Meillä on tällä hetkellä 7-vuotias kultsu-uros. Kesällä kuoli toinen jolla oli ikää jo 13 vuotta. Nämä tulivat hyvin toimeen, nuorempihan oli ollut vanhemman kanssa pennusta asti (kummatkin uroksia) Mutta siis tämä nuorempi käyttäytyy muita toisia koiria kohtaan tosi agressiivisesti. Myös ennen vanhemman kuolemaa. Ensiksi voi heiluttaa häntää ja jos päästää toisen lähelle käy heti kiinni. Ei mitään varoituksia murinaa tms.
Nyt on tullut pentukoira mummolaan ja ajattelimme kokeilla miten tutustuminen onnistuu. Lähdimme pois pihasta, kävelylle. Ja ajateltiin että siellä olisi hyvä haistella ja tutustua. Mutta samantien kun päästi narua (kummatkin hihnassa) haistelu etäisyydelle, niin kävi kiinni niin että pienelle tuli 2 hampaanjälkeä. Ja kuinka pahasti olisi purrutkaan. Mutta siis onko toivoakaan että saisi heitä tutustumaan toisiinsa vai saako pelätä jo että koira saattaisi purra myös ihmisiä?
Nyt on tullut pentukoira mummolaan ja ajattelimme kokeilla miten tutustuminen onnistuu. Lähdimme pois pihasta, kävelylle. Ja ajateltiin että siellä olisi hyvä haistella ja tutustua. Mutta samantien kun päästi narua (kummatkin hihnassa) haistelu etäisyydelle, niin kävi kiinni niin että pienelle tuli 2 hampaanjälkeä. Ja kuinka pahasti olisi purrutkaan. Mutta siis onko toivoakaan että saisi heitä tutustumaan toisiinsa vai saako pelätä jo että koira saattaisi purra myös ihmisiä?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Lisään vielä että peruskoulutus on kunnossa. Luoksetulo, pois-käsky, istuminen yms. Leikimme koiran kanssa ulkona, pallon noutamista jne. Käymme lenkillä metsässä missä saa olla vapaana. Mutta tämä lenkillä oleminen ja toisten koirien kohtaaminen hirvittää. Siis sekin sujuu jos vain kävelemme ohi mutta jos pääsee "tutustumaan" niin heti yrittää purra...
Huonompi homma... Kuitenkin jo 7-vuotias. Ja vielä huonompi jos ei osaa keskutella eli käy suoraan kiinni. Miten pieni tuo pentu oli? Jos ongelmakoira on napannut kiinni vielä pentuhajuiseen koiraan niin toiveita ei juuri ole. Kahjoimmatkin rähisijät jättävät lähes poikkeuksetta alle 6-8 kuukauden vanhat koirat rauhaan vaikka vanhempien koirien kimppuun änkeävätkin.
Pentu on 4 kk. Niin ajattelin itsekkin, että tuskin pennulle mitään tekee, korkeintaan ärähtää mutta ei, suoraan vaan kiinni. Eikä tämä kohtaaminen ollut ensimmäinen. Vaan annoimme haistella pennun hajuja itsestämme ja sai käydä nuuskimassa pennun pedin, lelut yms. Ja ajattelimme että kävelylenkki ja siellä haistelu onnistuisi...
Siis olisi ilmeisesti pitänyt vielä enemmän "sosialistaa" koiraa ja käydä treffaamassa vieraita koiria tämän ollessa pentu.
itselläni ei ole kokemuksia vihaisista koirista, mutta jos koira hyökkää pennnpäälle, niin ätämä n luonnevikainen, ja tuskin jatkossakaa seuraa hyvää.
Ei se peruskouolutus ole kohdillaan kun koira ärhentelee toisille.
Koiria pitää kouluttaa varsinkin nuorena, ja siitä eteenpäin tehdään ylläpitokoulutusta kaiken ikää. Sama on sosiaalistamisen kanssa; pentuna aloitetaan jolloin koira on vielä luonteeltaan taipuisin, ja sitä sosiaalistamista pitää tehdä kaiken ikää, jottei koira ala kehittäämään ei-toivottua käytöstä.
Kaiken ikäisiä koiria voi sosiaalistaa ja siedättää, ja sen voi myös aikuisella aloittaa aivan alkeista jotta käytös saadaan hallintaan.
Seuraavaksi joku alkaa selittämään ettei vanhoja koiria voi opettaa: ennemmin koulutan vanhoja koiria kuin niiden lyhytnäköisiä omistajia, joiden jämähtäneet asenteet ovat kaiken oppimisen esteenä.
Peruskoulutuksella nyt lähinnä tarkoitin ettei koiraa ole vain otettu ja lyöty naruun pihan perälle. Mutta siis koulutus kun koulutus on mennyt siis vikaan. Olisi kiva kuulla niitä vinkkejä miten asiaa saisi korjattua? Ilman että tulisi pahempaa jälkeä..
