Ahon aikana luotiin pohja nykyiselle maahanmuutolle, vietiin Suomi lähelle pahaa valtakuntaa EU:ta ja siirrettiin teollisuudelta miljardeja maataloustukien muodossa maailman surkeimmille tukimiehille. Poronpökkijät sai myös aluetukia runsaammin. Aho sai kaikesta tästä aiheuttamastaan vahingosta huolimatta tuottoisan viran ensin Sitralla ja sitten Nokialla.
Aho oli tuhoisin
ellei kohtalokas
21108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Siispä kunniaristiä ja ratsua Aholle ja suuria monumentteja pitkin maata verorahoin. Ahon suku ja lapset pitää julistaa pyhimyksiksi!
Semmosta se jälki on, kun valta on porvareilla.
Mikäli valta olisi vasemmistolla, niin olisimme liittyneet Putinin johtamaan itsenäisten valtioiden talousyhteisöön.
että vasemmistolta on valta kadonnut?
Olisiko niin, että kansa pitää porvarivaltaa parempana ja vain tämän palstan stallarit kannattavat sitoutumista Venäjään?
Näin pitkään meni, ennenkuin tallarit ja Venäjä tulivat esiin. Tämä on asiaa. Aho oli aikoinaan tallareiden kunnioitettu johtaja. Hyvä että asia tuli esille jos joku ei sitä vielä ole tiennyt.
Tuho Ahon aikana Kremlissä oli Jeltsin. Sillekin tämä aakkeen laakkeen vetelä ripuli poron pökkijä Väyrysen varmisti kahdenkymmenen miljoonan euron vuosittaisen "kehitysyhteistyö rahan" jota maksamme vieläkin.
Esko oli sinun ja muiden maaseudulla kasvaneiden mielisairaiden iso pomo. Idässä Tuhon kohteeksi joutuneiden kaupunkien alueille ei vetelän ripulilla ole asiaa.
EU:iin Koiviston presidenttikaudella ja valitsi euron rahaksi Lipposen aikana.
Kepu yritti Väyrysen johdolla vastustella, mutta ei mahtanut mitään.
Maataloustuet olivat ennen EU:a paljon nykyistä suuremmat.
Ennen EU:ta ei maataloustukia maksettu, mutta käytössä oli rajasuoja, joka esti liian halpojen maataloustuotteiden tuonnin ja piti hinnat ylempänä.
Eli maataloustuotteiden tuonti oli säännösteltyä.
Rattijuoppo Haavisto, aakkeen laakkeen vetelä ripuli ja poronpökkijä Väyrynen aloittivat jäsenyysneuvottelut.
Tukia maksettiin jo 50-luvulta lähtien. Tietysti Pielaveden nyrysmies varmisti, ettei Neuvostoliiton asiakkaat pääsi tuomaan liian halpaa tavaraa Suomeen. Pitihän monopoli taata. Oli muutama juntti luovuttanut elinkelvetonta hökkeliä siirtoväelle. Kyllähän hökkeleistä korvaus tuli saada. Pohjanmaalaisten ja muiden junttien itsekkyydestä ja parkumisesta kärsi lähinnä kaupunkilaiset jotka muuttivat 60-luvulla Ruotsiin töihin.
Höpöhöpö, mitään vakituista tukea ei ollut, jotain satovahinkojen tai muiden syiden takia maksettuja häntärahoja maksettiin, ne oli kertakorvauksia ei pysyviä tukia, kuten nykyään on.
Tiedä hevon vittuakaan mistä puhut.
No tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä puhun.
Vedä vaan sitä kiljuas Leponexin kanssa.
Kyllä vanhassa kepulandiassa oli tukia vallan kiitettävästi.
Käytännössä valtio osti kaiken maataloustuotannon ja meillä oli huikeat voi- ja munavuoret. Niitä dumpattiin ulkomaille polkuhintaan ja suomalaisissa kaupoissa maksoi taasen voikilo maltaita! Asiassa olisi ollut edes joku tolkkku JOS tätä valtion subventiolla tuotettua olisi viety edes johonkin kehitysmaihin, mutta ei! Vienti kohdistui maihin kuten Englanti tai L-Saksa.
Jos tuli huono sato maksettiin satokorvausta. Jos tuli hyvä sato niin maksettiin jälleen! Olisiko tuen nimi ollut markkinointituki?
Ulkomaisia elintarvikkeita ei saanut käytännössä tuoda Suomeen ja niinpä kauppojen tavaravalikoima oli kalpea aavistus nykyisestä! Tuontikielto puri jopa sellaisiin elintarvikkeisiin, kuten maissi, juota olisi voinut teoriassa Suomessa kasvattaa, mutta kukaan ei käytännössä tehnyt!
Vasta EU lopetti tämän hulluttelun!
Tärkein syy 60-luvun Ruotsiin muuttoon.
Ei niitä valtio ostanut, mutta valtio asetti rajasuojan, ettei tuottajahinnat laske liian alas, maassa käytiin myös maatalouspoliittiset neuvottelut tuloneuvottelujen tapaan, jossa sovittiin mihin tuottajahintoihin pyritään ja valtio tavallaan takasi sen, että niihin myös päädytään.
Tämä oli silloin välttämätöntä, pienet tilat ja tehoton tuotanto ei olisi kestänyt kansainvälistä kilpailua, varsinkin etelän pienet viljatilat oli täysin kilpailukyvyttömiä, nykyään ne onkin pääosin sivutoimisia.
Pienistä karjatiloista on tullut myös sivutoimisten pyörittämiä viljatiloja.
Nämä dumppaukset ulkomaille, ei olleet mitään muuta kuin normaalia kaupankäyntiä, kun viedään maailmalle tavaraa niin siitä saadaan ns. "maailmanmarkkinahinta", valtio sitten maksaa vientitukia, jos maksaa.
