Tätä on jatkunut jo kohta kaksi vuotta ja nyt olen alkanut nähdä uniakin siitä, että mulla on pieni suloinen, vastasyntynyt tyttövauva jota hoivaan ja imetän. Ennestään meillä on 15 ja 10 vuotiaat pojat.
Kerroin miehelle unistani niin hän vain nauraa. Sama juttu, kun olen koettanut puhua että yrtettäis vielä. Hän vaan nauraa mun haaveilleni ja pistää asian leikiksi.
Olen myös joitain kertoja myös yrittänyt hiukan painostaa miestä vauvantekoon, mutta silloin hän on suuttunut minulle.
Löytyykö kohtalotovereita ja miten olette päässeet tästä vauvankaipuusta yli, jos mies on noin jääräpäinen, eikä suostu?
Kerroin miehelle unistani niin hän vain nauraa. Sama juttu, kun olen koettanut puhua että yrtettäis vielä. Hän vaan nauraa mun haaveilleni ja pistää asian leikiksi.
Olen myös joitain kertoja myös yrittänyt hiukan painostaa miestä vauvantekoon, mutta silloin hän on suuttunut minulle.
Löytyykö kohtalotovereita ja miten olette päässeet tästä vauvankaipuusta yli, jos mies on noin jääräpäinen, eikä suostu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onhan tuota sullakin jo kaks isoa hiilijalanjälkeä maailmaan aiheutettuna. Kuuntele miehesi järkipuhetta. Tosin näytät olevan niitä harvoja, joilla suhde kestää, olet sen vuosileiman naisia -konservatiivi- niin ennemmin Sinulle kolmas lapsi kuin näille primitiivisiin rooliodotuksiin vastaaville populaatiossa paikkaansa etsiville alle 30v tytöille.
Voin auttaa sinua salaisesti....
Eihän vauvakuumeesta oikein muuten pääse, kuin tulemalla raskaaksi, tai kärvistelemällä tunteen kanssa ja antamalla iän tehdä tehtävänsä. Ap:lle niitä kärvistelyvuosia ei enää kovinkaan montaa ole jäljellä, jos oma mies ei kerran asiaan innostu.
Vauvakuumeesta pääsee kyllä jos ei muuta niin terapialla, jossa kerrotaan järkeä ja etsitään voimavaroja nykyisestä elämästä. Voimavaroja ei kannata sitten pilata.
haluan sterilisaation, jotta en vahingossa ala tuossa iässä vauvakuumeilemaan. Ihminen voi tyhmyyksissään tehdä silloin vaikka mitä. Odottaisin mielummin lastenlapsia ja nauttisin vapaudesta.
Lapset, 2 kpl, tulee hankkia 32 vuotiaana. HUOM! 2 kpl!!
Mitäs jos haluankin vain yhden?
Huomasitkos tuossa aloituksessa sellaisen jutun että esikko on syntynyt äidin ollessa 25 ja vieläkin suhde kestää. Näillekkin olisit eroa huutanut aikanaan, mutta toisin on käynyt
omasta viisaasta päästäsi, kun olet itse hommannut 2 lasta 32 vuotiaana, niin muidenkin pitäisi toimia samoin. Onko sinulta poistettu kohtu, jos olet 100 varma, että nuo 2 ovat kiintiösi.
Tttäh? Ei minulla ole kohtua, olen mies.
Joillakin harvoilla suhde kestää, mutta näköjään ei suhteessa sisältöä ja pitää 40v kriisiin lapsia suunnitella, vaikka on kiintiö täynnä. Tietenkin ymmärtää tämän, koska 15v kituuttaneet suhteessa vain kun on joskus alkanut lisääntyä yhdessä. Nyt alkaa lapset lentää pesästä, niin pitäähän suhteeseen saada joku syy ;)
2 lasta on hyvä kiintiö ja jokainen pystyy sen pitämään.
Kituuttaminenkin on parempi lapsille, kuin mt-ongelmainen isä, joka ei välitä lapsistaan.
Tuo on totta. Älkää siis hankkiko lapsia.
Uskokaa 12/32. Mt-ongelmissa hän on asiantuntija.
Sitä vaan mietin. Miksiköhän se on useimmin mies joka päättää, eikä omaa mukavuudenhaluaan anna vaimolleen enää tilaisuutta siihen "iltatähteen"?
Kuitenkin nainen on perheessä etupäässä se, joka kantaa lapsista kasvatusvastuun.