Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tänään (keskiviikkona 19.3.2014) puolustusvoimien emerituskomentaja Gunnar Hägglund totesi tekevisiossa, että Suomen parasta turvallisuuspolitiikkaa on maanpuolustuksesta huolehtiminen itse. Rivikirjoittelijana olen omasta puolestani tottunut käyttämään ideaa "riittävästä maanpuolustuksesta". Tarkoituksena on pitää pulustusvalmiutemme sen verran kohtalaisella tasolla, että tänne hyökkäystä suunnittelevat tahot ja Suomen kautta mahdollisesti muuanne hyökkäyksellistä koukkausta kaavailevat tahot luopuvat aikeistaan, koska Suomi on riittävän ikävä paikka mahdollisen hyökkääjän kannalta eli täällä asuu epämiellyttävän hankalaa väkeä.
Tähän yhteyteen sopii mainita juuri tänään uutisoidut Venäjän ilmavoimien harjoitukset Leningradin oblastissa ja Karjalassa, joista harjoituksista meidän uutisoijamme ovat ylitsevuolaan näkyvästi ja kuuluvasti meitä informoineet. Mikäpä siinä. Silloinhan pitää uutisia värkätä, kun uutisen tynkää on havaittavissa. Muutoin tilaisuus menee ohi.
Valitettavasti en ole havainnut uutistuotannossamme muuta kuin suomalaisen horisontin mukaisen näkökulman. Venäjän ilmavoimien harjoituksien treenaamisen tarkoituksena lienee todennäköisimmin pohjoisesta Venäjän suuntaan tapahtuvan kuvitteellisen hyökkäyksen torjunta. Venäjän pohjoisen horisontin perspektiivi kertoo jokaiselle vähänkin karttoja tarkastelevalle harrastelevalle puuhastelijalle, että Pohjoisnavan suunnalta on poikkeuksellisen suora reitti hyökätä Venäjän ydinalueille. Kuvitteellisen ja teoreettisen hyökkääjän suunnalta katsottuna tuo operaatio etenisi nimen omaan Murmanskin oblastin, Karjalan autonomisen alueen ja Arkangelin oblastin ylitse etelään. Suomi sijaitsee tuon hyökkäyskäytävän oikealla puolella eli länsipuolella. Jos ja kun meidän puolustusvalmiutemme on riittävällä tasolla, silloin hyökkääjä ei katso hyödylliseksi käyttää Suomen aluetta operaatioihinsa, koska täällä tulisi turpiin kuten Hägglund asian ilmaisi.
Tähän yhteyteen sopii mainita juuri tänään uutisoidut Venäjän ilmavoimien harjoitukset Leningradin oblastissa ja Karjalassa, joista harjoituksista meidän uutisoijamme ovat ylitsevuolaan näkyvästi ja kuuluvasti meitä informoineet. Mikäpä siinä. Silloinhan pitää uutisia värkätä, kun uutisen tynkää on havaittavissa. Muutoin tilaisuus menee ohi.
Valitettavasti en ole havainnut uutistuotannossamme muuta kuin suomalaisen horisontin mukaisen näkökulman. Venäjän ilmavoimien harjoituksien treenaamisen tarkoituksena lienee todennäköisimmin pohjoisesta Venäjän suuntaan tapahtuvan kuvitteellisen hyökkäyksen torjunta. Venäjän pohjoisen horisontin perspektiivi kertoo jokaiselle vähänkin karttoja tarkastelevalle harrastelevalle puuhastelijalle, että Pohjoisnavan suunnalta on poikkeuksellisen suora reitti hyökätä Venäjän ydinalueille. Kuvitteellisen ja teoreettisen hyökkääjän suunnalta katsottuna tuo operaatio etenisi nimen omaan Murmanskin oblastin, Karjalan autonomisen alueen ja Arkangelin oblastin ylitse etelään. Suomi sijaitsee tuon hyökkäyskäytävän oikealla puolella eli länsipuolella. Jos ja kun meidän puolustusvalmiutemme on riittävällä tasolla, silloin hyökkääjä ei katso hyödylliseksi käyttää Suomen aluetta operaatioihinsa, koska täällä tulisi turpiin kuten Hägglund asian ilmaisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puolustusvoimiemme komentaja emeritus on tietenkin Gustav Hägglund eikä suinkaan etunimeltään Gunnar. Pyydän anteeksi. Jos ei mitään kirjoittelisi, niin ei mitään sattuisikaan.
Tässä on se olennainen ero Suomen ja slaavien välillä. Vuonna 1938 Tshekkoslovakia antoi sudeettialueet taistelutta ja menetti seuraavana vuonna koko maan. Suomi oli 1939 valmis taistelemaan ja säilyi itsenäisenä.
