Pitäisikö luottaa itsemurhaan vai mitä pitäisi tehdä? Elämästä puuttuu rakkaus, kaverit/ystävät ja melkeinpä kaikki, apua jos haen niin minut huostaanotetaan vaikka tilanteeni ei tuskin ole sen tasoinen että pitäisi.
Mitä tehdä jos elämä ei kiinnosta?
numero333
6333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mewne puhumaan jollekin lääkärille niillä on vaitiolovalvollisuus.
Ei sinua huostaanoteta heti jos apua haet. :)
Mene vain juttelemaan vaikka kouluterveyden hoitajalle, se helpottaa kun saa purkaa asioita jonkun kanssa.
Hei,
itsetuhoisiin ajatuksiin kannattaa suhtautua vakavasti ja mennä oikeasti juttelemaan, jokun esim. kouluterveyden hoitajan, kuraattori yms. kanssa. Tai jos alueellasi on nuorten mielenterveyspalveluita, niin voi yrittää suoraa sinnekin.
Huostaanottoa ei tehdä, ellet ole välittömässä vaarassa ja jos kotitilanne on sellainen, ettet voisi siellä olla niin tilanne yrittetäisiin ensi ratkaista jotenkin muuten kuin huostaanotolla.
Se, että olet pystynyt tänne kirjoittamaan tilanteestasi on alku ja osoittaa, että haluat tilanteeseen muutosta. Vielä jos saisit kaivettua itsestäsi sen voiman, että tosiaan puhut jollekin.
t.Meri, Espoosta
Kotiolot parhaat, mutta mieli täysin p***a
Hei
Mulla oli vuosia sitten melkein sama tilanne, plussana vaan vielä todella huonot koti-olot. Olin itsemurhan partaalla kaikki nuo vuodet, mulla oli todella paha olla, enkä osannut enää nauttia elämästä, en nähnyt tulevaisuudessa mitään valoa vaan pelkkää synkkää
Nyt mulla menee kuitenkin hyvin, ja elämä alkaa jo hymyillä :)
Oon muuttunut näiden vuosien kuluessa ulkoisesti sekä sisäisesti paljon parempaan suuntaan.
Oon erittäin iloinen siitä että en tappanut itseäni, sillä silloin ajattelin itsestäni että olen olen liian saamaton,ruma,yksinäinen ja turha tähän maailmaan, lisäks että olin epäonnistunut ihmisenä täysin ja kulutin aikani vain olemalla katkera. Nyt voin kuitenkin sanovani että pidän elämästäni sekä itsestäni, ja olen erittäin tyytyväinen etten lähtenyt silloin maailmasta epäonnistujana, sillä tosiaankin paremmat päivät olivat vielä edessä :)
Ikää on nyt 19, käyn töissä ja mulla on kavereita, monen monta säätöä myös ollut, sitoutumiskammoinen kun olen :D
Tsemppiä sulle kuitenkin ja paljon, tiedän kokemuksen perusteella kuinka kamalaa ja synkkää toi aika sulle on, mutta ota vaikka päivä kerrallaan, kyllä sulle vielä on paremmat on tulossa!
Itse en silloin mennyt puhumaan kenellekkään koska häpesin, ja en halunnut näyttää olevani heikko luuseri, olisi ehkä varmaan kuitenkin kannattanut, sillä musta tuntuu että asioita sisällä pitämällä vaan pahensin tilaani
Mä tiiän kokemuksesta, että vaiks ei olis mitää ja tuntuis siltä et haluis vaan kadota ja elämäs ei olis mitää ideaa ja just miettii et olisko itsemurha yks vaihtoehto..pääsispähä kaikest eroo jne..
nii ei. kaikki järjestyy kyl ajallaan ja apua saa ku sitä vaa osaa hakee ja ottaa vastaa. yritä löytää jokasesta pienestäkin asiasta jotain positiivista ja nauti niistä sen sijaan et käyttäisit kaiken energias siihen et miettisit miten kaikki on pilalla ja mulla ei oo mitään. vertaa ittees sellasiin kenellä menee vielä huonommi (koska niit kyl löytyy täst maailmast) ja ajattele kuin oonekas oot et sul on kuitenkin niin hyvät olosuhteet, vaikka paremminki vois mennä. Kun sulle tulee epätoivosia ajatuksia nii älä yritä sulkee niitä pois, vaan hyväksy ne ja käsittele ne. kirjota vaikka ylös, koska useesti kun mielessä pyörittää asioita nii tuntuu vaa et jumittaa ja sit rupee ahdistaa. kun sä uskallat olla oma ittes ja teet sulle mieluisii asioita ja et välitä mitä muut susta ajattelee vaa otat kaiken hyvän irti elämästä nii kyl mä uskoisin et sit sitä kautta rupee kehityy ihmissuhteitakin.
toivon todella et jaksat ja saat ajatukses kasaan.. ja elämäs, tsemppii !