(Parisuhdepalstalta kysyin myös)
Meillä on miesystävän kanssa tällainen tilanne; minä olen hyvätuloinen ja mies elää tukien ja etuuksien varassa (ei laiskuuttaan ja saamattomuuttaan, hänellä on ihan pätevä syy).
Tarkoituksena olisi muuttaa yhteen ja mahdollisesti ostaa talo. Mies ei tulojensa puolesta pysty osallistumaan asunnon ostoon ym.
Minä olen sen verran hyvätuloinen, että pystyn kyllä helpostikin maksamaan lainanlyhennykset yksin ja elättämään miehenkin, vaikkei hänellä olisi mitään tuloja. Kumpikaan ei oikeastaan heilauta taloudellista tilannettani minnekään suuntaan.
Kysymys kuuluukin, että miten tällainen saattaa vaikuttaa parisuhteeseen? Mies ei ole erityisen innokas nytkään vastaanottamaan asioita tai antamaan minun maksaa menoja ja kuluja. Kuinka sitten saman katon alla? Ei ole todennäköistä, että mies palaisi työelämään ihan pian ja ainakaan täysin vakituisesti.
Vaikka mies muuta vakuuttaisikin, niin onkohan niin, että naisen huomattavasti suuremmat tulot vaikuttavat miehen itsetuntoon?
Meillä on miesystävän kanssa tällainen tilanne; minä olen hyvätuloinen ja mies elää tukien ja etuuksien varassa (ei laiskuuttaan ja saamattomuuttaan, hänellä on ihan pätevä syy).
Tarkoituksena olisi muuttaa yhteen ja mahdollisesti ostaa talo. Mies ei tulojensa puolesta pysty osallistumaan asunnon ostoon ym.
Minä olen sen verran hyvätuloinen, että pystyn kyllä helpostikin maksamaan lainanlyhennykset yksin ja elättämään miehenkin, vaikkei hänellä olisi mitään tuloja. Kumpikaan ei oikeastaan heilauta taloudellista tilannettani minnekään suuntaan.
Kysymys kuuluukin, että miten tällainen saattaa vaikuttaa parisuhteeseen? Mies ei ole erityisen innokas nytkään vastaanottamaan asioita tai antamaan minun maksaa menoja ja kuluja. Kuinka sitten saman katon alla? Ei ole todennäköistä, että mies palaisi työelämään ihan pian ja ainakaan täysin vakituisesti.
Vaikka mies muuta vakuuttaisikin, niin onkohan niin, että naisen huomattavasti suuremmat tulot vaikuttavat miehen itsetuntoon?
Vastaukset 30
Vanhimmat
suhteenne on tuhoontuomittu jos hommaatte asunnon.
ainoastaan kusettaja miehet voi elää naisen rahoilla.
Miten niin? Miksi se on vähemmän hyväksyttävää, että mies elää naisen varoilla? Meidän tapauksessa näin ei ole, mutta ei minua haittaisi, vaikka olisikin.
Ihana macho :)
En ostaisi tuossa tilanteessa asuntoa.
mikset?
Se, miten tuo tilanne vaikuttaa parisuhteeseenne, riippuu ihan teistä kahdesta.
Mikäli haluatte jatkaa parisuhdettanne, teidän on kummankin pystyttävä hyväksymään se tosiasia, että miehesi ei kykene tekemään töitä ainakaan toistaiseksi. Yhdessä asuminen ehkä tarkoittaa sitä, että sinä kustantaisit euromääräisesti enemmän yhteisistä menoistanne, mutta mikäli miehesi kuitenkin osallistuu omalta osaltaan yhteisen elämän pyörittämiseen, ei euromäärillä ole mielestäni niin väliä.
Itse olisin valmis maksamaan myös isomman osan yhteisistä menoista, mikäli tilanne olisi se, ettei mies kykenisi tekemään töitä jostain syystä. Ketään en ala laiskuuden tai saamattomuuden takia elättämään, mutta mikäli rakastamani mies ei voisi töitä tehdä eikä näin ollen kustantaa yhteisistä menoista 50%, en häntä nyt sen takia heivaisi. Elämä vain mitoitettaisiin sen hetkisiin olosuhteisiin sopivaksi.
kanasuikaleet ja jauhelihan riittävän pieniksi ettei ne jää isoiksi mohkuloiksi ruokaan, josta esim minä en tykkää?
Ei ole tapana tehdä mohkularuokaa, mutta tiedä sitten onko jonkun makuun mohkulamaista. Tärkeintä, että muksulle maistuu.
Eikö köyhä mutta omistautunut mies vois maksaa oman osuutensa luonnossa? =)
:) Kunhan kummankin huulilla on hymy, ei niin väliä miten se toteutuu :p
lempiruoka? Mitä tänään teit sille? Luitko iltasatua ja mistä kertoi?
