Että synnymme uudelleen. Mitä toisvoisit, että sinusta tulee uudelleen syntymässä?
Uskotko seuraavaan elämään?
illan aihe
80290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Reinkarnaatio, eli jälleensyntyminen on mielenkiintoinen aihe. En tiedä uskonko vai en. Pitäisi pohtia laajemmin koko asiaa.
Seuraavassa elämässäni olen laiskiainen.
En usko. Mutta jos moinen olisi totta, niin toivoisin tietysti syntyväni johonkin, jossa olisi edellytykset onnelliselle elämälle.
Mää aattelin, että voisin tulla talitiaisena takaisin.
Osaisin kerrankin laulaa ja ois kuulijoita.
Saattaispa joku tulla takas vaikka tähtenä taivaalle.
Ajatus jälleensyntymisestä on kiehtova, vaikken siihen oikein uskokaan. Ajatuksella on kuitenkin hauska leikkiä.
Realistinen minä ei siis usko, ei ole mitään näyttöä, että se olisi mahdollista, mutta voi miten kaunis ajatus on, että kaksi sielua ovat vaeltaneet ajassa toisiaan etsien, kunnes kohtaavat oikeassa ajassa ja paikassa...
Mä oon lukenut liikaa hömppää ;)
Ajatus suorastaan vaatii romanttista sielunvaellusbiisiä. Etsimään vaan ja linkki kehiin :)
Mitähän löytää hakusanoilla"romanttinen sielunvaellusbiisi"...
Täytynee tutkailla :) Se tosin vaan ruokkis tuota hömppäromanttisuutta, mutta haitanneeko tuo. On kai tytöllä sentään jotain iloja oltava vaikka sitten haaveiden muodossa :>
Kokonainen musiikkityyppi, soul, on sitä varten. Ja muutenkin saa vapaasti tulkita fiilisten mukaan. Hömppäromantiikka on kait todellisuuspakoa, sisältäen tytön toivomuksen itse päätyä sankarittaren asemaan :p Exäni niitä luki, ja osallistuin joskus lukemalla ääneen selän takaa. Jostain syystä ei tykännyt :>
Taika katoaa, kun hömppää lukee ääneen. Se on vain naisen ja soljuvien lauseiden välinen hetki :p
Omalla tavallaan juu todellisuuspakoahan se on, antaa mahdollisuuden hetkeks irtaantua arjesta. Vaikka liian hömppä on jo liian hömppää, ei ihan mitä tahansa paatuneinkaan romantikko jaksa lukea :)
Tuleekohan linkki oikein, sättään kännyllä... Tämä ainakin menee kategoriaan hömpät sielunvaellusbiisit :D
http://m.youtube.com/watch?v=DZqFK4dcl2Q
Hyvin tuli linkki perille. Varmasti hömppäromantiikan laadunvalvojat hyväksyy ton biisin, nimeä myöden ja sielut vaeltaa niin että hippulat vinkuu :o)
Itse en kaipaa erityistä todellisuuspakoa. Sen sijaan kaikki öö sosiaalisesti antoisa kiinnostaa. Töissäkin pitäs olla sellasta, muuten ei pidemmän päälle jaksa.
Eihän todellisuutta oikeasti edes pakoon pääse eikä tarvitsekaan, vastassa se kuitenkin on. Pienet hetket kun saa ajatukset muualle, on joskus kuitenkin ihan kivoja :) Ne antaa pienen hengähdystauon, joskus on vaikea päästää asioiden pyörittelystä irti niin toimii apukeinona.
