Ukrainan ja Venäjän nokittelu keskittyy yllättävän paljon yhden historiallisen henkilön ympärille. 1708-1709 Ruotsin Kaarle XII puolelle loikannut kasakkahetmani on ollut Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa päällesyljetty petturi. Itsenäistyneessä Ukrainassa hänestä leivottiin ensimmäistä ukrainalaista kansallissankaria, jolle on pystytetty patsaita, nimetty katuja, ja jonka kuva komeilee 10 hryvnian setelissäkin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Ivan_Mazepa
Siinä kun Mazepaa on ylistetty Kiovassa ja Länsi-Ukrainassa, Venäjä-mielellä Krimillä ja Itä-Ukrainassa Mazepa on yhä roisto.
Niin kauan kuin Mazepaan suhtaudutaan näin kaksijakoisesti, tietty kaksijakoisuus säilyy myös Ukrainan sisällä?
Kuinka ulos tästä kriisistä? Valtion tulisi valita sankarinsa paremmin? Kiovan pyörtää Mazepan palvonta? Vaiko pitää siitä kiinni, koska suvereenin valtion oikeus on palvoa myös historiansa roistoja?
Kumpi lie Ukrainalle tärkeämpi: kansakunnan yhtenäistäminen vaiko historialliseen hahmoon hirttäytyminen?
http://en.wikipedia.org/wiki/Ivan_Mazepa
Siinä kun Mazepaa on ylistetty Kiovassa ja Länsi-Ukrainassa, Venäjä-mielellä Krimillä ja Itä-Ukrainassa Mazepa on yhä roisto.
Niin kauan kuin Mazepaan suhtaudutaan näin kaksijakoisesti, tietty kaksijakoisuus säilyy myös Ukrainan sisällä?
Kuinka ulos tästä kriisistä? Valtion tulisi valita sankarinsa paremmin? Kiovan pyörtää Mazepan palvonta? Vaiko pitää siitä kiinni, koska suvereenin valtion oikeus on palvoa myös historiansa roistoja?
Kumpi lie Ukrainalle tärkeämpi: kansakunnan yhtenäistäminen vaiko historialliseen hahmoon hirttäytyminen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olipa taas typerä avaus palstan vakio idiootilta.
ja asiallinen avaus.
Samaa tyhmää paskaa jota työnnät palstalle päivittäin.
Itsenäinen Ukraina on nostanut esikuvikseen selkeästi Venäjälle vastenmielisiä sankarihahmoja, kuten Ivan Mazepan ja Stepan Banderan, vaikka nämä olivat venäläisten arvostamien ylittämättömien sankarien Pietari Suuren ja Josif Stalinin vihollisia. Ristiriita on sovittamaton.
Ketkä suomalaissankarit olisivat Venäjälle yhtä vastenmielisiä kuin Ukrianan Mazepa ja Bandera ovat?
Mannerheim ei - häntä ymmärretään ja jopa arvostetaan Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä. Risto Rytikään ei ole vihattu, tuskin tunnettukaan.
Ehkä jos nostaisimme ykkössankareiksemme Pekka Vesaisen tai Jaakko de la Gardien ja pystyttäisimme joka kirkonkylään heille patsaita - ehkä sitten Venäjä voisi närkästyä heille vihamielisestä sankarikultista.
Tai ehkä sekään ei olisi verrattavissa Ukrainan loukkauksiin...
Enemmistö kaltaisistasi vielä tyhmemmistä ryssistä ei edes tiedä kuka Mazepa oli. Mahorkka ja vodka ei tee hyvää muistille, kuten varmasti varsin hyvin tiedät.
mikset syö rotanmyrkkyä kunnolla idiootti? siksi, että olet raukka -et mitään!
Suomen suurin sankari on tietysti Otto Viile Kuusinen. Tätä sankaria palvoo koko kansa. Tosin vielä ei Kuusisen syntymäpäivää saatu kansalliseksi vapaapäiväksi. Kai se pian tulee!
kasakkahetmanni. Hän kannatti Ukrainan itsenäistymistä. Samalla kannalla olivat Donin kasakat 1918. Puna-armeija kukisti heidät verisesti. 1941-44 kasakat menivät suurin joukoin Saksan riveihin. Kotiin palanneet ammuttiin sodan jälkeen.
