Olen hankkimassa ensimmäistä ihan ikiomaa koiraani. Vuoden ajan lueskelin tietoja erirotuisista koirista, ja juttelin monien eri rotujen kasvattajien kanssa. Kun vihdoin löysin luonteeltaan minulle sopivan rodun, juttelin vielä kyseisen rodun kasvattajien kanssa, kunnes vihdoin löysin itselleni mieleisen. Nyt olen 2,5 vuotta ollut yhteydessä kyseisen kasvattajan kanssa, ja useasti käynyt hänen luonaan hänen koiralaumaansa moikkaamassa. Hän olisi minulle valmis antamaan pennun, mutta astutus ei onnistunutkaan, ja kyseisellä nartulla juoksut ovat kerran vuodessa, joten siirtyi vuodella eteenpäin. Kaikki ystäväni ja sukulaiseni ovat sanoneet, että vaihda kasvattajaa, ettei ole kohtuullista joutua odottamaan koiraa noin kauan. Yksi syistä miksi tykästyin kyseiseen kasvattajaan, on että hän kasvattaa valkoisia koiria, ainoana Suomessa. Olen myös tavannut kyseisen nartun, sekä hänen isänsä ja kaksi sisarustaan, joilla on kaikilla erinomainen luonne, joten pelkkä väri ei ratkaise tässäkään. Mutta kun mietinkin sitä vaihtoehtoa, että ottaisin koiran toiselta kasvattajalta, minua alkaa harmittamaan, sillä todella haluaisin valkoisen koiran. Se miellyttää minun silmääni eniten. Olen mielestäni rodun, kasvattajan, ja jopa emän, miettinyt kunnolla loppuun, joten onko kohtuullista pyytää, että saisin valkoisen koiran? Vaikkei loppupeleissä koiran värillä olekaan mitään väliä, mutta kai sitä silti saa vaatia, että oma lemmikki olisi hyvännäköinen? Mitä olette mieltä?
Onko kohtuullista asettaa vaatimuksia värille?
laamaleidi
11212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Terveyden tulisi olla ensimmäinen kriteeri kasvattajaa valitessa, en tiedä rotua jonka aiot hankkia mutta terveellä nartulla yleensä tulee juoksut kahdesti vuodessa.
Värin suhteen usein käy niin että vaikka se oman pennun väri ei aluksi ole se kaikista mieluisin vähän ajan päästä sitä huomaa, että oma koira on kaikista söpöin ja nätein vaikka minkä värisiä koiria olisi ympärillä.
Ja voithan toki elättää toiveita valkoisesta koirasta vaikka ottaisitkin erivärisen pennun nyt, eihän sitä tiedä jos tulevaisuudessa tulee vastaan terveiltä vanhemmilta valkoinen pentu, enemmän tulee harmittamaan, jos otat pennun kasvattajalta joka tekee sisäsiittoisia pentuja tiettyä väriä havitellen, jolloin koira voi tulla kalliiksi ylimääräisten eläinlääkärireissujen myötä.
Mieti myös: miksi kasvattaja kasvattaa valkoisia koiria ainona suomessa. Jos se olisi hyvä ajatus tekisi niin varmasti useampi.
Juuri noin. Jos on todella ainut tietyn värin kasvattaja suomessa, kuinka lie sukurutsaa ?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12693521
Tuossa yhden rodun esimerkki, miten värin hakeminen menee yli koirien terveyden.
Kyseisen emän isä on tuotu ulkomailta, ja olen KoiraNetistä tarkastanut, että kummankin vanhemman sukusiitosprosentti on 0. En ole myöskään löytänyt mitään yhteyksiä emän ja astutukseen käyttävän uroksen väliltä.
Mutta kiitos asiallisista vastauksistanne, sain paljon ajateltavaa.
