Mulla on polkupyöräily. Ajan arkipäivisin aina sään salliessa 12 km työmatkani x2 ja sen lisäksi vähän muutenkin, kauppareissut ym. autoa en käytä kuin n. kerran viikossa.
Lääkärin ohjeen mukaan olen jättänyt alkoholin, tupakan ja kahvin, eikä seksiäkään ole ollut edellisen kumppanin lähdettyä eri ilmansuuntaan. Yritän polkemisella korvata entiset nautinnot, jos ei parempaa niin ainakin terveellisempää ellen kaadu tai törmää autoon.
Lääkärin ohjeen mukaan olen jättänyt alkoholin, tupakan ja kahvin, eikä seksiäkään ole ollut edellisen kumppanin lähdettyä eri ilmansuuntaan. Yritän polkemisella korvata entiset nautinnot, jos ei parempaa niin ainakin terveellisempää ellen kaadu tai törmää autoon.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ensimmäiseksi tuli mieleen et millainen istuin sinun pyörässä on:)Mut vitsit sikseen..Vähäisiä on nautinnot.Työ vie kaiken energian ja ainoa mistä saa vähän mielihyvää kun vetää savut tai sopivasti viinaa..Käyn kyllä lenkillä muutama kerran viikossa mut en nauti siitä ja se on kuin pakkoliike jos mielii pysyä edes vähän kunnossa.
Kulkurin iltakalja. Joskus kaksikin. Usein myös kahdestaan.
Satula on ihan päin peetä. Urbaanilegendaa kaikki kivojen satuloiden jutut.
Pienistä asioista sitä pitää repiä iloa irti, onneksi edes nuorena oli kivaa.
Huomasin tänään, että mentyäni suojaista reittiä hautausmaalle kastelemaan ja tultuani kaupan kautta kotiin, se on ihan kiva lenkki. Aiemmin olen mennyt tuulisempaa reittiä ja se on nouseva, ylämäkeä sinne hautausmaalle, joten se ei niin miellytä.
Viime kesänä pyöräiltiin lenkkikaverin kanssa alkukesästä. Kaaduin ja pyöräilystä meni maku tai ainakin se nautinto. Kaljasta en ole koskaan oikein pitänyt. Punaviiniä voin joskus ottaa lasillisen, mutten juuri kahta. Nuorena en koskaan saanut krapulaa, mutta nyt en välitä ryypätä, ettei tarvi kärsiä seuraavana aamuna.
Ruuasta nautin, mutta lihomista pitäisi välttää. Mitä nautintoa jää jäljelle? Tv?
Taitaa nautinnot vähetä vuosi vuodelta, positiivista on ettei tarvitse vielä vaippoja käyttää.
Vapaa-aika, jota en tuhlaa esim. polkupyöräilyyn. En edes omista pyörää. Mieluuummin käytän senkin ajan hyötyliikuntaan, esim. ruohonleikkuuseen.
40 km:n työmatkakin x2 olisi vähän liikaa pyörällä.
Se alkoholikin alkaa nykyisin olla jo nautinto kun olen pääsemässä eroon sen liiallisesta käytöstä. Tupakasta en ole päässyt eroon, mutta se ei olekkaan mikään nautinto. Kahvi on entistä suurempi nautinto nyt kun olen löytänyt tummapaahtoisen kahvin. No se seksi, vaikea kokonaan ilmankaan olla.
Mutta pyöräily on varmasti hyvä ja miksei nautittavakin tapa harrastaa liikuntaa.
Tiedosta vaan se, että kaatumista tai autoon törmäämistä suurempi riski voikin olla toinen pyöräilijä.
Olen ymmärtänyt vastakkaisen sukupuolen pyöräilijöissä piilevät vaarat, siksi kaarran heidät aika kaukaa.
Ei niitä kaikkia (miehiä) tarvitse pelätä, on niissä fiksujakin:)
Entisessä asuinkaupungissani paljon käveleskelin koiran kanssa kevyen liikenteen väyliä pitkin ja siellä on paljon näitä:
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/pyorailijat-vaistivat-toisiaan-kahdesti-samaan-suuntaan-ja-tormasivat/1233863
Harvinaisempi tapaus kai tuo uutisen kolari mutta yhden kolarin ja useammankin läheltäpititapauksen näin kun toinen tuli tunnelista tai oli menossa sinne ja toinen tuli risteävää väylää. Nuo tunnelit kun on kaivettu tien ali, niin joka suunnasta on alamäki ja on helppo lasketella vauhdilla risteykseen, jossa näköetäisyys risteävälle väylälle hyvin lyhyt. Vauhdilla siksikin, että pääsee helpommalla taas risteyksen jälkeisen ylämäen. Sitä menoa kun seurasi, saattoi miltei suoraan lukea pyöräilijän älykkyysosamäärän hänen ajosuorituksensa perusteella.
