Mul on kaikki iha hyvin. Kotona kaikki hyvi (vanhemmatkin yhdessä), on kavereita niinkuin on aina ollutkin, on kivoja harrastuksia ja kaikki sujuu ihan hyvin muutenkin. En ole koskaan ollut kiusattukaan enkä mitään. Koulu on perseestä ja koulumotivaatio hipoo pohjalukemia mutta se nyt on aika yleistä.
Mutta silti musta tuntuu, että ei oikeastaan haittais vaikka kuolisin. Tuntuu että emmä oikeastaan menettäis siinä mitään. Eikä kukaan muukaan menettäis loppujen lopuksi. Mä olen varmasti kiva ja hyvä lisä muiden elämässä mutta en ole välttämätön kellekään.
Enkä mä itseäni ole tahallani tappamassa. Vaan jos vaikka auto ajais huomenna mun päältä niin ei se haittais mua.
En ymmärrä näitä ajatuksia. Mullahan on kaikki hyvin. Mulla ei ole mitään mielenterveysongelmia nyt eikä aiemmin ole ollut myöskään. Mä en ole itsetuhoinen. Mulla on ihan ok/ihan semiperushyvä itsetuntokin. On asioita, joissa mä olen hyvä ja muita taitavempi ja joista olen kiinnostunut.
Mutta silti mulle on oikeestaan ihan sama vaikka kuolisin.
Mitä ihmettä. Onkstää paha juttu? Onko ideoita mistä tää vois johtua?
Mutta silti musta tuntuu, että ei oikeastaan haittais vaikka kuolisin. Tuntuu että emmä oikeastaan menettäis siinä mitään. Eikä kukaan muukaan menettäis loppujen lopuksi. Mä olen varmasti kiva ja hyvä lisä muiden elämässä mutta en ole välttämätön kellekään.
Enkä mä itseäni ole tahallani tappamassa. Vaan jos vaikka auto ajais huomenna mun päältä niin ei se haittais mua.
En ymmärrä näitä ajatuksia. Mullahan on kaikki hyvin. Mulla ei ole mitään mielenterveysongelmia nyt eikä aiemmin ole ollut myöskään. Mä en ole itsetuhoinen. Mulla on ihan ok/ihan semiperushyvä itsetuntokin. On asioita, joissa mä olen hyvä ja muita taitavempi ja joista olen kiinnostunut.
Mutta silti mulle on oikeestaan ihan sama vaikka kuolisin.
Mitä ihmettä. Onkstää paha juttu? Onko ideoita mistä tää vois johtua?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En minäkään halua kuolla, mutta ei minua haittaisi kuolla. Koska et sä kuoltuasi ala manaamaan, että "vittuku oli hyvä elämä ja sit kuolin, saatana". Kuolleita ei kiinnosta.
Sun kannattaa ehkä kaivaa se syy jostain esille, koska on toi vähän outoa. Sun kannattaa miettii mitä kaipaisit viel enemmän? (henkistä) haluisitko tukea vai ihan vain kuuntelijaa. Kannattaa ettii se. Sillä elämä, se on sen arvosta.
ok.
Hei hämmentynyt 99!
On ikävää, että ajattelet kuolemaa tuolla tavalla ja omaa tärkeyttäsi läheistesi elämässä. Listasit paljon hyviä asioita elämästäsi ja se, että tunnistat ne, on hyvä asia. Jos kuitenkin vielä jäät miettimään kuolemaa enemmänkin niin kannattaa siitä puhua jollekin aikuiselle koulussa tai kotona. Itsemurha-ajatukset ovat varmasti raskaita ja ne kannattaa käsitellä.
Olet arvokas ja tärkeä!
T: Jyväskylän nettisaappaat
Ny tulee sevverta diippiä settiä etten taid ittekkä tajuu mitä meinaa.
En ylees vastaa tääl näi henkilökohtasest mut ny o pakko. Ko must tuntuu iha samalt. Itte asias mua tavallaa jopa kiinnostais enemmä nähä mitä tapahtuu kualema jälkee ko et mitä tää maalline elämä tua.
Tosi mul tää saattaa johtua siit et josai vaihees olin aika masentunu ja kaikennäköset asiat pyäri miäles. Nykyää kaikki o hyvi ja oon iha kunnos mut tavallaa se miälenkiinto sihe mitä tapahtuu kualema jälkee ei o kadonnu mihkää.
Mut me ollaa nuaria ja miätitää ja halutaa kokeil kaikellaist. Ehk se johtuu vaa siit. Ehk se menee ohi. Ain voi jossitel. En tiä okstää vaa välinpitämättömyyt, mut e jaks uskoo sitä. Kosk luulen tiätäväni milt sust tuntuu ja must se eio vaarallist, en sano et su kannattas lopettaa tommone. KOHA se ei etene mihkää itsemurha-ajatuksii eikä aja hallita su elämääs.
Vaikutan varmaa vaa semmosselt ko yrittäs liatsoo ihmisiä itsetuhosuutee mut en pyri siihe vaa ajan vaa sitä et ihmiset ajattelis asioi. Mut tättyy rajaa asti.
Nostan hattua jos joku luki. En itte taju pualtaka. Eikä kykene ny tarkistaa tätä kirjotusasua, en o sil tuulel.
"Itte asias mua tavallaa jopa kiinnostais enemmä nähä mitä tapahtuu kualema jälkee ko et mitä tää maalline elämä tua."
Kualema jäläkkee e tapahu mittää. Sut heitettää arkkuu ja pappi huaastelloo jonnijoutavia, sit sut viskattaa muaaha ja hauattaa.
Asiallisuus ei olisi pahitteeksi. (:
Terveisin oneofus joka ei nyt jaksa kirjautua ja äärimmäisen tyrmistyneenä ihmisten julmuudesta kirjoittaa kirjakielellä.
Oli se kirjoitettu miten hyvänsä, niin totuus on aina sama.
Mullekki on iha Se ja sama oonko eloa vai en... Mulle ei merkkaa mitään mun suku... Ainoa mikä saa minut vielä olemaan tyytyväinen elämässäni on rakas ystäväni...