Nii, saan melko usein paniikki/ahdistuskohtauksia. Oon saanut niitä jo viime keväästä lähtien. Joskus ettei tule viikkoon ja joskus jopa kahdesti päivässä.
tänään oon saanu kaks kertaa melkein peräkkäin. Olo on tosi väsynyt ja outo.
inhoon niitä ne tulee ihan yhtäkkiä missä vain, onneksi sen verran osaan pidätellä niitä et pääsen pois toisten silmistä. Yleisemmin paniikkikohtaus tulee illalla tai kun olen kävelyllä. Musiikin kuuntelu on auttanut siihen. En varmaan uskaltaisi mennä ilman kuulokkeita ulos...
siis en tiiä miks Tää on niin vaikeeta mulle mut en pysty kertoo tästä kellekään. Kelle kertoisin? Miten te ootte hoitanut asian?
käyn psykologilla, mutta en osaa Oikeen puhua sillekkään...:(
tänään oon saanu kaks kertaa melkein peräkkäin. Olo on tosi väsynyt ja outo.
inhoon niitä ne tulee ihan yhtäkkiä missä vain, onneksi sen verran osaan pidätellä niitä et pääsen pois toisten silmistä. Yleisemmin paniikkikohtaus tulee illalla tai kun olen kävelyllä. Musiikin kuuntelu on auttanut siihen. En varmaan uskaltaisi mennä ilman kuulokkeita ulos...
siis en tiiä miks Tää on niin vaikeeta mulle mut en pysty kertoo tästä kellekään. Kelle kertoisin? Miten te ootte hoitanut asian?
käyn psykologilla, mutta en osaa Oikeen puhua sillekkään...:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi. Tarttet vertauskohdan oloilles, ainakin minä tarvitsin. Olot on hirveitä, ymmärrän.
Onko opiskelut tai työelämä kärsiny tästä?
Niin tarvitsisin. Ei oo opiskelua ainakaan vielä vaikeuttanut, paitsi kohtauksen jälkeen on hankala enää keskittyä. Mutta nykyään välttelen sosiaalisia tilanteita, masennuksen takia kaverisuhteet lähes olemattomat ennestään...
Ei kannata vältellä tilanteita aina, sillä se pitkittää parantumista. Vanhemmille ainakin kannattaa kertoa, koska sinun täytyy saada johonkin luottamusta nostava kontakti. Sen jälkeen tunnet rentoutuvasi henkilön seurassa. Yhtä helvettiähän ahdistus ja paniikki on, mutta esimerkiksi jos saat kohtauksen kaupassa. Älä ryntää ulos vaan mene hyllyjen väliin katselemaan tavaroita. Se auttaa monesti.
Ilman muuta kannattaa asiasta kertoa vanhemmille ja parhaille ystäville. Voit myös pyytää kavereitasi lukemaan paniikkihäiriöstä, jos tuntuu ettet itse osaa täysin selittää asiaa. Toki olisi hyvä, jos kuvailisit itse, millaisia olotiloja käyt läpi.
Paniikkikohtaus on kamala, mutta on hyvä itse tiedostaa, ettei siitä seuraa mitään katastrofaalista. Itse ainakin toisinaan tietoisesti annan kohtauksen tulla ja mennä ohi. Sehän on ihan hirveätä, mutta tosiasia on kuitenkin se, ettei kohtausta pysty aina välttämään mitenkään.
Kaikki konkreettinen tekeminen auttaa myös selättämään kohtauksen, koska silloin sinun tulee keskittyä johonkin muuhun, kuin omaan olotilaasi.
Nyt vaan rohkeasti puhut asiasta, sillä saatat jopa yllättyä, kuinka paljon
helpottaa jo se, että joku tietää paniikkihäiriöstäsi :)!
Kaikkea hyvää! :)