Nyt vapaaehtoiset kasakat taistelevat Ukrainan laillista hallitusta vastaan venäläisten kapinallisten puolella.
Näin maailma menee.
historiasta esiin kansallisia sankareita 1930-luvun puolivälissä.
Tarvetta oli muullekin kuin uskollisuudelle kansainvälisen kommunismin ihanuuteen.
Sankareita kehiteltiin historian hahmoista Aleksanteri Nevskistä Mihail Suvoroviin.
Isänmaallisuus nostettiin sitten voimalla esiin Saksan hyökätessä. Kommunismi suorastaan painettiin taka-alalle pariksi vuodeksi. Äiti-Venäjän puolustamista korostettiin.
Suomessa tulee mieleen Yrjö Maunu Sprengporten, joka ensimmäisenä suomalaisena ajatteli Suomea itsenäisenä valtiona. Ainakin mies on Suomessa yhtä kiistanalainen henkilö kuin Ivan Mazepa Ukrainassa. Näin ainakin oman selostuksesi mukaan.
Myös Ruotsissa Sprengportenia pidetään maanpetturina, vaikka sitä vastaan ei tietävästi ole hyökätty kovin voimakkaasti.
Toinen kysymys sitten on, onko millään valtiolla oikeutta määrätä toisen maan kansallissankarista. Me suomalaiset voisimme yhtä hyvin närkästyä - ja tehdä siitä valtiollinen kiistakapula - sen johdosta, että Pietari Suuri on Venäjällä palvottu sankari. Närkästymisen syynä kävisi aivan hyvin se, että tämä suuri keisari oli ensimmäinen, joka ryösti meiltä Viipurin. Stalin vain jäljitteli ihailemaansa keisaria.
ajatellut.
"Suomessa tulee mieleen Yrjö Maunu Sprengporten, joka ensimmäisenä suomalaisena ajatteli Suomea itsenäisenä valtiona."
S-n rupesi puuhaamaan Ruotsia vastaan petyttyään kuninkaalta saamaansa huomioon. Hän halusi Suomen Venäjän suojelukseen, ei itsenäiseksi.
Ruotsin valtion kannalta hän oli maanpetturi.
Näin voi sanoa. Sprengtporten on Suomen historiassa yksi tällainen kiistelty henkilö, jonka sankaruus/petturuus riippuu paljon siitä, keneltä kysytään, suomalaiselta vai ruotsalaiselta. Samanlaisen kohtalon jakaa aikalainen Carl Olof Cronstedt, Viaporin komendantti, joka päätti antautumisesta ilman taistelua. Oman lisänsä soppaan tuo vielä eri aikakausien historiantutkimus, joka joskus nostaa, joskus laskee joitakin henkilöitä.
Otetaanpa Otto Wille Kuusinen: Petroskoissa on hänelle pystytetty patsas, Suomessa hän on maanpetturin perikuva.
Mazepa ja Bandera ovat vain eräitä esimerkkejä siitä, miten erilaisiksi kaksi kansallista historiantulkintaa voivat kehittyä.
Ukrainan sankarikultti saanee viime kuukausina koetusta lisää uusia hahmoja muisteltaviksi.
Venäjän ja Ukrainan väliseen historiankirjoituksen tragediaan kuuluu, että he jakavat saman varhaishistorian "Kiovan Venäjän" ajalta 800-1000-luvuilta. Mikä on yksille Ukrainan historiaa, on toiselle Venäjän historiaa.
Näitä miehiä, jotka palvellessaan "isänmaataan", löytyy kyllä lähempääkin, Suomen historiassa nimet Spenporten ja Armefelt kuuluu tähän kategoriaan, olivat aikanaan Suomen puolella ja siirtyivät Venäjän riveihin, eli pettivät Ruotsin ajaakseen Suomen asiaa.