Ensimmäiset hiutaleet
valkeita tähtiä
keltaisilla vaahteran lehdillä
unen keveitä rapsahduksia
kuuletko
sataa lunta
avara maisema
täyttyy jäleen
ihanaan pehmeyteen
,,,,,jatka,,,,,
valkeita tähtiä
keltaisilla vaahteran lehdillä
unen keveitä rapsahduksia
kuuletko
sataa lunta
avara maisema
täyttyy jäleen
ihanaan pehmeyteen
,,,,,jatka,,,,,
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ihana runo! :) Tässä tunnelmassa haluaa viipyä, lukea/kuunnellayhä uudelleen...
Kiitos Aieuli !
Pienessä runossasi on suuruutta. Toit siinä melkein huomaamattomasti yhteen tähteä muistuttavat ensimmäiset lumihiutaleet ja avaran, lumesta täyttyvän maiseman. Nämä suuren ja pienen yhdistelmät luonnossa tuntuvat järjettömiltä. Niissä on myös järjetöntä hienoutta ja kauneutta. Tämä tekee mielen levottomaksi. Ymmärrys ei riitä ratkaisemaan, mikä määrä hiutaleita riittää muodostamaan hangen. Lumen eri olotilat ovat omiaan sekoittamaan pään. Osasit vangita levottomuuden yksinkertaisella tavalla.
Kiitos percival ! Luontainen levottomuus suuntaa aina katseen kauemmas
pienuudesta jonekin kauas,kauas,jää silti vastausta vaille !
- luonto hetkeksi nukahtaa
helmaan valkean lumen
- hetken nukkuu
herätäkseen jälleen
Koivujen tuuli harvat
lakaisevat
taivasta harmaata
pudottavat sateen maahan
marraskussa
sumu syvenee
pehmeään usvaan
hartiahuivin lailla
maa kietoutuu
odotamaan pakkasta
öitä kirkkaita ja kuulaita
Lehdet puiden unityyny
pään alla
nukkumaan käy
luonto
aina kaunis
nähkäämme se niin
Pimeys kitoo iltaisin tienoon
se kuohuu ikunoiden takana
sytytän kynttilöitä
vaaleanpunaiset terassille
punaiset tuikut tupaan
istun mukavaan tuoliini
naputtelen tietsikaani
kissa viihtyy pöydälläni
ja seikkailu voi alkaa
me kuljemme pitkälle
aina linunradalle
tähtisumuun
kellumme pimeyden turvin
kissankehräyksen kanssa
Marraskuu on harmaata.
Sumun takana,
muistojen kirkkaudessa,
olet sinä
lämpimissä ajatuksissa !
Pimeys kuohuu ikkunoiden takana - tuohon takertui ajatus. Hyvät runot toimivat jotenkin niin, että ne tuntuvat vastauksilta. Sitä sukeltaa mielensä syvyyteen ja etsii kysymyksiä, joihin vastaukset tuntuvat sopivan niin hyvin.
näin omin silmin kun päivä muuttui yöksi ja yö päiväksi.tais olla trippi!
Sähkökatkon aikaan
pimeys kuohui
ikkunoista sisälle
hipaisi jokaista
huoneeni nurkkaa
tuikujen lepatavat liekit
porasivat reikiä
välkyttivät liekkejä
ilkuivat kuohuille'''
etpä saanutkaa valtaa
ja kohta liukui kuu taivalle
iskien silmää tuikuille
ei,ei koskaan ole pilkko pimeää.
anetta valtaa pimeydelle.
Heräsin
kylmä tuuli puhalsi pohjoisesta
viileät tähdet
putoilivat kujeillen kasvoilleni
ja korvissani
lumen pehmeä hiljainen musiikki
haavan harmaalla rungolla
leikkivät kuura ja elämän värit
keltaisesta sateenkaareen asti
Ja kyllä, kyllä minä kuulen
mietin ihmeissäni
ja katsoin maisemaa
Kiitos khfkghd !
Kiitos Vierailia !
Kevyt helähdys,
ensimmäinen lumitäti,
talvi on alkanut.
Lumitäti vai lumitähti !
-Kuu keltaisena nousee
kuu pimeyden seuralainen
- pimeyttä seuraa
keltaista valoa
-luontoon antaa
toisinaan enemmän
-toisinaan vähemmän
kuu meille hymyilee
- täällä minä olen
minusta suuntaa
-ottakaa, minne
minne matkanne vie
- yön varjoihin käymme
kuka torppaan
- kuka taloon.
Valkoiset hunnut
leijuvat tuulessa
olemisen ihana keveys
lumikeijut tanssivat.
Lumi putaa katolta
säikky kissa
silmät viiruina
valpaana
onko jo kevät
Lumi putoaa katolta
säikky kissa
silmät viiruina
valpaana
onko jo kevät
Voikukat, kukat keltaiset jo heränneet on
väriä nurmikolle tuoden
toinen heistä pitää
toinen ei
minä pidän,
kukat keltaiset
luomakunta jo herännyt.
Keltainen on auringon
ja kevään väri
Lämmin tuulen hyväily
poskellani
Olisipa hyviä ajatuksia
kuin kukkia vihreällä
nurmella.
Vaaroilla tuulee
sade piiskaa omenakukkia
itkuinen,ikuinen
veden tanssi
lammikon pinalla
et taida kuulla minua
huudan tuuleen
puhun satelle
kaipaan aurinkotuulta
pitäisi kai vaihtaa musaa,
kaipauksesta pois
tuntematomille poluille
uusille urille
kiivetä vaaran
korkeimalle laelle
nähdäkseen ulottuvuus
uusiin ihmeisiin
kestääkö onni sata päivää
se olisikin paljon
yhdelle ihmiselle,
on vain kestettävä tämä odotus.