Muksun lempiruoka on ylivoimaisesti nakit, mieluiten perunamuusin kanssa. Viimeksi oli spagettia ja jauhelihakastiketta. Lempparisatuna tällä hetkellä Oktonautit. Peso Pingviini, Kwazii Katti, Kapteeni Valkonen ja niin päin pois ;)
Sä oot utelias.
ei mihinkään ole pakko vastata vaiks kysyttäisiin
Totta turiset.
Nyt ei miestä taida haitata työttömyys, tuskin tulevaisuudessakaan. Enemmän kiinnostaa mitä odotat miehen tekevän sinä aikana kun olet tienaamassa. Jos hän ei nyt panosta siivoamiseen, voit unohtaa saapuvasi siistiin kotiin. Kesäisin ja talvisin pihan hoito vaatii panoksensa, sekin voi jäädä sinun tehtäväksi.
Joillekkin miehille naisen parempi palkka tai koulutus on iso kynnys osalle miehille osalle taas ei.
Haittaa. Hänellä on krooninen sairaus ja on siksi tällä hetkellä työkyvytön, tarvitsee uudelleenkoulutuksen toiselle alalle. Ei silti ole varmaa, että on pysyvästi työkykyinen, vaikka palaisikin työelämään. Siksi on päivänselvää, että koti- ja pihatyötkin jää suurelta osalta minulle, vaikka ihan mahdollista on myös ottaa kotisiivouspalvelu ja teettää isomman pihatyötkin jollain muulla.
Aha, en kysy mikä krooninen tauti
Sinänsä, jos tuloerot haittaa nyt, ne korostuu kun muutatte yhteen. Eli ensin koulutus ja työpaikka sitten yhteenmuutto
Emmää ainaskan menis varakkaan äämän huutolaispojax ikinä
Äämä saa siinä pilluvallan lisäx rahavallanki, eikä passais tehdä mittään kivaa
joutumatta ulkoruakintaan
Mialuummin mukavam ämmän kaa autiooan saareen asumaan
Sotväki on kouluttanu pärjäämään vaikka gingrin parkuluadol
mutkun lämmin makuupaikka jo jottain ruakkaa tarvitaan
tulee ämmä vaik mill ehroil syämään ja laavuun petikaverix
Tilanne riippuu teistä kahdesta ja asenteestanne. Minua elättää mies ja sanon, että ei ole helppoa sille elätettävällekään kun raha tuo kuitenkin valtaa ja itsenäisyyttä. Onhan se mukavaa kun joku huolehtii, mutta kaipaan sitä aikaa kun olin töissä ja sain omaa rahaa. Ei ole helppoa. Minulakkin on hyvä syy kotona oloon ja onneksi ei ole mitään sairauksia, joten työelämään pystyn palaamaan vielä tämän vuoden puolella.
Jotenkin se toisen siivellä eläminen vie omanarvon tunteen ja onhan mieskin harminsa ilmaissut. Häntä harmittaa kun en tienaa enemmän, sillä kyllähän joutuu joustamaan omista haaveistaan. Jos tienaisin yhtä paljon kuin hän, hän saisi asua omakotitalossa ja velat olisi maksettu jne jne. Hän on myös sanonut ihan suoraan, että on pettynyt minuun vaikka tiesikin tilanteeni ja tiesi myös mitä itse halusin ja mitkä olivat tulevaisuuden suunnitelmani. Hän tajusi vähän liian myöhään mitä olisi halunnut ja niin hän pettyi. Hän ehkä kuvitteli, että voisi hallita minua rahalla. Yritin kyllä varoittaa ja olin itse yhteen muuttamista vastaan, mutta hän ikäänkuin lahjoi minut sanomalla, että olisi minulle helpompaa asua hänen kanssaan. Kauheaa ajatella, että hän ikäänkuin sai minut ostettua itselleen vaikka epäröin yhteenmuttamisen järkevyyttä siinä vaiheessa. Siksipä olenkin päättänyt, että en enää koskaa ota itseäni varakkaampaa henkilöä jos nykyisestäni tulee ero. Haluan vaan ihan tavallisen duunarin, jonka kanssa olen samalla viivalla. Elämä oli silloin paljon onnellisempaa vaikka rahoja joutuikin laskemaan. Materia ei korvaa kaikkea elämässä. Kyllähän tämäkin menettelee. Tasaista arkea eletään kumppanuksina, mutta kumpikaan ei kuitenkaan saa ihan sitä mitä loppupeleissä haluaa elämältä.