Tärkeintä ja parasta on nimenomaan sosiaalinen anti. Se lataa akkuja tehokkaammin kuin muut keinot. Töissä onneksi saan olla mukavien, jopa läheisten, ihmisten kanssa tekemisissä, mutta tämän päivän parasta antia oli muksun kanssa lenkkeily. Se laittoi mut hyppimään tasajalkaa suojatien valkoselta viivalta toiselle... Mahtoi olla fiksu näky ;)
Hypitty on vaikka missä, ja montaa muutakin. Ei tarvii näyttää fiksulta, vaan olla kivaa :> Kun täälä kysyttiin joskus mikä on elämän tarkoitus, vastasin että kohtaamiset. Eli sosiaaliset yhteydet. Kun sopivassa suhteessa yksinoloon, joka on eskapismia liioista kohtaamisesta. Tai jotain, katotaan miinusten määrästä oliko kuin onnistunut määritelmä :d Palstahan on kohtaamisia varten, ja ihan mahottoman suosittu :>
Muistankin, kun vastasit tuon... Se oli hienosti vastattu :)
Toiset ihmiset antaa elämälle kaikupohjan, vai miksi sitä nyt sanois... Yksin jos metsässä huutelee, takaisin vastaa vain oma kaiku. Ihminen kaipaa toista ihmistä vastaamaan siihen huutoon, se auttaa pitämään elämän polullaan. Olipa taas vertaus, mutta pointtina se, että yksin ei ole hyvä olla :)
Palstakin on kohtaamisia täynnä, täällä vain ajatusten muodossa. Karsittu versio ulkomaailman kohtaamisista :p
Jospa sitä yrittäis unta kiinni... Sielukkaita unia sinne :)
Palsta-Nobelin arvoisia ajatuksia. Ääniä ropissut varmasti jos tänne huomenna vilkasee :>
Savage Garden olikin jäänyt vähä unholaan. Sielukasta musaa on. Tää esimerkiksi, sielun tuutulauluksi sopiva.. Unisiin vaeltelemisiin....
http://www.youtube.com/watch?v=WQnAxOQxQIU
:)
Heh, ootte te sulosia. Onko pientä ihastusta yllä vai kuvittelenkohan mä vaan omiani. ;)
b.b taitaa olla ihastuneempi osapuoli..
Tammelan torille vaan treffeille...
No ei sen väliä kumpi enempi, jos molemmat ees vähän. :)
Toi on aina söpöä ja suloista, kun näkee ja aistii ihastumista ilmapiirissä. Hyvä fiilis jotenkin tarttuu.
Omasta suloisuudestani niin tiedä, mutta onhan bb tosiaan aika suloinen, miehekkäällä tavalla... :)
Aiiiwan. En nyt viitti natkuttaa vastaankaan kun tuollanen fiksuuttis-filmaattinen söpöläinen niin väittää :O)
Oletko kuvan jo nähnyt?
Saat ikioman
Hyvä, sillä ei olis kuitenkaan ollut vaikutusta :>
Kiva kuva muuten :p
Imelää lässytystähän tuo on :)
Thänks. Se on mun virallinen pokauskuvani. Siistit vaateet, pörrötettävä kuontalo ja valpas katse joka suuntaan pitäis olla vastustamaton yhdistelmä :s
Ehdottoman vastustamaton kuva. Sä oot selkeästi hiffannut jotain olennaista pokaamisesta :)
Mieti kuitenkin vielä, jos parta antais sen viimeisen säväyksen... ;)
Ilman muuta, olis pitänyt ottaa kesällä kuva kun parta oli, nyt ehkä joutuu odottamaan seuraavaan kesään. Saa nähdä alkaako avioliittotarjouksia tulla inboxiin, vyöry uhkaa niin uskon :>
Onneksi kesä lähenee koko ajan. Sitä odotellessa... :)
Luultavasti tuo kuva herättää sellaisen kiinnostuksen vyöryn, että joudut vastailemaan yötä myöden saadaksesi kaikki fanit tyytyväisiksi :>
Ystävällinen sana liikenee jokaiselle, vaikka yöt ja päivät siihen varmasti menee =)
Sä oot ihailtavan huomaavainen :)
Silmät painuu väkisin kiinni. Taidan siirtyä unimaailmaan jatkamaan viimeöisiä sielunvaellusunia... Hyvää yötä ja suloisia unia :)
He ovat kuin kaksi teiniä :)
Hyvä kotikasvatus ja korkea henki : Sielua lepuuttavia unia sinne :)
Näköjään joku ollut eri mieltä mun kanssa suloisuudesta jne. Mutta ei se haittaa, jatkakaa. Olette ihania. :)
Ihastuneet usein on imeliä, mutta mieti mitä järkeä elämässä olis jos kukaan ei koskaan ihastuisi? :) Tai olisi imelä ja muikea.
Voisihan sitä mennä muualle "kutemaan", jos on ihastunut :))) Vaikka sitten sinne meseen.
Ei ne voi, kun julkinen kuhertelu on antoisampaa! Saavat samalla pätemisentarvettaan ruokittua, kun aivopierunsa ovat kaikkien nähtävissä. (Olettaen tietenkin, että joku viitsii niitä lukea).