Monessa vanhassa ketjussa pohditaan rähjäämistä, sen poistamista, ym, esim:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12429962
Sosiaalistaminen, tuolla hakusanalla löytyy paljon, samaa mitä tehdään pennuille, voi tehdä myös aikuisille koirille:
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0CDcQFjAE&url=http://www.nuottaniemenelainlaakari.com/koiransosiaalistaminen.htm&ei=frmuVMfnDYGvPIzogegJ&usg=AFQjCNE9rXJtZ4yZvnaFQmtUsR23X8MhFQ&bvm=bv.83134100,d.ZWU&cad=rja
Laumauttaminen on pehmeä tapa korjata koiran arvaamatonta käytöstä:
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0CCAQFjAA&url=http://keskustelu.suomi24.fi/node/11952372&ei=ybquVKCGB8rtO6eegCA&usg=AFQjCNGCSCuk_mFr7nDm5csljgc4Ln3E_w&bvm=bv.83134100,d.ZWU
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&ved=0CDUQFjAD&url=http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=52860&ei=ybquVKCGB8rtO6eegCA&usg=AFQjCNG0A_gd9PF9Lg7zRhKw9Yqb6Edn9Q&bvm=bv.83134100,d.ZWU&cad=rja
Kaiken pohjalla on oltava kunnon lenkitys, ylimääräinen energia on purettava, jotta koiran on mahdollista voida keskittyä koulutukseen ja uuden oppimiseen: Pahintahan mitä ihmiset tekevät, on että laitetaan vieraat koirat kuonokkain, ilman että niiltä on lainkaan purettu energiaa, ja samalla on jäänyt ottamatta käytös ensin hallintaan.
Silloin kun tuo tapahtui oli takana 5 km lenkki ja lähdettiin uudestaan pennun kanssa.. Mutta kiitos vinkeistä lueskelen niitä ja toivottavasti koirasta saa tuon "tavan" vielä karsittua
...sekään ei auta jos itseäsi hirvittää koirien kohtaaminen jo etukäteen...
Sen vuoksi laumauttaminen, ensin ilman varsinaista koirien kohtaamista, jotta saat ensin rakennuttua itsellesi riittävän varmuuden ja uudet toimintatavat. Sitten kun itselläsi on taas itsevarmuus, voit johtaa koirasi uusiin tilanteisiin.
Eikö luonnevikaisia koiria olekaan?
Luulen että paljon vaivannäköä nollatuloksella luvassa ap:lle.
Tai tuloksena korvausvaateita raadeltujen koirien omistajilta.
Voisitteko harkita luopuvanne koirasta?
En usko että luovumme koirasta koska muutoin on "kiltti"koira. Kokeilemme tuota laumauttamista niin, että emme päästä haisteluetäisyydelle. Mutta jos se ei tuota tulosta, annamme asian olla. Koiralla kuitenkin jo ikää ja mikään pakko-tilanne ei ole kyseessä. Asumme maalla joten toisiin koiriinkaan emme täällä välttämättä törmää. Katsotaan miten käy...
Minäkin olen sitä mieltä, että tämä vanhempi koira on luonnevikainen ja pennun ei pidä tyytyä pureskeltavaksi.
En muuten ole kuullut noin häiriintyneestä koirasta, varsinkaan kultaisestanoutajasta.
Luonnevikaisia koria ei varmaankaan ole kovin paljoa, mutta luonnevikaisia ihmisiä sitäkin enemmän.
Kaikille eivät koirat sovi.
Tuollaisen käytöksen syynä voi hyvin todennäköisesti olla jopa krooninen kipu. Kannattaa viedä koira hyvälle eläinlääkärille. Alla olevassa linkissä on tietoa aggressiivisesta käyttäytymisestä.
http://www.karvaturri.com/tekstit/koirien_elekieli.htm
Jos on tottunut liikuntaan, niin tarttee pitkät lenkit usein eikä silloin tällöin paljon ja sitten taas vähin tekemisin ja reuhtomisleikein.
Jos koiralle puhuu vakavasti kuin hyvälle ihmisystävälle ikään elämässä tärkeistä asioista, kaikenlaisesta, ja kertoo, ettei sen tarvitse vahtia, ettei ole mitään vaaraa ja se on vain seurakoiraksi otettu, niin toki se ymmärtää, ottaa mallia muista seurakoirista ja saa siitä roolin, jossa osaa olla kiltisti.
