Kotimaa24:n uutinen toteaa Espoon seurakuntien lehdestä "Lehti jaetaan osoitteellisena jäsentalouksiin kuten tähänkin asti." En tiennyt tätä. Sen tiesin, että Helsingin seurakuntien lehti jaetaan näin.
Mikä on tilanne muissa kaupungeissa?
Jakohan on varmasti halvempaa osoitteetta kaikille kuin vaikka 95 prosentille osoitteellisena. Mutta missä prosentissa raja menee?
Mikä on tilanne muissa kaupungeissa?
Jakohan on varmasti halvempaa osoitteetta kaikille kuin vaikka 95 prosentille osoitteellisena. Mutta missä prosentissa raja menee?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ongelmana on ettei posti voi jakaa osoitteettomasti talouksiin joihin ilmaisjakelu on kielletty.
Monella ihmisellä, myös hihhuleilla, on tuo kielto. Näin ollen propagandaläpyskät jäisivät toimittamatta sille ryhmälle joka on lahkon jäsen muttei halua ilmaisjakeluja.
Seikkoja on muitakin, mm. halutaanko jakelu tiettynä päivänä vai esim. viikon sisään jne jne.
Tämä on minusta harmillista täällä Vantaalla. Vantaan paikallislehti on varsin laadukas ja itse luen sitä mielelläni. Sen sijaan kirkollisesta lehdestä (Vantaan Lauri) en niinkään välittäisi, enkä varsinkaan siitä valtavasta mainosvuoresta, joka niiden kyljessä joka talouteen jaetaan. Mainoskielto ovessa aikaansaa sen, ettei myöskään paikallislehtiä tule.
Minä annan kaiken tulla aina toisinaan ja sitten kun kyllästyn raahaamaan niitä mainoksia roskiin, laitan joksikin aikaa mainoskieltolapun oveen. Olispa kiva jos oikeasti toimisi vaikka tällainen ohjeistus ovessa: "Ei mainoksia eikä uskonnollisia julkaisuja. Kyllä paikallislehdet."
Vantaan Lauri on jaettu joka luukkuun. Se siirtyy Essen tavoin viikottaisuudesta kahden viikon väleihin. Niin se menee pikku hijaa...
Kohta rapsahtaa A% kokoinen vuosikertomus...... :D
Vantaan Lauri -lehti on siirtynyt 2015 srk-jäsenten osoitteelliseen jakeluun - eli ei tule enää meidän kotiin. Hyvä niin. Koitetaan pärjäillä, vaikka toki antoikin joskus virikettä keskusteluun... Ja on siellä ollut pari tuttua kirjoittajaakin. Mutta ei ole tullut netistä vilkuiltua.
Minulle ei ole täällä Vantaalla asuessani koskaan tullut Vantaan Lauria kun on ovessa ollut "Ei Mainoksia". Teillä on ollut hassuja postinjakajia...
Tuohan on eri asia. Lehti on kuitenkin jaettu osoitteetta, ts. kaikkiin talouksiin joissa ei ole mainoskieltoa.
Mutta mikä se raja on, koska tulee halvemmaksi jakaa osoitteella kuin osoitteetta? 75%?
Ei se ole edes pelkästä jakamisesta kiinni, vaan myös lehtien painokustannuksista. Jos lehden painokustannuksissa voi säästää jättämällä vaikka 25 % painamatta niin kyllähän se hintaan vaikuttaa ihan selvästi.
Toki. Mutta missä menee raja? Voinee olettaa, että esim. 50000 lehden painatus maksaa jo varsin tarkkaan kaksi kertaa 25000 lehden verran. Vaan mikä on absoluuttinen summa? Entä jakelu?
Olennaistahan ei ole kirkkoon kuuluvien osuus, vaan niiden kotitalouksien osuus, joissa on ainakin yksi kirkon jäsen.
Absoluuttista yhtä oikeaa vastausta tuskin on tyyliin "72,4%", kun erikokoisia seurakuntia ja seurakuntalehtiä on laidasta laitaan. Yhtälössä on monta muuttujaa: monisivuinen lehti on, paljonko paikkakunnalla on yksinasuvia/perheitä, paljonko ykkösosoitteeton jakelu maksaa, miten suuri paikkakunta/seurakunta ylipäänsä on kyseessä...
Joo, mutta voisi kuvitella silti löytyvän edes sinnepäin olevia vastauksia. Jos vaikka joku lukijoista olisi tekijänä tai tilaajana mukana jonkin lehden painatuksessa tms.
Kaikkea sitä kysellään. Raja menee juuri siinä, missä homma lakkaa kannattamasta.
Ei tämä ole itsestäänselvää. Seurakunnalle lienee hyödyksi kertoa mahdollisimman laajasti toiminnastaan. Kannattavuusrajan ja todellisen rajan ero voi kertoa talouden niukkuudesta ja halusta suuntautua sisään- tai ulospäin.
se on se lähetyskäsky, niin sisälähetystyö kuin pakanalähetys ulkomailla