tänään löydettiin meidän rakas
roope neiti navetan lattialta nukkumassa ikiunta
luultiin sen olevan perinteisellä kevät reissulla
mutta oli lähempänä kun arvattiinkaan
sai kauniin nukkumapaikan
päijänteen rannalta
omaan vilttiin käärittiin
ja oma leikkihiiri laitettiin mukaan matkalle
siellä sillä on nyt lämmin nukkua
roope neiti navetan lattialta nukkumassa ikiunta
luultiin sen olevan perinteisellä kevät reissulla
mutta oli lähempänä kun arvattiinkaan
sai kauniin nukkumapaikan
päijänteen rannalta
omaan vilttiin käärittiin
ja oma leikkihiiri laitettiin mukaan matkalle
siellä sillä on nyt lämmin nukkua
Vastaukset 43
Vanhimmat
"tiinainen"
Siellä päin nukkuu yks toinen peto-eläin.
Hänen nimensä oli Söpö.
Vain Päijänne erottaa heidät toisistaan.
12-vuotialle hän oli raskas kantaa, vaikka pahvi-laatikko ei paljoa painanutkaan.
Kaikki kunnia edes-menneelle, ja lohdutusta emännälle.
Toivottavasti hän kuitenkin oli Koira, kissoja kun on jo kauhean paljon ollut.
YH.
Valittelut. Lemmikin poismeno on aina raskasta.
"Nittaminax"
Kerrompa sinulle koirasta nimeltä Jere.
Faijan koira, Cairn-terrierin ja Mäyrä-koiran sotku.
Urhea pikku-jättiläinen.
Puri minuakin kerran, otin sitä kurkusta ja kuristin.
Kunnes faija sanoi että älä tapa sitä.
Sen jälkeen koira karttoi minua.
Mutta ei halunut karttaa naapurin-rouvaa, jos olisi irti narusta päässyt, olisi
rouva maatunut jo paljon aikaisemmin.
Jereä ei hellinyt muut kuin faija, ja hänkin vain kännissä.
Ihme mitä kaikkea se koira jaksoikin kestää.
Tuo koira ei ollut poistuessaan minulle mitenkään raskasta kantaa.
Ihmettelet varmaan miksi minä tuosta kirjoitin?
Tietenkin taas siksi, että olisi vaihto-ehtojakin.
yst.
H.
Eihän se sun lemmikis ollutkaan joten siinä sulle vaihtoehtoja.
Pitikö taas sotkea omat typerät älämölöt tähänkin aloitukseen?
Luuletko tosiaan, että kaikki aloitukset vaativat sinun kommenttisi ja hyväksyntäsi?
Tämä herra Hoolle.
"Nittaminax"
Eipä ollut niin, mutta Söpö oli.
Joten ihan hukassa en eläimissä ole.
Katsellaan siis, kuinka moni on.
Yleensä tällaisissa aloituksissa on.
H.
"joopa joo jälleen"
Tietysti, kyllähän sinä minut jo tunnet.
Nitalle kerroin jo syynkin.
Laita nyt vaan rohkeesti sinäkin.
Kai sinullekin kissa tulee joskus mieleen?
H.
Voi kisua, otan osaa.
Surullista. Oliko se Roope neitikissa? Tuliko sille pojannimi tietoisesti vai vahingossa?
kyllä oli se
eikä siitä oo montaa päivää
kun täällä just siitä kirjoitin...
melkein neljätoista vuotta asui meidän kanssa
ja oli oikeen mun miehen kissa
nyt on vaan kuva silmissä siitä
nukkumassa siellä navetan lattialla...
paloma
roope nimi oli annettu sille jo sen syntymäkodissa
kun eivät olleet varmoja kumpi se oli
haettiin se sielätä kolmen kuukauden ikäisenä
mutta ei ruvettu nimeä vaihtamaan
sopi hyvin ei ollut roope setä oli roope täti :)
Eikös jossain suomalaisessa TV-sarjassa ollut pikkutyttö, jonka nimi oli Roope?
en mää ainakaan muista
mutta tavallaan se kyllä sopis tytönkin nimeksi
ei olis yhtään hassumpi
onhan niitä nimiä suomessa
jotka on sekä naisten että miesten nimiä
mulla oli aikanaan työkaveri
jonka nimi oli tuovi tapio
luonnollisesti kun oli mies
niin kutsumanimi oli tapio.
