Töissä on yks mies. Minua jonkin verran vanhempi, mutta kun ikää on itelläkin ihan riittävästi niin sillä ei niin väliä. Samoilla kahvitunneilla vain kerran pari viikossa. Siinä kuitenkin joskus istuttu ja turistu vähän yliaikaakin... Kiva tyyppi, sinkkukin, otaksun. On kertonut eronneensa ja pariin otteeseen maininnut asuvansa yksin (isossa omakotitalossa järven rannalla).
Kaupassakin oltiin kerran yhtä aikaa, mutta kun huomasin hänet, niin piti vaan se maitopurkki ottaa äkkiä ja suoraan kassoille, ettei vaan siinä kurkkuosastolla törmättäisi.
Näillä spekseillä ei taida kannattaa yrittääkään. Sitä aloitetta meinaan.
http://nyt.fi/wumo/s1305778958428
Kaupassakin oltiin kerran yhtä aikaa, mutta kun huomasin hänet, niin piti vaan se maitopurkki ottaa äkkiä ja suoraan kassoille, ettei vaan siinä kurkkuosastolla törmättäisi.
Näillä spekseillä ei taida kannattaa yrittääkään. Sitä aloitetta meinaan.
http://nyt.fi/wumo/s1305778958428
Vastaukset 16
Vanhimmat
avasin juuri ekan kaljatölkin :) testasin et kissa ei tykkää kaljasta, outokatti :O
perkele luin aloituksen väärin, luin et mitäs nyt tehdään
ihan hyvä vastaus siltikin :)
No, alotetaan siit, ettet katoo maisemist, ku ihastukses o samas putiikis ku sä
en ollut valmistautunut mitenkään! Oliko tukka hyvin ja varmasti olisi vähän pitänyt ainakin puuteria olla naamassa ja... joo, ehkä sitten ensi kerralla. Jos jalkani tottelevat, eivätkä sipsuttele minua ulko-ovelle.
Aloite tehdään niin ettei se aloitteen kohde säikähdä ja tule torjuneeksi ihan vain tilanteen äkillisyyden vuoksi, ei siis saa olla liian päällekäyvä ja liian avoimesti kiinnostunut. Juurikin niin ettei siellä kaupassa lymytä piiloon heti, jos ei uskalla juttusille mennä niin katsoo ja hymyilee kohteen suuntaan niin että hän sen huomaa ja alkaa aprikoimaan asiaa, saattaa silloin käysä niinkin että heittäytyykin itse aloitteelliseksi eikä sinun tarvitse muuta sitten tehdäkään mutta jos ei mitään ala kuulumaan niin seuraavalla kerralla voit sitten jo hymyillä uudestaan ja jopa jotain kepeää jutellakin. Siitähän se tilanne sitten etenee jos on edetäkseen ja vaikkei etenisikään niin kumpikaan ei ole vielä menettänyt kasvojaan eikä tarvitse jatkossa lymyillä minnekään toisen nähdessään.
ajattelin itsekin tuota, että ehkä mulle sopii tuo hymyily ja silmien räpsyttely. Jos se ei riitä, niin PITÄKÄÄ TUNKKINNE!
Ainakin se on ihan hyvä lähtökohta, vähintäänkin sillä saa miehen hyvälle tuulelle eikä siinä vielä menetä mitään kumpainenkaan.
ens kerralla en juokse karkuun.
Ainakaan ihan heti.
Ehkä.
:)
Puhumalla?
Miehen voisi puhua itselleen? Eiku minun pitää unohtaa koko "aloite"-ajatus ja ajatella kaveria ihan vain kaverina. Sitten onnistuu puhuminenkin.
Ulkonäöllä voit tehdä vaikutuksen, minkä sitten puhumalla voit pilata. Mutta jos teet puhumalla vaikutuksen, ei ulkonäkö sitä tehtyä vaikutusta pilaa. Eri asia sitten, että mikä se vaikutus on ollut.
Eli sanon edelleen, että puhumalla. Hyväksi aloitteeksi riittää, että puhuu. Riittää, että puhutte toisillenne eikä se puhuminen ole kummallekaan kiusallista pakkopullaa. Jos puhuminen on sellaista, voi aina valita puheenaiheen mikä siitä kiusallisesta pakkopullamaisesta tunnelmasta kummankin vapauttaa. Sen jälkeen asiat lutviutuu omalla painolla, jos ovat lutviutuakseen. Jossain vaiheessa, jos niin käy, jomman kumman on vaan kerättävä rohkeutensa ja pyydettävä toinen vaikkapa kahville tai lasilisselle. Sen aloitteen voi tehdä vaikka kysymällä: "Mitä teet viikonloppuna?". Siitä se lähtee, jos on lähteäkseen. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa.
Jos taas edellämainittu on ylivoimaisen vaikeaa toteuttaa tai ei löydy jotain yhteistä puheenaihetta(vaikkap työpaikka ja työntekijät siinä), on ehkä parempi että jatkat asian utelemista Suomi24:ssa. Ehkä joku kaunis päivä joku Uljas Prinssi Valkoisella Ratsulla tulee hakemaan sinut kotoa.
Uljasta odotellessa... Voisihan se tulla vaikka traktorillakin. Tai Mersullaan. Ja ehkä se osaisi tulla vähän varmemmin, jos sen vaikka joskus kahville pyytäisin... Joskus sitten. Vaikka kesällä. Ei ihan vielä kuitenkaan.
Ja tietenkin unohtamatta sitä, että jos se aloitteellinen osapuoli kahville tai lasilliselle kutsulla onkin mies, että et vastaat siihen myöntävästi. Jos miehen ehdottama ajankohta ei sinulle sovi, voit ehdottaa itse hänelle sopivampaa ajankohtaa. Jos se ei taas miehelle sovi, voitte yhdessä löytää sen kummallekin sopivan.
Milloin näistä itsestäänselvistä asioista niin vaikeita tullut? Minä muistan pähkäilleeni tämänkaltaisia juttuja joskus kokemattomana ihastuneena teininä...
.
"Istu sen päälle!!!!!!1!11!1!!1!11!!!"
har!1
.
Mikä aloite?