Tutkintapyyntö on termi ja esitutkintaprosessin vireillepanotoimi, jota käytetään joissakin yhteyksissä rikosilmoitus-termin sijasta. Tutkintapyynnöllä ja rikosilmoituksella ei ole poliisin kannalta mitään eroa. Tutkintapyynnön saatuaan poliisi arvioi ensin, onko syytä epäillä rikosta, ja jos on, aloitetaan asiassa esitutkinta. Syytä epäillä -kynnys on matalin rikosprosessin tuntemista toimenpidekynnyksistä.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli poliisille annetut tiedot ovat perättömiä, myös tutkintapyyntö voi tulla kunnianloukkauksena arvioitavaksi, mikäli tietojen antajalla ei ole ollut perusteita pitää antamiaan tietoja paikkansapitävinä.[1]
Kirjassa Suuri kaalihuijaus Tommi Uschanov kirjoittaa, että laki ei tunne termiä tutkintapyyntö ja että ei ole olemassa erillistä tutkintapyyntöä tai rikosilmoitusta. Poliisille ei siis voi tehdä tutkintapyyntöä tai rikosilmoitusta, vaan ainoastaan ilmoittaa mahdollisesta rikoksesta.[2] Kansalainen ilmoittaa poliisille mahdollisesta rikoksesta ja poliisi sitten kirjaa ilmoituksen rikosilmoituksena (R-ilmoitus), jos poliisin mielestä on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Jos selvää syytä epäillä ei ole, poliisi kirjaa ilmoituksen sekailmoituksena (S-ilmoitus). Ilmoituksen tekijä ei siis voi valita, tekeekö hän rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön, vaan kansalainen tekee ainoastaan ilmoituksen poliisille. Uschanovin mukaan termi tutkintapyyntö on rikosilmoituksen eufemismi.
Lähteet
KKO 2006:10
Tommi Uschanov, "Suuri kaalihuijaus", s 142, 2. Painos 2010
Oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli poliisille annetut tiedot ovat perättömiä, myös tutkintapyyntö voi tulla kunnianloukkauksena arvioitavaksi, mikäli tietojen antajalla ei ole ollut perusteita pitää antamiaan tietoja paikkansapitävinä.[1]
Kirjassa Suuri kaalihuijaus Tommi Uschanov kirjoittaa, että laki ei tunne termiä tutkintapyyntö ja että ei ole olemassa erillistä tutkintapyyntöä tai rikosilmoitusta. Poliisille ei siis voi tehdä tutkintapyyntöä tai rikosilmoitusta, vaan ainoastaan ilmoittaa mahdollisesta rikoksesta.[2] Kansalainen ilmoittaa poliisille mahdollisesta rikoksesta ja poliisi sitten kirjaa ilmoituksen rikosilmoituksena (R-ilmoitus), jos poliisin mielestä on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Jos selvää syytä epäillä ei ole, poliisi kirjaa ilmoituksen sekailmoituksena (S-ilmoitus). Ilmoituksen tekijä ei siis voi valita, tekeekö hän rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön, vaan kansalainen tekee ainoastaan ilmoituksen poliisille. Uschanovin mukaan termi tutkintapyyntö on rikosilmoituksen eufemismi.
Lähteet
KKO 2006:10
Tommi Uschanov, "Suuri kaalihuijaus", s 142, 2. Painos 2010
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutkintapyyntö on termi ja esitutkintaprosessin vireillepanotoimi, jota käytetään joissakin yhteyksissä rikosilmoitus-termin sijasta. Tutkintapyynnöllä ja rikosilmoituksella ei ole poliisin kannalta mitään eroa. Tutkintapyynnön saatuaan poliisi arvioi ensin, onko syytä epäillä rikosta, ja jos on, aloitetaan asiassa esitutkinta. Syytä epäillä -kynnys on matalin rikosprosessin tuntemista toimenpidekynnyksistä.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli poliisille annetut tiedot ovat perättömiä, myös tutkintapyyntö voi tulla kunnianloukkauksena arvioitavaksi, mikäli tietojen antajalla ei ole ollut perusteita pitää antamiaan tietoja paikkansapitävinä.[1]
Kirjassa Suuri kaalihuijaus Tommi Uschanov kirjoittaa, että laki ei tunne termiä tutkintapyyntö ja että ei ole olemassa erillistä tutkintapyyntöä tai rikosilmoitusta. Poliisille ei siis voi tehdä tutkintapyyntöä tai rikosilmoitusta, vaan ainoastaan ilmoittaa mahdollisesta rikoksesta.[2] Kansalainen ilmoittaa poliisille mahdollisesta rikoksesta ja poliisi sitten kirjaa ilmoituksen rikosilmoituksena (R-ilmoitus), jos poliisin mielestä on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Jos selvää syytä epäillä ei ole, poliisi kirjaa ilmoituksen sekailmoituksena (S-ilmoitus). Ilmoituksen tekijä ei siis voi valita, tekeekö hän rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön, vaan kansalainen tekee ainoastaan ilmoituksen poliisille. Uschanovin mukaan termi tutkintapyyntö on rikosilmoituksen eufemismi.
Lähteet
Nimikkeet tutkintapyyntö ja rikosilmoitukset ovat oikein kuvaavia molemmat. Suomessa on kaksi erilaista rikostyyppiä, on niinsanottu asianomistajarikos, joka lähtee liikkeelle tutkintapyynnöstä rikosilmoituksena. Tämä tarkoittaa että joku henkilö kokee joutuneensa rikoksen uhriksi. No, kukaan tavallinen lakia tuntematon ihminen ei kykene välttämättä, siis VÄLTTÄMÄTTÄ arvioimaan onko hän tullut rikoksen uhriksi ja monesti asia on juurikin toisin päin. Vähän liian monta kertaa asia on kuten ML on asian ottanut, että hän luulee tietävänsä ja tulleensa rikoksen uhriksi ja kuin poliisilla olisi velvollisuus tutkia joka ikinen ilmoitus. Näin ei ole, vaan rikoksen tunnusmerkistö täytyy täyttyä ja sen arvioi poliisi, joka joko aloittaa rikostutkinnan tai keskeyttää sen. Tällöin syntyy ns. asianomistajan ja asiasta vastaavan roolit.
Asia ei ole vieläkään itsestään selvää, vaan syyttäjän täytyy vielä hyväksyä poliisin tälle tekemä rikosilmoitus syyteharkinnassa ja sitten asia voidaan vasta viedä oikeuteen. Tämä ei ole Ameriikka.
Toinen rikostyyppi on, kuten moni on asian ymmärtänytkin, niin poliisi voi suorittaa omatoimisesti tutkinnan ilman ilmoitusta ja vie asian ns. yleiselle syyttäjälle.