Tämä sarja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruusun_aika
Sen tytön nimi oli näköjään oikeasti Roosa-Maaria, mutta sitä sanottiin koko sarjan ajan Roopeksi.
On niitä, ja vaikkapa Kikka lempinimenä voi olla mies tai nainen.
Voi surun suuruutta, otan osaa.
Tässä iltana muutamana toivottelin Roopen pian kotiutuvan.
Kyynel ja toinenkin nousee vielä usein silmään, kun muistelee omaa pikku kultaa, joka kätkettiin nurmen alle kolme vuotta sitten.
Onneksi on rakkaus.
Harvoin vuosin käyn suuren suvun haudalla.
Siinä on valkoinen marmori-laatta.
42 vuotiaana kuolleen rakkaani nimellä.
Tosin hän oli rakas kun olimme 14-vuotiaita.
Kyynelehtien aina kiroan, miksi ihmisellekin pitää laittaa joku muisto-laatta?
Antaisivat ihmisen olla rauhassa.
H.
onneksi se kumminkin kotiutui
mutta olis toivonu
että vähän toisella lailla
mielellään oltais pidetty se vielä
toisetkin neljätoista vuotta
hyrskyttämässä sängyssä
vuoron perään molempien päällä...
Surullista, jaksamista. Minun kisuni oli 5 tuntia pihalla ja juuri kömpi sängylle makaamaan.
meille jäi vielä toinen
on muuten nimeltään eppu
mutta sekin on vähän ohhoillaan
ja selvästi surullinen...
mutta mikään kissa ei korvaa roopea...
Eppu se on minunkin kissan nimi, siitä nimimerkkini.
okei
se on ihan hyvä kissan nimi :)
osanotto omasta, ja koko perheeni puolesta
Kissa ei lähde kevätreissulle jos se leikataan. On suorastaan rikollista pitää irti leikkaamatonta kissaa. Hylättyjä pentueita on pilvin pimein, sitten ne kuolevat talven tullen nälkään ja kylmyyteen.
kiitos vaan kauniista sanoista
meiän roope leikattiin ihan oikeeseen aikaan
ja eläinlääkäri kävi poistamassa tikitkin kotona
ja täällä meillä maalla on joka talossa kissoja
ja kaikki on kyllä leikattuja
kyllä se vaan joka kevät sille reissulle lähti
vaikka oli tyttökissa
taloja niin harvakseen että on pitkä matka kavereitten luo
mutta joka kevät se kävi
niin että haistaa sää vaan paska sen rikollisuutes kanssa
ja olisit nyt edes tällä kertaa pitäny sen turpas kiinni
jos et eläimistä tykkään niin joillekkin ne perheenjäseniä
ainakin meille
toivotan sulle helskutin huonoo loppuelämää
sulle itseriittoiselle ilkeilijälle.
Itse olen pelastanut ja leikkuuttanut ainakin kolmetoista kissaa, voin haistaa vaikka kissanpask.an.
Olen hommannut useimmille kodin, muut ovat olleet meillä kunnes vanhuus ja sairaudet erottivat,meillä olleet kissat eivät ole ikinä lähteneet kuljeksimaan.
Kun näkee nälkään nääntneitä kissoja niin väkisinkin tulee vihaiseksi jos kissojen annetaan kuljeksia missä sattuu.
Kiitos vain kauniista sanoistasi sinullekin. Tiedän minäkin jotain kissoista, hyvästä kodista eivät karkaile.
Onkohan kissasi kärsinyt kovastikin yksinään ennen kuolemaansa kun löytyi kuolleena navetasta?
Oo syyllistämättä!
Toiselta on kuollut pitkäaikainen lemmikki ja sä veetuilet!
Tuskin se huonossa kodissa olis 14 vuotta viihtynyt.
Ja tuskin kärsi, laitoin tonne alemmas, että sairasti ilmeisesti leukoosia, ne ei siitä sen kummemmin kärsi, nukkuvat vaan pois.