Tämä on nykyäänkin ihan normaalia maataloudessa, nykyään maksaja vaan on EU ja vain joissakin tapauksissa, miten muuten luulet esim. Valion olevan niin vahvoilla Venäjän markkinoilla, katoppa Valion tilinpäätöksistä mikä on vientitukien osuus katteesta, ei se homma miksikään ole muuttunut, vaikka ajat on muuttuneet ja miehet vaihtuneet.
Satokorvauksia maksetaan kyllä nykyäänkin, ihan yleisesti kaikissa EU maissa, eli hehhehhehheh ..... jos luulet sen muuttuneen, niin metsään menee .....
Etelän kaupunkilaistuminen hidastui Pohjanmaan verenimijöiden takia. Ahvenanmaan kohtuuttomilla vaatimuksilla oli toki osuutensa. Mikäli tarkoitat etelällä Satakuntaa, niin voi tuo pitää paikkaansakin. Keskeinen ongelma oli lähinnä hidas teollistuminen. Maalaistollot vaati itselleen kokoajan suurempia siivuja yhteisestä kakusta.
Ahon kopla tuhosi Suomen avaamalla portit maahanmuutolle. Pekkarinen pantiin tässä asialle.
Alku meni oikein, Holkerin ja ahon hallituksien aikaan alkoi tämä paskan valanta jota nykyään kutsutaan rakenne muutokseksi, jollakin maahan muutolla on vain pieni osata tätä prosessia, ei toki vähäinen. Kysy on maailman laajuinen, vallan ja rahan uusjaosta, jossa kaikenlainen järkyttäminen on olennainen osa muutoksen teossa. Kilpailu olemassa olosta ( taloudellisesta) tulee kovenemaan (jaettavaa vähemmän)ne joilla menee hyvin on entistä harvempi joukko ja näillä rahaa ja valtaa entistä enemmän, näistä on selvät visiot olemassa, lukekaapa.
Aloitukseen sisältyy käsitys, jonka mukaan Ahon hallitus (1991-19959) oli syypää niin maahanmuutolle kuin EU-kytkeytymisen kautta monelle muullekin ilmiölle. Koska myös Väyrysen nimi mainitaan, niin lienee aihellista todeta täsmennystä tilanteeseen. Keskustapuolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen luopui puheenjohtajan asemastaan v.1990 ja hänen seuraajakseen tuli puoluekokouksen äänestyksen jälkeen Esko Aho. Mukana tarjolla oli myös mm. Seppo Kääriäinen, mutta hän hävisi äänestyksen. Väyrynen toimi Ahon hallituksessa ulkoministerinä, mutta hän jätti sen tehtävän, kun hän halusi keskittyä v:n1994 presidentin vaaleihin. Kuten hyvin muistamme Väyrynen hävisi ne vaalit kuta kuinkin samalla tavalla kuin tuoreimmankin presidentin valinnan v.2012.
Muistaakseni Väyrynen oli kannalla EU-jäsenyyteen kuin Aho. Sitä aikaisemmin Väyrynen oli muistaakseni markan devalvoimisen kannalla aikaisemmassa vaiheessa kuin Aho pääministerinä. Ahon edustama kanta voitti, sillä olihan hän pääministeri. Myöhemmin jälkeenpäin Väyrynen onkin todennut, että hänen luopumisensa puolueen puheenjohtajan paikalta oli virhe, sillä sen takia hän menetti ratkaisevalla tavalla vaikutusvaltaansa sekä oman puolueensa sisällä että politiikassa ylipäätään.
Tasavallan presidentti Mauno Koivisto asettui määrätietoisesti ajamaan Suomen EY/EU-jäsenyyden hakemista pian sen jälkeen, kun Janajevin juntan vallankaappausyritys oli epäonnistunut v:n 1991 elokuussa. Siinä tilanteessa nuoren ja isommista kuvioista kokemattoman pääministeri Ahon rooliksi koitui Koiviston edustaman politiikan myötäily, sillä muutoin Koivisto olisi demarien avulla heittänyt Ahon ulos ja tilalle olisi muodostettu Holkerin hallituksen tapaan Kokoomuksen ja demarien johtama sinipunahallitus.
Tavallisena rivikansalaisena minä olen puolestani sillä kannalla, että tuolloin v.1991 Janajevin juntan epäonnistumisen jälkeen Suomen olisi ollut viisainta pysyttäytyä omillaan. Kun CCCP-yya-sopimuksesta oli päästy eroon, niin meillä olivat loistavat mahdollisuudet ryhtyä toimimaan itsenäisenä valtiona omaksi eduksemme. EY/EU-jäsenyyttä ajava sisäpoliittinen konklaavi elinkeinoelämän ja valtamedian tukemana oli kuitenkin niin vahva liittoutuma, että itsenäisyyden linja hylättiin ja alkoi alistuminen Brysselin komentoon. V:n 1994 EU-kansanäänestyksen yhteydessä jopa suoraan sanottuna huijattiin äänestävää kansaa. Maastrichtin sopimuksen kohtaa sitoutumisesta eurovaluuttaan ei kerrottu. Niin ikään maatalouden osalta liittymissopimuksen väitettiin olevan toista kuin mitä se todellisuudessa oli.
Suomi oli valtiona Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan ja EU-jäsenyyden alkamisajan välillä itsenäisimmillään koko toisen maailmansodan jälkeistä aikajaksoa ajatellen. Tuolloin 1990-luvun alkupuolella oli meidän etsikkoaikamme, mutta poliitikkomme tietoisesti hukkasivat sen mahdollisuuden Mauno Koiviston ja Esko Ahon johdolla.