Mikähän mahtaa olla syy, että hän on ainoa kyseisen värin kasvattaja? MIkä lie onkaan rotu? Sen vaan sanon, että kannattaa miettiä asiat tarkkaan. Ja miettiä. Okei. Olet mieltynyt siihen ulkonäköön? Se on kaunis. Varmasti. Mutta onko hommassa riskit? MInä kyselisin rodun muilta kasvattajilta, miksi he eivät halua kasvattaa vain valkoisia? Yleensä ne erikoisemmat menevät kyllä kaupaksi, laadullakaan ei niin väliä, valitettavasti. Vastaavia tapauksia on nähty monissa roduissa. Valitettavasti ei noita värisekoitusrajoitteita ole luotu turhaan. Esimerkiksi Merle geeniin liittyyä ihan oikeita terveysriskejä. Ilmeisesti rotu on mekolailla pieni Suomessa. Toisaalta, jos on suuri, niin sitä enemmän hälytyskellojen kuuluisi soida. Kaunis, mutta sairas koira ei ole haaveesi, usko pois. Näillä tiedoin ei enempä voi sanoa. Mutta kyllä mä miettisin todellakin syytä siihen, miksi muka olisi ainoa, jolta ko. väriä saa.
No esim. Saksassa valkoinen on yleisin väri, Suomessa vain jostain syystä pidetään enemmän muista väreistä. Joten en usko, että valkoiset olisivat yksilöinä mitenkään sairaampia. Mutta koska muita valkoisten kasvattajia ei ole, niinkuin olette moneen kertaan kertoneet: suomalaisista pennuista ei saa sitä varmuutta. Mutta sisäsiittoisuutta ei pitäisi olla, niinkuin jo mainitsin. En tarkoituksella halua mainita rotua, ettei kukaan ala hyökkäämään kyseisen kasvattajan kimppuun, että miksi hän kasvattaa sairaita koiria. Vaikka asia ei tosiaankaan ole niin. Rotu on muutenkin Suomessa melko harvinainen, kasvattajiakin on melko vähän.
Hatusta tulee venäjän vinttikoira mieleen, niiden kanssa on maailmalla (mielestäni) valitettavasti meneillään joku valkoisen värin buumi... En vaan ymmärrä, miksi niiden on kaikkien oltava saman värisiä, ennen niitä oli kaikissa väreissä.
Kököintä värijalostuksessa on aina geenipuulin kapeneminen. Vaikka omalla koirallasi olisi sukurutsa 0%, on yhden värin tavoittelu aina ongelmallista sairauksien kasautumisen kannalta. Sitä kantaa kun ei saa enää jälkeenpäin laajennettua, kun on tarpeeksi moni terve yksilö jätetty pennuttamatta "väärän" värin tähden.
Sinä itse ole se joka sitä koiraa tulee katselemaan päivästä toiseen, sinä olet se joka näet sen koiran pärstän ensimmäisenä aamulla herätessäsi ja viimeisenä illalla nukkumaan mennessäsi, sinä olet se joka tulee viettämään sen koiran kanssa (toivottavasti) useita vuosia rinta rinnan.
Kunhan ulkonäkö tai väri ei ole se tärkein saati ainoa kriteeri, en näe mitään syytä miksei saisi haluta tietyn väristä pentua. Sanoit että olet tutustunut rotuun ja se sopii sinulle luonteensa puolesta, tavannutkin kyseisen kasvattajan koiria ja tiedät ne hyväluontoisiksi ja suvun terveyteenkin olet jo perehtynyt joten voimme olettaa että sinun kohdallasi ei todellakaan ole kyse pelkästä söpöyden tuijottamisesta.
Minullakin oli aikanaan koiraa valitessani värikriteeri: ei koko mustaa tai liian tummaa. Ei siksi ettenkö pitäisi tummista koirista vaan siksi että pelkään pimeää ja kokemuksesta voin sanoa että minun ja koiran jota ei erota pimeässä yhteiselo ei ole kummankaan kannalta kovin ruusuista, etenkään talvisin. Kertaakaan en kohdannut kasvattajien enkä kenekään muunkaan taholta paheksuntaa tälläisestä kriteeristä kun se kuitenkin tuli vasta viimeisenä luonteen, terveyden ja koon jälkeen.
Jos väri on niin tärkeä niin oletko miettinyt katsovasi jotain toista rotua. Ehkä tämä hyvä kasvattaja voi auttaa siinä.
Värin suhteen niin vertaisin siihen etten ite ainakaan halua lilanväristä sohvaa jos olen ruskeeta suunnitellut;)