Näkyy tiina osaavan pitää puolensa.
Jos hän olisi kertonut että kissa leikkamisesta huolimatta karkailee olisin kertonut olevani pahoillani ja pyytänyt anteeksi. Tiedän että kahta samanlaista kissaa ei ole. Mutta hän haistatti p.askat ja toivotti huonoa loppuelämää anteeksi pyytäminen jäi.
Tiina kai voi käyttää millaista kieltä hyvänsä, ei hänelle pitäisi loukkaantua. Varmaan hän suree lemmikkiään, se on kova paikka.
ei ollu varmaan kauaa ollu kuolleena
oli niin elävän näköinen
yhtä törkeesti vastasin sulle
kun niin itsevarmasti kirjoitit
ettei leikatut kissat missään kuljeksi
törkeeseen kannanottoon törkee vastaus
tänäänkin oon käyny tuolla rannassa moneen kertaan
ja itkeny en olis uskonu koskaan että lemminkin
menettäminen olis näin hirveetä
vielä 14 vuotta sitten hymähtelin koko asialle
ja suuresti ihmettelen jos sää ittees kehut
kaikkien kulkukissojen pelastajaksi miten voit
kirjoittaa kissansa menettäneelle noin
meillä rakastetaan kaikkia jotka meidän perheeseen kuuluu
mutta meillä ei myöskään kahlita
koska me asutaan täällä keskellä ei mitään
täällä voi kissa elää kissan elämää
ei oo tarvinnu sulkea neljän seinän sisään...
En ole pelastanut kaikkia kulkukissoja, vain ne jotka hakivat turvaa ladostamme, kaikkia en toki pysty auttamaan vaikka haluaisinkin.
Toivon että ymmärrät suuttumustani, siitä syystä pillastuin kun olen nähnyt aivan liian paljon hylättyjä kissoja. Ne lisääntyvät nopeasti leikkaamattomina.
Jos olisit kertonut että kissa on leikattu olisin reagoinut ihan toisin.
Meillä eivät ole lähteneet koskaan pihapiiriä kauemmaksi, siksi oletin ilman muuta että kissa on leikkaamaton kun lähti kulkemaan.
Ymmärrän tuskasi, anteeksi jos lisäsin sitä. Olen itkenyt monet itkut myös kun olen joutunut viemään lemmikin viimeiselle matkalle eläinlääkäriin. Kissa on sellainen että sairaana menee mielellään johonkin piiloon.
määkin pyydän sulta anteeks kimpaantumistani
mutta mulle tuli vaan sellainen olo
että kyseenalaistat mun kissahoito taidot
ja se pahensi sitä ajatusta olisko voinu jotain tehdä aikasemmin
olisko jotain pitäny huomata
oliko nyt meidän syy että roopelle kävi näin
olisko pitäny mennä jo edellisenä päivänä sinne navettaan
näitä on loputtomiin mitä ajattelee
meillä on täällä paljon maalaistaloja
tai siis paljon ja paljon aika harvassa
mutta jokaisessa talossa on kissat leikatut
tänä aikana kun mää oon täällä asunu ja oleillu
sellasen 25 vuotta kerran yhtenä kesänä kun
ovi oli auki tuli yks musta kiiltävä oikeen hyvin hoidettu
ovesta sisälle linkkas toista jalkaansa
ja hyppäs suoraan nojatuoliin
soitettiin sitten meidän seudun eläinsuojelu ihmisille
ja ne kävi kymmenen aikaan illalla hakemassa sen huostaansa
ja viime kesän alussa kävi niin että
yks kissa oli oksentanu autoon koppiinsa
ja tää pariskunta oli ruvennu sitä putsaamaan
niin kissa karkas metsään
oon kerran sen nähny ja ollu tähän rouvaan yhteydessä
ja ne vieläkin etsii sitä kisulia
ei ne kaikki kissat välttämättä oo hylättyjä
vaan ne on myös saattanu karata
vielä pitää yks juttu kertoo
mun ystävällä torniossa oli kotikissa
joka aina sillon tällön oli ulkona
leikattu narttu
mutta joka vuosi kesäkuun alussa se katos
ja tuli hyvinvoivana elokuun lopussa takaisin kotiin
sillä täyty olla joku kesäkoti jossain
joidenkin möäkkiläisten luona
jotka ilmisesti viettivät kesän mökillä
jokainen kissa on oma persoonansa
ei voi sanoo että ei ne tee sillei eikä tällei
nyt on puolin ja toisin pyydetty anteeksi
ja asia sovittu se on pääasia.