Näköjään viitsii, kun niistä näin paljon keskustelua saadaan aikaiseksi... ;)
mese on lopetettu jo aikaa sitten, se on käytössä enää Kiinassa.
No, sitten sinne skypeen.
Romantiikka o jo kadonnu Jazun omasta suhteesta, ettii palstalta sitä korvikkeena :-P
Ei se kokonaan ole kadonnut omasta suhteestakaan, hiukan arkipäiväistynyt tietysti. Mä olen aina ollut samanlainen, että ilahdun toisten ihmisien tommosesta ihastumisesta ja tunteilusta. Siihen ei ole koskaan vaikuttanut se onko mun omassa elämässä romantiikkaa tai ei. Mä osasin ilahtua jo kauan ennen kuin edes itse koskaan seurustelin kenekään kanssa samasta asiasta ja toisten onnellisuudesta.
Ehkä en ole ihan paha ihminen kuitenkaan.
Voi tietty, mutta miksi pitäisi hävetä kuherrella muidenkin nähden? Ihmiset häpeilee muutenkin ihme asioita ja asioita mitä pitäis osata hävetä, ei sitten millään. Ainahan sitä voi ohittaa heidän keskustelut jos oikeen oksettaa. Ei kukaan pakota niitä läpi käymään. :)
Mä taas lukasen mielelläni, kun toi vuorovaikutus on niin onnistunutta ja sujuvaa. Kiva lukea.
Toikin on pätemistä, mitä sä juuri kirjoituksessasi teet. Pidät muiden ajatuksia aliarvoisina ja pätemisenä, vaikka itse juuri pääsit pätemään sillä että joku tänne viitsii kirjoittaa. Millä pätisit jos kukaan ei tänne kirjottais mitään millä sä nyt pädet?
Mistä tulee toi paremmuuden tuntosi näitä kohtaan?
Shefu ML palstalle.
En, vaikka joskus ajatuksella leikittelenkin. Kuten sanotaan, jää nähtäväksi.
Olipa kerran elämä...
Ensin pitäisi selvittää sekin, olemmeko nyt oikeasti olemassa, vai onko tämä kaikki vain taitavasti tehty simulaatio. Eräät tutkijat ovat havainneet ilmiöitä, joiden perusteella voisi epäillä meidän olevan vain ohjelmoituja ilmiöitä simulaation sisällä.
Hypoteesina oli, että simulaation ulkorajalla ei ole niin tarkkaan miltä kaikki näyttää ja tämän tyyppisiä epätarkkuuksia on siis havaittu.
ennustaja on kertonut äidilleni että veljeni kuole nuorena.. Äiti ei uskonut ja kertonut minulle.. Veljeni ei tienyt mitään.. Uskon että on ihmisiä on ohjelmoitu koska ei voi elää jos tarkoitettu kuolla tietyssä iässä. Veljeni kuoli kuitenkin.. Asiaan ei voinut vaikuttaa mitenkään ennen kuolemaa.
tämä onkin simulaatiota, niin seuraava simulaatio lie varsin todennäköinenkin.
Se on juuri noin.
Jos jokin on nähty tulevaksi, niin kaikki millä asiaa yrittää välttää, johtaa vain juuri tuohon tilanteeseen.
Harva vain oikeasti kykenee näkemään ennalta.
Itse uskon vain omiini ja erään jo kuolleen sukulaiseni näkemiin.
Mutta se ei silti tee juuri tätä tailannetta todelliseksi.
Entäpä jos tämä simulaatio on käynnistetty vasta tänä aamuna ja kaikki sitä edeltävät muistomme ovat vain sinne valmiiksi ohjelmoituja.
Entäpä jos tämä sama tapahtuu uudelleen joka päivä.
Emmehän me edes tiedä sitäkään, onko tämä simulaatio jumissa ja jokainen päivä kulkee kuten edellinenkin. Samoin kuin urallavikainen LP-levy.