-Kuun lapset
tähdet kirkkaana tuikkivat
- Kuu välillä muotoaan muuttaa
toisinaan ohenee
-joskus kuu täytenä
valoaan antaa.
- me katselemme
tähtien järjestystä
-ihailemme tähtimerta
tähtien paljoutta
-yllä laajan taivaankannen
Illat tummuvat
kuu paistaa mäntyjen raosta
ruska nousee ylös tunturiin
ittetehty puolukkamehu lämmittää
houkuttelee kääriytymään shaaliin
Maasto punaisen eri vivahteina leimuaa
päivällä kerätty viimeinen
sangollinen puolukkaa
tälle syksylle
superkuu paistaa
omenapuun oksain lomitse
hiljaisuus hiipii huoneisiin
kissa kehrää
en tahtoisi millään
sytyttää lamppuni valoa
Kynttilän kajo kuunvalossa tekee huoneesta mystisen
unelmoin
Jäämmekö odottamaan loskaa ja räntää
en tahtoisi
Rakastin sinua
sinisiä kukkia silmissäsi
hellän arkaa kosketustasi
hiljaista ääntäsi kuin keväisen yön tuulta
kaikkea sinussa
miksi menit
Menit kauas
sinne minne en pääse
kohta tulee talvi tähtineen
ja lumi ja huurteiset puut
muistelen hymyäsi
liehuvaa tukkaasi
ja tiedän että itken usein
niinkuin tähänkin asti
Syysunta tämä on
maan ruska on kaunis
ja yöllä tähdet kirkkaat
rakkaani näe unta
kesästä ja ilosta
vaikka nyt on syksy
Ensimmäiset hiutaleet
niin
Ensin on kuitenkin vaihdettava autoon renkaat
otettava lämpimämpää vintiltä ja saatava puista
pihlajanmarjat
Syysmyrskykin repinee nurkkia
susien ulvoessa taustalla
sitten
Sitten vasta on kuurankukkien aika
ja lopulta
kaamoksen
Aamulla katselemme
kissani kanssa säätä
vielä tänäänkin paistaa
aurinko
molemmilla
vihreät silmät viiruina
pian ulos,ulos,ulos
kun ei tulekkaan
räntää vielä,,,,,
Ulkolyhtyihin
varsin sentään kynttilät,
liekki tumassa yössä
lähellä kaamosta
valaisee,
sydänlanka palaa,,,
Syys kuulasta,kultaista
ilmassa tuoksuu
vasta puitu vilja.
Luulen
tälläisena päivänä
käveleväni ääretömyyksiin,
parasta
syys unta.
Koivut pukeuteuneet keltaiseen,
vaahterat punaiseen,
vain kuuset pitävät vihreytensä.
Jos voisin
lentäisin lämpöiseen,,,,,
Maan läheinen ja maanläheinen. Ja kuitenkin runoutta.
Kurkistin ulos
ensilumi on satanut
salaa illan pimeyteen
kohta se sulaa
sillä maa on vielä lämmin.
Lämpimin ajatuksin
odotan minäkin kaamosta.
Pimeydessä jää aikaa
olla,vain olla olemassa.
Kuulaina öinä
avautuu avaruus
tähtien heijastuvat valot
kauas linnunradalle
teluksemme
kelluu kaikeudessa.
Aamuauringon ensimmäiset säteet verhon raosta herättävät minut.
Avaan oven ja huokaan ihastuksesta: pihlajanmarjatertut kylpevät punaisina ja oransseina aamuauringossa, kun astelen alas saunalle rantaan. Pieni kivikkoinen polku hukkuu keltaisiin vaahteranlehtiin joita öinen tuuli on ripotellut polun täyteen.
Rauha ja hiljaisuus on käsin kosketeltavissa. Tässä on kaikki.
Kaamoksen aika tulee, mutta nauttikaamme vielä upeasta syksystä. Maksa se ei meille mitään.
Jo ammoin
filosofit ovat sanoneet
että elämän onni
on hetkellistä
pieninä muruina
mutta sitä on
miksemme uskoisi
Syys aurigon steitä
suo luontomme tänään
muurahaisen askeleen
otan elämäni polulla
aijon nauttia pannukahvit luonossa
kuka vain sytyttäisi tulen
sillä siinnä asiassa
minulla on vielä oppimista
laiskuus
pistää hakemaan
ystäväni apuun
Tee tervaslastuja
kerää tuohenkappaleita
katko kuivia oksia
pystypuista
sytytä iso nuotio
syysillan hämärään
korkealle mäelle
ja kun puolikuu nousee
syksyn hehkun takaa
mielesi haikeuskin
on suurta iloa
Marraskuu
lumihiutaleita leijuu
syksyn kahisevien lehtien päälle
surumielisyys iskee
hapuilua hämäryydessä
onneksi tulee joulu
valoja sytytetään jo
Kaamoksen keskellä
loisteessa tuikkujen
joulupukkia odotamme
torttuja paistellen
kaikenlaista kivaa askarrellen
Minulle Jeesus-lapsen syntymä
on kuitenkin
lahjoista kaikista paras
Hämrtyvään päivään
syttyy valoja
kuin tähtiä tuikkimaan
Kiirehdin,hössötän
sillä läheisille
täytyy antaa
paljon ihania muistoja
tuoksuja,makuja,iloa
hieman lahjoja
eniten, aikaa olla yhdessä
lämpimiä halauksia
naurua,läheisyyttä
sellainen on minun
unelmien joulu