Niin pitäisi miehetkin leikata jo rauhoittuisivat ja pysyisisivät aloillaan vanhoilla päivillä,sitte kun pitäisi olla miestä ni ei kalu seiso,kohan muistelevat kun oltiin miehiä
toi meidän leikattu kolli on kyllä hyvin rauhallinen
mutta en tiedä mistä sitä leikattua tyttökissaa riivas
kun piti aina lähtee
hidastuhan siltä askel talven aikaan
eikä oikeen enää jaksanu niin ketterästi hypätä syliin
mutta kumminkin söi ja joi hyvin
mutta jotenkin se vaan niinkun kuihtu
ehkä se oli määrätty että tää retki on viimeinen
muta onneks tuli kotiin turvalliseen paikkaansa
ettei jääny tonne minnekkään
haaskalintujen syötiksi
vaikka musta äskön tuntu kun luin ton yhden
syyttävän vastauksen mulle
että olen itsekkin täällä vaan haaskalintujen syöttinä.
Kyllä tyttökissakin ja leikattu semmonen voi lähtee keväällä liikenteeseen.
Sen ei tarvii liittyä mitenkään hormonaalisiin juttuihin, eläimetkin tajuaa, että on kevät ja lämmin, voi pitää talven jälkeen kivaa.
Toi kuihtuminen viittais siihen, että sillä oli ns. kissan leukoosi.
Aika tavallinen vanhoilla nartuilla, mullakin on pari kissaa menehtynyt siihen.
Jaksuja sulle Tiina!
olen itsekkin täällä vaan haaskalintujen syöttinä.
ei oo ollu kevättä ettei roope oo viikon reissua tehny
mutta aina se on tullu takaisin ollu oven takana
joku aamu ihan niinkun ei koskaan olis missään ollukkaan
ja nyt oli just lämpötilan takia se aika järvestä lähti jäät
meillä jo yli viikko sitten niin oli otollinen aika sille
elää luonnossa hiirestää ja juoda vettä järvestä
ja lätäköistä se se vasta herkkua oli
pitää tutkia mikä toi leukoosi on
kävin tänään naapurissakin kysymässä
oliko sitä viime viikolla näkyny
ja oli kuulemma monena päivänä näkyny
se helpotti tieto siitä ettei se kauaa lojunu
kuolleena tuolla navetan lattialla
mutta ei ollu jaksanu siihen tuoliin enää kiivetä
missä se makoili vaan pötkötti tuolin vieressä
voi tätä itkun määrää en olis koskaan uskonu...
jos oot näillä palstoilla ollu viimeiset
kuus ja puoli vuotta niin varmaan tiedät mitä tarkoitan
en nyt näistä kommenteistä
mutta yleensäkkin kun kirjoitan niin
aina joku nokkii
en kaipaa myötätuntoa teiltä keltään
tiedän kyllä tasan tarkkaan kirjoittajat jotka on hengessä mukana
vaikkeivät sanaakaan kirjoita
mutta ajattelin kumminkin laittaa aloituksen
tästä asiasta koska mua itseä se kosketti
niin kovasti etten olis koskaan uskonut...
