Tietoisuutemme ja minuutemme jatkuvuuden tunteen aiheuttavat muistot. Mitä mieltä olette, kuolisitko Sinä jos kaikki minuuteesi liittyvät muistot katoaisivat ja jäisi ns. tabula rasa mieli jäljelle, kuitenkin sinun kehossasi?
Muistinmenetys ja kuolema
§1355
15114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Noinhan se Alzheimerin taudissa lopulta menee. Viime vaiheessa minuus katoaa.
Jep, mutta jotenkin intuitiivisesti jokin äkillinen muistinmenetys ei kuitenkaan tuntuisi yhtä pahalta kuin kuolema, vaikka oma minuus siinä katoaisi ihan yhtä täysin ja lopullisesti. Jotenkin sen oman kehon tuntee omaksi, vaikka ei kyseessä olisikaan millään tapaa oma itse.
Ystäväni äiti kuoli tuohon sairauteen. Hän ei tuntenut lopussa enää puolisoaan eikä lapsiaan. Ystäväni kertoman mukaan hänen äitinsä huusi kauhuissaan, kun puoliso yritti halata häntä.
Ihmisen kokema minuus on muistin varassa. Kun ihmisen muisti rapistuu vaikkapa pitkälle edenneen dementian seurauksena niin ihmisen minuus poistuu vähitellen ja jäljelle jää pelkkä fyysinen vartalo. Silloin Hilma on poistunut kehostaa ja jäljellä on pelkkä keho. Sama vaikkapa vaikean aivovamman seurauksena silloin kun ihmisestä tulee ns vihannes ja tila on pysyvä.
Mitään kehosta erillistä sielua ei tietenkään edes ole olemassa ja se koettu minuuskin muuttuu ja muokkautuu koko ajan.
Totta tuo. Ja ei kuolemakaan ole mitään muuta kuin sen minuuden katoaminen, ei siinä ole mitään pelättävää - sitten ei vain yksilön kannalta tapahdu mitään, ei ole edes olemattomuutta.
Ihminen uskaltaa nukkua ja antaa nukuttaa itsensä vaikka viikoksi tarpeen vaatiessa.
Mutta jostain syystä juuri kuolema tuntuu pelottavan vaikka se ei juurikaan poikkea nukutuksesta. Ja kannattaa muistaa, että ihmisten kuolinprosentti on edelleen 100%.
En näe kuolemassa mitään pelättävää, koska niin kauan kuin sitä voi edes miettiä olet elossa.
No jaa, mielellään sitä kuolisi sänkyyn, menisi nukkumaan eikä aamulla heräisi.
Tai toisin päin, omalta kohdaltaan Nasse ei haluaisi mitään kuukausien, vuosien, viikkojen matkaa.
Ehkä jos ja kun Nasse kuolee vasta 2077 niin eutanasiakin on jo ok ;P
-------------------
Alkuperäiseen kysymykseen, onhan noita muistinsa ja menneisyytensä menettäneitä jotka ovat hyvin pärjänneet, siis he joilla on kyky edelleen oppia ja muistaa uusiat tapahtumia, noi dementiajutut on tietty eri asia kun ei muista menneisyttä eikä tule muistamaan tulevaisuudestakaan mitään.
Tosin hoitoalan ammattilaiset kertovat että sairaan kannalta tilanne ie ole paha eikä ahdistava suhteessa siihen miten läheiset sen kokevat.
"
Alkuperäiseen kysymykseen, onhan noita muistinsa ja menneisyytensä menettäneitä jotka ovat hyvin pärjänneet, siis he joilla on kyky edelleen oppia ja muistaa uusiat tapahtumia, noi dementiajutut on tietty eri asia kun ei muista menneisyttä eikä tule muistamaan tulevaisuudestakaan mitään."
Niin, mutta onhan kuolemankin jälkeen muita ihmisiä jotka on tietoisia itsestään, mutta ei se kuollutta itseään lohduta - tuossa tapauksessa nimenomaan kyseessä ei enää olisi se sama yksilö.
Ajattelet, siis olet. Et ajattele, et siis ole.
Väitätkö etteivät uskikset oe?
Henning Mankellin Kirjasta suora laina (Wallander-romaanit)
"varjo oli tummunut. Kurt Wallander katoaisi pimeyteen, joka joitakin vuosia myöhemmin lähettäisi hänet lopullisesti siihen tyhjään universumiin, jonka nimi on Alzheimer."
Lopuukaneetti on kyllä pitempi mutta kokonaisuus on aivan kirjallista huippua.
Eikö Wallanderin isä kuollut Alzheimeriin? Näin muistelisin. Mistä kirjasta tuo lainauksesi on?
Pahus kun en muista :) kirjan nimeä mutta kirja oli päätösteos "Wallander-sarjaan"
Lisäksi seuraava voi olla sitä kuuluisaa huhua, että kansa on vaatinut vielä uusia Wallandereita mutta ehkä se on sitä huhua.
Onneksi on kuukeli kas tässä http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauhaton_mies
Kiitos. Olen lukenut kaikki muut Wallanderit, tuota en. Ei ihme että se tuntui niin oudolta. Pitää katsoa jos löytyy kirjastosta. Sieltä kun on usein lainassa juuri se kirja jonka olisin halunnut lukea. Harmittaa joskus, kun jotain sarjaa haluaisi lukea julkaisemisjärjestyksessä, mutta ei se ole aina mahdollista.
Kyllä lukijat ovat halunneet uusia Wallandereja, mutta ei Mankell niitä enää kirjoita. Harmillista mutta totta.