Ajatellaan, että se LP-levyn neula hyppäisi vaikka taakseppäin, eli elämme saman hetken uudelleen. Usein tulee ns. Déjà vu tilanteita. Aivan kuin olisin jo ollut siinä hetkessä ja tilanteessa aikaisemmin. Se tosiaan pysähdyttää miettimään.
todellisuus onkin sitten toinen juttu. Todellisuustaju voi joskus kadota. Pahastikin. Tosin minä näen ja koen todellisuudentajunsa hukanneiksi aika monetkin ihmiset. Ainakin osittain. Itsenikin, toisinaan. Huomaan sen jälkeenpäin.
Yleensä Déjà vu on muistin toimintahäiriö.
Itsellänikin on joskus niitä.
Mutta itselläni useimmiten ne johtuvat siitä, että olen nähnyt ne ennalta unessa.
Kaverini voi todistaa että ne toimivat, sillä jouduin kysymään häneltä erästä unessa nähtyä Helsinkiin liittyvää paikallisjuttua ennen kuin olin itse ollut siellä muutoin kuin satunnaisesti.
Muutama vuosi sen jälkeen tilanne tuli todellisuudessa eteen ja satuin kertomaan sen kaverilleni ja muistamatta että olin aikanaan kysynyt sitä yksityiskohtaa häneltä.
Hiukan se hätkähti, mutta nykyään se on jo tottunut.
Näen melkein kaikki hankalammat koulutusreissuni ennalta.
Ja tärkeät uudet ihmiset.
Nyt on yksi uusi tärkeä henkilö varastossa ja odotan milloin hän tulee vastaan.
Tosin tuo uni kesti vain muutaman sekunnin, enkä tiedä hänestä juuri mitään.
Eikä näihin tarvitse uskoa.
Itsekään en uskoisi.
Ja onhan se mahdollista, että keksin tämän vain vihdyttääkseni teitä.
Muistat sitten kertoa palstalla, kun kohtaat hänet! Jään odottelemaan jännittäviä ihmispäivityksiä...
Noita ennalta näkemisiä meidän mummu kutsui "etiäisiksi". Sillä oli kuulemma näkemisen taito. Olin sen verran pieni, etten oikein muista mummun jutuista mitään.
Itse olen vaistonnut ja tuntenut ennalta tapahtuvia, mutta vaan negatiivisia tilanteita. Positiivisista asioita en saa etiäisiä.
Toinen ajatusmalli:
Tämän oivalluksen lainasin muualta... jospa koko maailmankaikkeus onkin hologrammi? Kaikki onkin vaan suurta huijausta.
Voi mennä hiukan aikaa.
Usein menee vuosi.
Joskus 3 vuotta.
Joskus jopa 5 vuotta.
Mutta tiedotan kun tapahtuu (ja toivottavasti muistan).
Minä en näe niitä juuri lainkaan hereillä.
Tiedän eräitä jotka näkevät.
Näen vain itseni kannalta neutraaleita juttuja, mutta sellaisia joilla on kuitenkin jokin merkitys.
Naapurin pojan kuoleman näin paria vuotta aiemmin.
Ja iskun World trade centeriin (tosin se vaikutti niin oudolta, etten pitänyt sitä mahdollisena - yhden koneen olisin voinut uskoa).
Liskon näin myös.
Koulukavereita ja uusia kouluja.
Koulutusten paikat.
Sekalaista sälää lyhyinä vilahduksina.
Lottonumeroita en kertaakaan (tosin en muutenkaan muista numeroita).
Kyllä niihin tottuu.
Muistaaksen tuo hologrammispekulaatio liittyy ajatukseen maailmamme sortumisesta mustaan aukkoon. En ole lukenut sitä kuin kerran nopeasti silmäillen, joten sisäistys on tekemättä.
Useimmilla on todellisuus koko ajan hukassa.
Itseasiassa elämme aistiemme luomassa harhassa, emmekä kykene kokemaan todellisuutta läheskään oikeassa muodossaan.
Tajunnassa on aukkoja, jotka systeemi täyttää itsellemme huomaamattomiksi.
Toisten aukot ovat laajempia kuin toisten.
Ja missäs muualla kuin palstalla sitä ollaan viiden vuoden kuluttuakaan...
elettyihin elämiin. Tämä kerta on viimeinen.
Ei ole mitään syytä uskoa reinkarnaatioon. Hauska ajatusleikki tosin, jos noin onnekkaasti sattuisi käymään niin syntyisin mielelläni maalle kissaksi.