suurkiitos minttupuu
kävin lukemassa siitä leukoosista
ja jotenkin tuntus että semmoinen
luuytimeen menny leukoosi oli varmaan roopen kohtalo
noin kolme vuotta sitten juhannuksena
meillä oli paljon porukkaa ja yks kissaihminen
huomas että roopen takajalat petti
ja sen jälkeen se rupes ontuun toista jalkaansa
sillon vietiin se eläinlääkärille
se kuvattiin päästä häntään ja tutkittiin
mitään ei löytyny
siihen ei sit enää kiinnitetty huomioo
vasta kun nyt syksyllä
kun se ei pullistanutkaan itseensä enää talvikuntoon
se oli kun pieni supikoira kun talvi tuli
ja nyt se oli niin laiha kun yleensä aina kesäsin
ajateltiin vaan että ehkä se on vanhuutta
ja mietittiin että on varmaan nivelrikkoo kun
se hyppääminen ei aina niin kovin mieluista ollu
mutta muuten kun se oli niin tyytyväinen
ja sellasen omintakeinen
se aina muris epulle kun se tuli liian lähelle
liian kauaks aikaa tai sit sen reviirille
meidän markun rinnan päälle sängyssä
se kun murahti niin eppu ties paikkansa
vaikka loppuaikoina oli yli kaks kertaa isompi roope
no siihen tautiin ei oo lääkettä
eikä siltä voi välttyä eikä parantua
välttyä ei voi varsinkaan kissat jotka
kulkee esteettä sisällä ja ulkona
jos en olis tänne maalle tullu niin ei mulla koskaan
kissaa olis ollutkaan
tykkään itsekkin tietynlaisesta vapaudesta
enkä halua kahlita muitakaan
varsinkaan niitä jotka on tarkoitettu
elämään vapaana ja joiden nautinto
on metsästys.
Eikö tuon ikäisen katin ollut jo aikakin siirtyä ajasta ikuisuuteen.
Parempihan se on katille ja sen omistajalle, että katti kuolee luonnollisen kuoleman kuin että tarttisi ottaa siltä nirri pois sitten, kun ei enää pääse kunnolla kävelemään ja alkaa kuset ripistä lattioille.
mun mielestä roopella oli kaunis ja onnellinen kuolema
ja tiedän että kissat haluaa olla
kuoleman hetkellä yksin
ja kumminkin on sellainen tunne että
se halus meidän kumminkin löytävän itsensä
koska ei mennyt mihinkään kivenkoloon
täältä niitä löytys
ja samalla vaivalla kun se meni tonne navettaan
se olis voinu tulla tohon terassille vaikka
tuolin alle missä se mielellään makoili
jos ei olis jaksanu tuolin päälle hypätä
mutta se on kummallista että tässä tulee
mieleen kaikki samat asiat kun ihminen kuolee
olisko voinu jotain tehdä toisin
olisko kumminkin pitäny huomata jotain
ja viedä lääkärille
kun se kumminkin tässä hääri joka päivä
istui tuolla keskellä peltoo ja nappaili sieltä hiiriä
kyllähän me eilen puhuttiin että oli tää parempi
kun eläinlääkärin piikki...
Joo, minulla oli koira, 15v. Jo muutaman vuoden olin pelännyt sitä hetkeä, kun joudun viemään sen piikille sitten kun alkaa vetämään takakoipiaan perässään, menee näkö ja kuulo...
Asia ratkesikin sillä, kun se yhtenä aamuna makasi hallin lattialla kuolleena, aivan kuin olisi nukkunut kaikessa rauhassa. Edelisenä päivänä sillä oli vähän niinkuin kuivaa yskää, mutta vaikutti muuten ihan terveeltä. Ikävä sitä jäi, mutta toisaalta tuntui helpottavalta, ettei tarvinnut katsoa sitä silmiin, kun lääkäri antaa nukutuspiikin.
kyllä se luonnollinen kuolema on aina kauniimpi
saa kuolla siellä missä elää
ja ehkä siihen on näin kissa ihmisenä totuteltava
ettei se kissa tule sisälle kuolemaan
nuolee haavansa mieluummin omissa oloissaan
mutta olen kiitollinen että tuli kumminkin
sellaiseen paikkaan josta me se löydettiin
ja oikeestaan meidän toinen kissa meidät sinne johdatti
kyllä mekin aavisteltiin koko talvi että joku on pielessä
mutta kun ei mitään näkyvää eikä tuntuvaa
niin tuli se kumminkin kun salama kirkkaalta taivaalta.
kiitos kaikille
että sain purkaa sydäntäni
ja pahaa oloani
mutta eiköhän tälle asialle oo jo aika laittaa piste
roopella on nyt hyvä olla
se on pääasia
irtipäästäminen on vaan joskus niin vaikeeta...