Itselläni on ollut koiria jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Nykyinen koirani tuli vähän vanhempana laumasta ja käytiin pentutreffeillä jne. Mutta kyllä vaan on niin ärsyttävä remmirähjääjä. Oppi hyväksymään tyttäreni koiran , mutta perimmäinen syy on tuo pelko pelkää muita koiria. Aidan/verkon ollessa välissä pystyy tutustumaan turvallisesti uusiin koiriin. Hihna on vaan sellainen ,että saa toiset koirat käyttäytymään agressiivisesti.
Et voi kovin paljon luottaa tulevaisuudessakaan uros-koirasi, jos se käy pennun ja vielä narttupennun päälle.
eN OLE MOISESTA KUULLUTKAAN, MUTTA AIKA HÄLYYTTÄVÄÄ, JOS NIIN TAPAHTUU.
Mistähän kennelistä tuollaisen luonnevikaisen koiran olet ostanut.Ei tuollainen kuulu kultaisennoutajan luonteeseen.
Hävitä koira ennenkuin se puree lapsia,tai muita.
Valitettavasti,tiedän useita uroksia jotka vihasia,joko ne on sairaita kropaltaan tai päältään.
Meidän lähellä on kaheksan vanha uros,joka lenkeillä yrittää aina kohdalla hyökätä rähisten.Omistajalla vaikeuksia hallita sitä.Onneksi on saanut kuitenkin pideltyä .
Toisella omistajalla narttu ja uros,joita pitää irti lähimetsässä,luontopolulla.Itsellä tietysti koira kiinni,ja kohtaamiset kurjia.Uros hyökkii rähjäten ja saan estellä sitä käymästä oman pienemmän urokseni kimppuun.Omistaja ei pyynnöistä huolimatta kytke koiraansa.Vaan saan itsekseni selvitä hänen irtokoiristaa .Narttu lähinnä rähjää kauempana,mutta uros yrittää koirani iholle.
Et väärillä omistajilla ovat,ja kytkemättä.Ei olis ongelmia,jos pitäis kiinni.Noista koirista on kaikille muille koirille haittaa,mutta omistajansa ei piittaa.
On meidän tuttavapiirissä muutamia kultsu narttuja,jotka luonteeltaan kivoja ja sosiaalisia.Ongelmaa agressiivisuudesta
olen nähny uroksillaa vaan .
No tuo nyt oli aika rajusti santtu. hävitä koira, kun kasvattajakin ottaa sen melko varmasti takaisin. Itselläni on olut useampi koira kerrallaan vuodesta -57, eikä mitään
vaikeuksia. 7 collieta, 11 mäyräkoiraa ja nyt chihu.
Olen hämmästynyt, ett kultainen noutaja käyttäytyy kuten keroit.
Syytäisin näistä luonnevikaisuudesta kasvattajia. Yhteen aikaan roy oli niin suosittu, että niitä tetettiin täysin sopimattomilla koirilla.
Samaa pelkään, että niin on käymäsä nyt Chihualle, joka nyt on liian suosittu rotu, itsellänikin on sellainen. Pitkään koiria omistaneena ja kahden rotujärestön jalostustoimikunan jäsenena tiedän, että huoleni eei ole aiheeton.
Omasta Chiuastai en voi olla, kuin ylpä, mutta aitä eiolekaa hankittu miltään suurkasvattajalta.
Ei ole ihme, jos pelkäät tätä urosta. Uhka polisilla, koska agressiivisen koiran hyökkäyshalu voi johtaa ikäviin seuraamuksiin.
Ainakin osasyy ongelmaan on hihna, omaani en anna ollenkaan haistela koiria hihnassa, en edes niin että oma on irti ja toinen hihnassa. On iso tod, lähes varmaa että se hihnassaolija ärähtää. Jotenkin, ja jollakin tapaa tottaisin, yhteisillä lenkillä tms ja sitten vapaana haistelemaan. Se tuntuu hurjalta ajatukselta, tiedän, mutta hihnassa se totuttelu ei onnistu. Ja jos vanhempi on useammin jo ärähdellyt ja ottanut kiinni, aina vaan haasteellisemmaksi käy. Mutta yhdessäoloa, tottumista, ne lenkit, samassa tilassa olo, niistä rakentelisin sitä tapaa millä tutustua.
Vihaisilta koirilta tulee ottaa luulot pois. Potki kylkiluut poikki niin oppii kuka on pomo.
hyökkäilevät koirat täytyy pitää kytkettyinä tai aidassa. hyökkäävän koiran omistajalle voi tulla todella kallis lasku. se hyökkäyksen kohteeksi joutunut pentukin luultavasti meni pilalle. hyökkäys jättää pennun mieleen aina jonkin jäljen. ehkä se sinun hyökkäilevä kultsu on joutunut pentuna samanlaiseen tilanteeseen. aikuisena sitten itse hyökkää ennen kuin toinen ehtii..