Tilanne on edelleen sama. Ukraina on alistunut Venäjän edessä eikä uskalla panna vastaan. Totta kai silloin otetaan, jos pelkällä pelottelulla saadaan. Suomeen hyökkäävä tietää nytkin että edessä olisi oikea sota, mies- ja kalustotappioita. Ei Hägglundin puhe sen kummempaa uhoamista ole, kuin että toteaa tämän tosiasian. Pidetään vaan puolustuskyky sen verran kunnossa, ettei laskelmien perusta pääse muuttumaan.
Tämän aamun (perjantai 20.03.14) television "Jälkiviisaat" keskustelussa Kalle Isokallio totesi erään olennaisuuden. Hän sanoi, että jos Suomen kautta joku Venäjän vihollinen yrittäisi hyökätä Venäjää vastaan, niin semmoinen hyökkääjä törmäisi Laatokkaan ja homma hyytyisi siihen. Meikäläisellä tässä on enemmän aikaa kuin lyhyessä televisiokeskustelussa, jossa porukka vielä hänkslää ja puhuu kilpaa päälle. On helppo todeta, että Suomen maasto ei ole mitenkään suotuisi Venäjän vihollisten "koukkaajille" Suomen kautta. Laatokan lisäksi tiellä on koko rikkonainen Järvi-Suomen alue. Ja sittenhän on oma merkityksensä myös Suomen puolustusvoimilla.
Toki tässä kohdassa joutuu pakostakin kysymään, että olisiko meidän armeijallamme henkistä valmiutta ryhtyä torjumaan "läntisiä" Nato-joukkoja käymästä Venäjän kimppuun? Vai avaisimmeko ovet, jolloin saman tien itänaapuri laittaisi katjusat laulamaan ja saattaisi sieltä suuntautua pahempaakin tuhovoimaa meidän niskaamme. Venäjää vastaan kyllä valmius on olemassa, mutta entä Nato? Ylipäätään on välttämätöntä esittää kysymys: Onko meidän maanpuolustuksemme valmiina torjumaan kaikki mahdolliset, viholliset, tulivatpa ne hyökkääjät miltä ilmansuunnalta tahansa?
Noita länsiliiton hyökkäysmahdollisuuksia pohti 50-luvulla eversti Wolf H. Halsti melko laajasti kirjassaan "Suomen puolustuskysymys" ja tuli samoihin johtopäätöksiin. Jos Suomella vain on taisteluhalua, läpihyökkäys luoteesta Pietariin on toivoton yritys. Tällä hetkellä länsivaltojen hyökkäykseen Suomen kautta ei edes olisi voimia, sillä tosipaikan tullen kaikki tarvittaisiin varmasti Baltiassa, Puolassa ja Ukrainassa. Samasta syystä ei myöskään kannata odottaa Natolta apua Venäjän hyökätessä Suomeen.
Silti mitä mielettömin ennuste voi toteutua. Jos esimerkiksi vuonna 1930 joku olisi sanonut, että 15 vuoden kuluessa Suomi käy sotaa Saksaa vastaan Lapissa, hulluna sellaista kaveria olisi pidetty ja hyvin perustein. Ehkä jotenkin vielä Ahvenanmaalla, mutta ei ainakaan Lapissa. Juuri niin kuitenkin kävi.
Wolf H. Halsti tosiaan uskalsi sanoa suoraan asioita, joitten kohdalla moni muu oli suu supussa. Muistaakseni juuri tuossa samassa kirjassa "Suomen puolustuskysymys" hän oli kertonut jossain kansainvälisessä kokoontumisessa, miten suomalaiset huolehtivat kyllä itse oman maansa puolustamisesta. Halsti totesi, että jos Suomen miehittäminen kenties onnistuisi, niin se muodostuisi kuitenkin käytännössä niin isomittakaavaiseksi tehtäväksi, että siitä miehityksestä ei tulisi mitään pitkän päälle. Hän arvioi, että miljoona miehittäjääkään ei pystyisi Suomea kurissa pitämään, kun suomalaiset rupeaisivat kansakuntana vastarintaan. Ei edes Puna-armeijakaan Suomen miehitykseen pystyisi. Täytyy kaivaa se Halstin kirja esille ja vielä tarkistaa nämä muistikuvat.
Tuo sinun nimimerkkisi "Kellogg-Briand" tuo mieleen Ranskan entisen pääministerin Aristide Briandin 90 vuoden takaa. Hän, Briand, nimittäin hahmotteli yhtenäistä Eurooppaa silloisena maailmanaikana. Varsin kiinnostavaa oli siinä häönen alueellisessa rajauksessaan se, että Turkki ei mahtunut mukaan Briandin Eurooppaan. Samoin nykyäänkin vaikuttaa siltä, että erityisesti Ranska suhtautuu varsin skeptisesti Turkin EU-jäsenyyteen.