Totta turiset. Tuossa ihan vieressä on alikäytävässä T-risteys pyörätiellä. En ymmärrä, miten monetkin uskaltavat ajaa täysillä sinne, kun näkyväisyyttä ei ole ollenkaan sinn T:n varsipuolelle eikä sieltä toisaalle. Niin vain tuurillaan menevät. Minä en uskalla...
Parasta on kun voi tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Hyvällä kelillä fillarilenkkiä 15 - 50 kilsaa fiiliksen mukaan. Välillä toki täytyy käydä mummon mussukkaakin hemmottelemassa. Tää kestojoutilaana olo on sitten mukavaa.
Montaa kesää ei tarvitse enää työmatkoja polkea, saa nähdä tuleeko vapaalaisena enää poljettua yhtä paljon.
Pyöräni teki maailmanmestari minun mitoillla se on kellarissani.
Ajoin lisennin mutta en kilpaillut. 50-150km ei ollut pitkä matka ajaa päivässä kuntoilussa.
Liian myöhään elämässä urheilu.
En ihan viestiäsi ymmärrä, mutta varmaakin ihan hyvä juttu.
Elämä hetkessä.
Nämä kesäyöt, lämmin usva leijuu.
Käki kukkuu, ei itikoita.
Tulin just savusaunasta, meni varmaan kaks tuntia. Tein vastankin, vaikka en vastomisesta juurikaan pidä, mutta se tuoku näin keväällä, se pitää kokea.
Se on tämän hetken nautinto, huomisesta ei tiedä, ainakin kalansavustusta.
Tiedä taas , miten onnistuu. Tuli ostettua "herrojen värkki". Maksoi monta sataa. Sen kanssa saa olla tarkkana.
Entinen oli omatekemä, ( ei kuitenkaan 200 litran tynnöri) .Ei niin paljon pystynyt tupiloimaan, etteikö olisi onnistunut.
Veden äärellä veneilyn merkeissä järven pinta tyyni taitaa tulla tukala helle,, mukavaa kun on jouto aikaa ei huolta huomisesta ja kesä alussa,, käykö katteeks
Suurin nautinto on se, kun pääsee nukkumaan unipillerillä siinä puolenyön maissa. Saa unohtaa kaikki vastoinkäymiset ja harmit muutamaksi tunniksi pimeään, unettomaan yöhön.
Kyllä kaikki liikunta tuottaa mielihyvää, pyöräily kävely sauvoillla tahi ilman, kesällä mökillä oleilu. Puutarhatöistä ym vastaavasta pidän siihen ei mahdollisuutta nyt, harmi sinänsä. Toki erotiikka ja seksi aina niin ihanaa, tosin tällä hetkellä puuttuu vastakappale, eli nainen.
Parasta elämässäni kaiken kaikkiaan on se, että kaikki on vaatimattomalla tavalla hyvin. Olen selvinnyt lasten kasvatuksesta, pitkästä työurasta, omaisten hoitamisesta, vaikeasta ihmissuhteesta. Pitkäaikaissairauteni etenee maltillisesti eikä haittaa verkkaisessa elämässä. Taloudellisesti tulen toimeen. Olen enimmäkseen tyytyväinen ja rauhallisella mielellä, ahdistavat asiat pystyn ratkomaan. Toivoisin että mahdollisimman moni tuntisi samoin: pieni elämä on kylliksi ja kaunista.
Terveys.
Jostain syystä olen koko kevään tavalla tai toisella törmännyt ihmisiin netissä, livenä tai muutoin, jotka ovat sairastuneet johonkin vakavaan, joka nyt ei välttämättä hengenmenoa tiedä mutta muuttuu varsinaiseksi riesaksi ja saa sairastajan elämäntavat toiseen järjestykseen. Asia on saanut korvieni välissä itsestäänselvyyden sijasta huikean arvostuksen ja nöyrryttää kiitolliseksi olemassaolevasta terveydestäni.
Toivotan voimia ja kestävyyttä kaikille heille, joilla on jokin riesa kannettavanaan!
