko mahdollista saada niistä kavereita? Tarkoitan että kai siellä on sellaista porukkaa jota sä et ennestään tunne koulusta...mitä muuten meinaat musiikin perusteilla?
AIKUISET OVAT SYYLLISIÄ että nuoria / lapsia kiusataan. Sieltä pitäis löytyy kiusaajien elämään sellaiset sanktiot et jokainen vois käydä koulunsa niin että henkinen kehitys ei esty jonkin räkänokan idiootin toimesta. Mutta kun aikuiset
onpi Brain Dead- aivokuolleita niin ennuste on heikko... ... miksi halutaan että
OPPILAAN EI SALLITA KEHITTYÄ HENKISESTI !!!!!!!!!!!!???????
Hei,
kiusaamiskertomusten lukeminen on aina yhtä raastavaa, mutta hyvä että kerrot tilateenstasi! Ja tpoam antoi hyvän vinkin, jos jostain harrastuksistasi löytyisi seuraa. Kirjoitat, ettei koulussa ole ketään joka haluaisi olla kaverisi. Onko koulussa joku johon haluaisit tutustua? Eli joku jonka kaveri sinä haluaisit olla?
Yleensä yhteiset kiinnostuksen kohteet yhdistävät ja luovat ystävyyksiä.
Jos kuraattori ei osaa auttaa niin olisiko koulussanne joku toinen aikuinen josta voisi olla apua?
Silloin, kun on voimat lopussa kannattaa keskittyä niihin asioihin mitkä ovat hyvin ja mistä nauttii.
Toivottavasti tilanteesi helpottuisi!
t.Meri, Espoosta
Mä oisin ainaki sun ystävä :3
mukava kuulla:3
Seurakunnan nuorten toiminnasta saattaisi löytyä myös kavereita. :)
Kunhan varot sitä aivopesua!
Anna suosiolla periksi. Itselläni ei ole yhtäkään kaveria, lisäksi lopetin heti peruskoulun jälkeen. Nyt sitä sitten vain istutaan koneella ja ihmetellään..
Sano ketkä niin sua kiusaa niin meen ampuu niiltä kaikilta polvet paskaksi. Saatana kukaan oo auttamassa kiusattuja sinuna hakisin aseen ja rampauttaisin kaikki, sitten katotaan kuka nauraa tai kiusaa. Se menee aina niin että kiusattu ei enää jaksa ja millään ei ole väliä. Sitten kun kiusattu hakee aseen ja ampuu pari kiusaajaa niin sit koko helvetin suomi itkee kun kiusaajat on tapettu. Niin se menee ja omasta mielestäni kiusaajilla ei ole oikeutta elää.
Periaatteessa ehkä oikeudenmukaista, mutta siitä seuraa semmoinen sotku ettei ole tosikaan. Plus siinä aiheuttaa vain hallaa muille kiusatuille, kun pian luullaan et ne on kaikki suunnittelemassa jotain vitun joukkomurhaa. Eikä ole kuitenkaan ihan totta, ettei KUKAAN auttaisi kiusattuja. Opettajat tai vastaavat ei ehkä auta, mutta jotkut kyllä.