Pakko kommentoida tähän, vaikka aloitus on vanha, että koiran aggressiivisuus muita koiria kohtaan ei todellakaan johdu aina omistajan virheistä (siitä ettei koiraa olisi sosiaalistettu) tai edes siitä, että koiralla olisi huonoja kokemuksia muista koirista... Itselläni on tästä valitettavasti omakohtaista kokemusta ja oltuani yhteydessä useampaan koirani lähisukulaisen omistajaan, sain vahvistuksen sille, että kyseessä on geenien sanelema ominaisuus... Ja vaikka nyt omalla kohdallani puhun pienikokoisesta rotukoirasta, niin onhan se ihan perseestä, että kaikki se työ minkä tein koirani sosiaalistamisen eteen tuntuu aivan turhalta, kun lopputuloksena on arvaamaton remmirähjä, joka tulee vain harvojen ja valittujen koirien kanssa toimeen... Eikä tällaista ongelmaa moni koiraihminen varmasti ymmärräkään kuin vasta sitten, kun sellainen koira osuu omalle kohdalle. Näin jälkiviisaana olisi tietysti pitänyt vielä tarkemmin tutkia tulevan koirani sukutaulua ja ennen kaikkea kysellä etukäteen muiden kyseisestä paikasta koiransa ottaneiden kokemuksia, sillä eiväthän tällaiset asiat edes koiranetistä näy... Mutta pointtini oli siis siinä, että aina vika ei ole omistajassa, vaan syypää voi olla myöskin kasvattaja, joka vähät välittää kasvattiensa luonteesta. Ja luonneongelmien lisäksi kyseessä voi olla myös jokin fyysinen sairaus, joka aiheuttaa koiralla aggressiivisuutta, etenkin jos koiran käytös muuttuu äkisti.
Mikä rotu?
Jos koira kokee olevansa omistajaa korkeammassa asemassa,se komentaa vieraita koiria.Jos koira tietää paikkansa perheessä,se luottaa että omistaja puolustaa,ja arvioi onko puolustukseen tarvetta.
Ongelmasi on,koirasi on perheenpää,ja käyttäytyy sen mukaan.
Rähjääjät ovat aina omistajiensa yläpuolella,eivätkä siksi tottele ohitustilanteessakaan.
Kun omistaja on perheenpää,se on omistaja joka rähjää,ei koira.
Seuraa muiden koirien käytöstä, niin huomaat että noin se menee.Opiskele olemaan koirasi yläpuolella,äläkä palvo sitä kuninkaana.Niin loppuu remmirähinät.Ei ole
Liian tossukka omistaja,siinä on syy.
Tästä syystä minä kyselinkin, mikä rotu on kyseessä, mutten halunnut vielä paljastaa enempää, sillä nyt vastausta tuskin kuuluu enää.
Esim. useimmat terrierit ovat tyypillisiä remmirähjiä juuri siksi, ettei omistaja osaa koulia äärimmäisen kovan rodun edustajaa oikein. Kyse ei silloin ole siitä, että kasvattaja kasvattaisi päästään vialla olevia yksilöitä, vaan rodun perusluonteesta, joka vaatii hyvin tietynlaisen kasvatuksen. Jos taasen kyse on tyyliin kiinanharjakoirasta, jotka ovat tyystin kouluttamattominakin leppoisia, niin saattaisin jo harkitakin sitä vaihtoehtoa, että kasvattajalta pukkaa ulos päästään pipejä elukoita.
En mene sen enempää yksityiskohtiin, mutta lisään vielä, että useammalla koirani sukulaisen omistajalla on ollut ennen tai jälkeen myös toinen saman rotuinen koira (eri sukua), jonka kanssa ei yllättäen ole ollut tällaista ongelmaa... Olin myös aikoinaan yhteydessä koirani kasvattajaan tästä asiasta, mutta hän piti sitä vain normaalina, joskin valitettavana asiana, ja kertoi omien koiriensa olevan samanlaisia... Ja kyseessä ei ole terrierirotu.
Ja lisättäköön vielä, että en nyt puhu pelkästä remmirähinästä (meillä kyllä ohitukset sujuvat toisinaan ihan mallikkaasti) vaan juurikin Ap:n kuvailemasta tilanteesta, jossa koira saattaa mennä häntä heiluen tervehtimään, mutta sitten yhtäkkisesti rähähtää... Ja tällä käytöksellä ei näytä olevan mitään logiikkaa (ei ole väliä onko toinen koira uros vai narttu, iso vai pieni, aikuinen vai pentu). Joidenkin koirien (jopa täysin vieraiden) kanssa koirani saattaa tulla yllättäen hyvin juttuun ja pistää leikiksi, mutta toisia kohtaan taas käyttäytyy hyvin aggressiivisesti, vaikka toinen ei tekisi mitään...