tämä syvyyde maailma ja pimeys,missä minä käsken näitä ihmisiä pahuude voimalla ja nämä läheiset kärsii sen takia koska komenna niitä pimeyde voimalla minkä valitsen
mä voin tuntea pahuude valtoje voima mun yli
tehmies24v
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
minä halusi toise herra ja elää sen herra mukaa maailmassa...sitä minä nyt palvelen.
tehmies24v valitsi kaiken tämän...mutta se pieni osa, mitä mussa on enää jäljellä inhimillisyydestä odottaa vielä sitä todellista Herraansa, minkä se hylkäs
Ala kirjoittamaan totuutta, maailman valheellisuudesta, äläkä omia omia jatuksiasi ihmettele, ja jää niiden pauloihin. Ei siitä mitään hyötyä ole.
Tee hyvää, ja rukoile Jumalata ymmärrystä, mutta osoita vilpittömyytesi epäitsekkäin teoin, äläkä vai sanoin, sillä ei sinua kukaan silloin usko, tuski itsekkään uskot.
vejä kättees
uskosta on vanhurskas elävä
20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? 21. Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 22. Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; 23. ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. 24. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. (Jaak 2 20:24)
Minä kehoitan sinua, että arvioi itse, että oletko edennyt uskontielläsi, vain hokemalla Herran nimeä, vai poljetko vain paikoillaan?
Siinä sinulle todistus, jos et minua usko.
Jaakob painottaa kirjeessään sitä, ettei riitä jos vain sanoo uskovansa, jos ei toimi uskonsa mukaisesti. Jaakobin kirjeestä voi nopeasti lukemalla saada sen käsityksen, että siinä korostetaan ihmisen tekoja.
Jaakob vastustaa ajatusta, että pelastava usko olisi vain Jumalan olemassaolon totena pitämistä. Ihminen voi sanoa uskovansa, mutta jos usko ei tule millään lailla esiin hänen elämässään, niin kyseessä on kuollut usko. Kuollut usko on asian totena pitämistä vailla vaikutusta ihmisen käytännön ratkaisuihin ja valintoihin.
Jaak 2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
Riivaajien usko ei ole pelastavaa uskoa. Niillä ei ole rauhaa Jumalan kanssa, eivätkä ne rakasta ainoaa Jumalaa, joka on olemassa.
Jaak 2:14 1938 käännöksen mukaan on epätarkka: ”Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?” Alkukielessä on sanan usko edellä määrätty artikkeli, joka puuttuu tästä.
Alkukielen lause kuuluisi sanatarkasti käännettynä: ”Ei voi se usko pelastaa häntä.”
1992 huomio alkukielen kääntämällä määrätty artikkeli sanalla silloin: ” Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?”
Jaakob siis erottaa kuolleen ja elävän uskon. Jos usko jää pelkäksi puheeksi, niin se on kuollutta uskoa ilman uudestisyntymistä ylhäältä.
Elävä, aito usko on pelastavaa uskoa. Pelastava usko on enemmän, kuin asioiden tietämistä. Se tarkoittaa kokonaisvaltaista elämän suuntaa. Elämän arvojen muuttumista toiseksi. Kun usko on aitoa, niin se ei voi olla tulematta myös näkyviin tekoina. Olemme Jumalalle vastuussa tekemisistämme. Usko ja teot ovat aina yhdessä. Aabrahaminkin usko tuli tekoina näkyviin.
Elävää uskoa voisi verrata rakkauteen. Rakkauskin näkyy tekoina. Kun rakastaa toista, niin haluaa tehdä hänelle hyvää.
Usko siis riittää pelastukseen, kun se on elävää, aitoa uskoa. Ristin ryöväri ei kyennyt tekemään uskon tekoja, muuta kun tunnustamaan Jeesuksen Herraksi. Se riitti.
Kadotustuomio on tekojen mukaan, mutta pelastus armosta. Hyvistä teoista saamme lisäksi palkan.
Missä, mikämtodistus? Papukaija taas papattaa ihan mitä sattuu.