Anoppi on jäänyt yksin ja appiukko kuoli.. se ei voinut tehdä muuta kun niin rakasti omaa järviä ja kesämökkiä.. Jonkun ajan päästä hänen kuoleman jälkeen järvelle ilmestynyt joutsen ja aina kun anoppi tuli mökille se joutsen tuli niin lähelle että.. Arvaatte itsekin.. Ja tuo on totta.. Alkoi anoppi uskoa että aviomies on siis tullut takaisin joutsen muodossa..
Se tästä enää puuttuisi, syntyä tänne toistamiseen
En usko. Tai eihän sillä ole mitään väliä, jos en muista muitakaan elämiäni.
uskon kyllä jollain tasolla..koska musta tuntuu vahvasti että olen joskus jo ollut täällä maailmassa/elämässä..mulla tosi vaikea elämä ollut kaikilla osa alueilla lapsesta asti ja jotenkin ajattelen et mun pitäs oppia jotain tärkeää ja syvällistä elämästä ja ihmisistä tän mun nykyisen elämän aikana ettei mun tarvis enää syntyä uudelleen tms hassua/jännää..oon joskus mietiny et olen tehny entisessä elämäs jotain pahaa ja nyt mun pitäis tässä elämässä hyvittää kaikki ja oppia/ymmärtää elämän ydinasiat.ja ne vaikeudet tässä elämässä pitäis vaa selättää,pysyä vahvana eikä kostaa mitn kellekään vaik joidenkin teot/sanat satuttais miten..jos vielä tämän jälkeen synnyn uudelleen en haluis syntyä ihmiseksi vaan joksikin kauniiksi ja uljaaksi eläimeksi:) vaikka tiikeriksi tai kotkaksi
.
"NEXT! Life!"
Har!
.
Uskon seuraavaan elämään. Siis kuoleman jälkeiseen elämään. Onko sielun siirtymistä kuoleman jälkeiseen uuteen elämään, niin että sielu vielä voisi kehittyä/pyhittyä. Tätähän pähkäilevät/pähkäilette. Ateistit ovat onnellisia kun ei tarvitse moisia pähkäillä.
Itse pyrin elämään niin, ettei kukaan minua syyttäisi kuolemani jälkeen, olipa taivaita tai sitten ei.
En meitä varten on alinen maailma eikä sieltä palata tänne ainakaan ruumiillisessa muodossa.
Juuri nyt en ole varma edes seuraavasta pävästä.
Täällä ollaan nyt.
Jos on seuraava elämä, niin liittyykö siihen jotain karmallista vai onko se vain toinen samanlainen kossukola eri ajassa, juodaan vain eri tyylillä?
Enpä taida uskoa.
Uskon kuitenkin, että ne ihmiset joilla on uskonsa jossain muodossa jälleensyntymään, jälleennäkemiseen, sielun matkaan ajassa, ovat ratkaisseet osaltansa yhden olemassaolon ristiriidoista. Ainakin heidän voisi kuvitella tuntevan rauhallisuutta sen pohdinnan suhteen.
Mjaa.
Funtsikaa tätä, te surkeat ja itsessään löyhät: Sulje silmäsi. Hengitä.
Kun on kulunut noin 15 minuuttia, niin ajattele vain sitä hetkeä, kun voit vetää ilmaa keuhoihisi.
Olet vedessä.
Nyt kuluu aikaa se viisitoista minuuttia, jossa testataan oletko kala vai ankka.
(reps)
Että siis mikä on elämän tarkoitus.
No en minä tiedä.
(reps)
Kuulostaa varmaan vähän spookyltä, mutta NOAA:n epiduraalia alkeisvammoihin.
On täysin mahdollista se että prox. 28 metristä pääsee vielä ylös vain tulemalla ylös.
(reps)
Ne jos mitkä ovat niitä yksinäisiä metrejä.
En oikeastaan. Toisaalta..
Tahtoisin olla lintu. Tässä elämässä en ole saanut sitoutua aidosti kehenkään, joten toivoisin, että olisin petolintu tai joutsen etc. jotka sitoutuvat eliniäkseen.
Eikö sinua sitten ihminen kiinnosta kumppanina?
.
"Haluisin olla kala"
Silloin vois rönöttää kuin laiska lahna
Har!
.
en usko ja suorastaan toivon et tää ois nyt vihdoin lopullista
Uskon ja edellisessä elämässä olin ahvena ja seuraavassa liito-orava.