Sanoisin, että malttakaa vielä, harkitkaa tarkkaan ja puhukaa ja puikaa. Miettikää syitä ja seurauksia. En halua mitenkään pelotella, tämä on vain minun kokemukseni ja teidän tarinanne voi olla ihan erilainen.
Kumpaa haluatte enemmän, muuttaa yhteen vai hankkia asunnon?
Jos olette seurustelusuhteessa, tulonne ja menonne on tyystin henkilökohtainen juttu. Avoliitossa taas teistä tulee pariskunta, jolloin jaatte elinkustannukset. Se on tietysti täysin oma asianne, miten ne jaatte. Pitää muistaa, että tasavertaiseksi katsottavaksi suhteessa käytännössä tulot ja menot eivät toteudu yleensä 50-50 luokkaan. Parisuhteen täytyy sietää myös tilanteet, jolloin toinen ansaitsee enemmän, toinen vähemmän ja miten kulutkin jaetaan. Elämäntilanteissa tapahtuu muutoksia kaiken aikaa. Nyt hänelle, joskus sinulle. Ja juridisesti pariskuntana ollessanne mahdollisesti sinun kaikki tulosi huomioidaan myös hänen etuuksissa, joka voi tuntua toisesta epäoikeudenmukaiselta. Ethän sinä sitä poisleikattaavaa tuloa erotuksena hänelle kuitenkaan maksa.
Miksi et ostaisi sitä taloa itse nyt ja kokeilisi maksaa niitä menoja itseksesi? Jos asuntoa tekee mieli, niin eihän siihen toista tarvitse sitouttaa.
Ajatus olikin, että minä ostan talon, jossa sitten asuisimme yhdessä. Mutta mietityttää, että onkohan se miehelle liikaa tai etäännyttääkö se meidät, jos talo on sitten yksin minun. Vaikka minulle on kyllä yhdentekevää, vaikka olisi molempien nimissä.
Niih, meilläkin rakkaus roihahti liekkiin katkomalla kaulapanna karkasin mehtään
Elsalla on valmiita ketuluolia ja lisää löytyy
just laajensimme luolaa pentueen huaneex
ei palava rakkaus taloja tartte
käymme just illalliselle syömään nappaamani rusakko
Mikä etäännyttäää toista, ei taas toista. Pääasia että kumppanuus tuntuu tasavertaiselle, eikä toinen jää alisteiseen asemaan.
Jos asialla ei ole sinulle merkitystä niin sitten eikun kosimaan. Avioehdottomassa liitossahan omaisuutenne on jokatapauksessa yhteistä.
Mielestäni on kuitenkin kyse isoista asioista. Muuttaisitte yhteen silleen ilman suurempia hankintoja ja katsokaa, tuleeko niitä yhteentörmäyksiä (tulee, mutta kummastakin riippuuu, miten selviätte).
Musti se osaa tuon tarinoinnin taidon. Osa jo kudottua, osa hipaisee totuutta ja osa jätetään mielikuvituksen valtaan.
TÄH????
Olexsää kummikin foxyleidi?
Halusit kihlajaisalahjax mun isännän kultRolexin ja plompakan??????????
Mitäs jos muuttaisitte ensin vaikka johonkin vuokralle yhdessä ja jos se toimii niin sitten vasta miettisitte sitä talon ostoa?
minulla ja miehellä on samat tulot ja menot varsinkin kohta koska olemme ajatelleet jakaa yhteisen tilin. mutta olemme olleet 10v11kk yhdessä jolloin raha-asioissa on paljon luottamista.
Jos haluat varmistaa että talo jää sinulle, miesystävän on ymmärrettävä että tulee oleen nimellisesti sinun talo.
Pakko ottaa toinenkin näkökulma.
Nyt on mies ns. heikoilla ja työkyvytön ja nainen on vahva se vahva osapuoli, joka kantaa taloudellisen vastuun. Se alkaa ajanmittaan syömään miestä, ehkä en tiedä.
Otetaan mielikuva että asutten yhdessä ja sinä kannat sitä vastuuta, ehkä 3-5 vuoden ajan.
Sitten tuleekin se päivä jolloin mies on työelämässä, ja kuntoutunut niin kykenee ottaa vastuun velasta, sekä talonhoidosta. Eli on ottamassa jokupäivä sen sinun paikkkasi.
Silloin tulee yhteentörmäys.
Tämän takia, en suosittele missään nimessä yhteistä asunnonostoa. Jos vaan voisi odottaa edes vuodenkin ja katsoa mihinkä suuntaan hänen tie etenee.
Mitä sitten vuoden päästä jos miehen sairaus ei paranekaan eikä hän koskaan tule pystymään osallistumaan yhteisiin kuluihin samassa määrin kuin nainen?