Joo, olen joskus sanonut että tärkeintä ihmiselle on terveys, kunnes ihmiset mun ympärilläni (vannon, olen syytön!! :) ) alkoivat sortua henkisesti. Masennusta, skitsofreniaa, paniikkihäiriötä, viiltelyä, alkoholiongelmaa, itsemurhayritys... Muutin lausetta niin että tärkeintä ihmiselle on hänen mielenterveytensä.
Arki. Ne pienet asiat ja niiden tekeminen. On ihanaa imuroida ja tuntea hiekattoman lattian varpaiden alla :) Aamukahvit lintujen seurassa. Lapset, elukat, musiikki on yksi valtava voimaannuttava.. puutarha. Lasillisen viiniä lauantai iltana, tai suklaalevy. Jopa itkeminen voi joskus tuntua niin ihanalta, päästää vaan hanat auki ja antaa tulla! :))
Aina välillä muistutan itseäni siitä kuinka paljon hyvää ja kaunista mulla on elämässä. Kun kaikessa on sekä huonot että hyvät puolet, ihminen hukkaa niin nopeasti kaikki hyvät ja alkaa pitää niitä itsestään selvyyksinä.
Tuohon ei oo just lisättävää. Joskus on tosiaan hyvä ravistella itseään näkemään niitä hyviä asioita. Lomaa ootellessa kaik suht koht ok. Säätila hrrr ja ostin eilen teltan:) Mut jos sille loppu kesästä ois käyttöä jossain. Soutujen aikaan Sulkavalla kenties? Suunnittelin tälle päivälle pyöräilyä naapuri kylälle n.40 km suuntaansa .Ooottelen hieman lämpimämpää kuitenkin.
Läheisyys
Perusonneni ja elämäni ankkuri on usko Jeesukseen Kristukseen. Oikeastaan on hyvä elää kun on jatkuva sisäinen lepo ja rauha sisimmässä. Mitä niihin exranautintoihin tulee niin se on rento fiilis onnistuneen työpäivän jälkeen, lauantaina pitkä saunominen kesällä uintireissuineen, sitten kahvittelu. Myös rauhallinen löhöily sohvalla täytellen ristikoita ja hyvän kirjan äärellä. Myös kaunis musiikki hivelee korvia.
Onni on viettää aikaa vuosi sitten kohtaamani miehen kanssa. Luulin ettei semmoisia ole edes, vailla egoismia, rasismia, machoilua ja homofobiaa. Iltaisin nukahdamme syleilyyn ja aamulla heräämme iloiten toisistamme. Löysimme loppuelämän kumppanin toisistamme.
Älä nyt kovin hehkuta kun käyp katteeks jo nyt kun en osaa olla kaikkea tuollaista suvaitsevuutta ja herkkyyttä.Voihan tietysti olla niinkin et tahdoit nössön miehen ja kuitenkin yleensä kaikki naiset haluaa että miehessä pitää olla särmää..Ei ehkä niin kulmikas kuin minä olen.
Katsele kuitenkin varalta vielä pari vuotta ja sano sitten kuinka ihanaa on kun löysitte toisenne,loppuelämäksi..Mutta onnea kuitenkin!
Ihan sama ajatus tuli täälläkin mieleen .Maltapa pari vuotta ja mieti sit uusiks:D
Epäilys myös iski et satuilua koko tarina .Hyvää Juhannusta kuitenkin kaikille :))
Kaikki vaan muuttuu paremmaksi, osaa arvostaa pieniäkin asioita,kun vanhenee ja on kiitollinen kun saan vanheta.
Tämän hetken suurin nautinto on se, ettei neljään päivään tarvitse polkea fillarilla töihin ;)
Matkaa ei ole kuin himpun alle kymmenen km per sivu, mutta sateessa, tuulessa ja pyryssä ei sitä voi kovinkaan nautinnolliseksi hommaksi kutsua.
Tänään on nautinnollista lähteä järvelle kalaan, aurinko paistaa ja taivas on sinisempi kuin yhtenäkään tämän kesän aamuna. Ensin pitää kuitenkin käydä virittämässä koivut ovenpieliin ja ämpärilliset unkarinsyreenin oksia portin poskiin. Tästä se Juhannus alkaa.
Juu, pyöräily on munkin mieleisin harrastus, mutta kyllä se seksi kuitenkin on nautinnoista suurin.
Istua parvekkeella, jossa kukat tuoksuu ja katsella ihmisiä ja kulkuneuvoja kadulla ja taivaalla ja olla vaan, niinkuin ei olisikaan :-D
Nukkuminen on suurin nautintoni, näen paljon ihania unia.