Kun nyt luen dekkaria jonka kannessa on kuvattuna läheinen vesitorni. Eräänä tapahtumapaikkana ilmeisesti tämän kerrostalon asunto ensimmäisessä kerroksessa, bussipysäkki kadun toisella puolella, katujen nimet ja läheinen kauppakeskus. Vieläpä oikopolku jota itsekin käytän kauppakeskukseen kävellessäni on tunnistettavissa.
Niin jotta, jatkanko lukemista, eläytymistä ja - en kyllä tiedä mitä minulle tapahtuu kun jatkan lukemista ja eläydyn tapahtumiin.
Niin jotta, jatkanko lukemista, eläytymistä ja - en kyllä tiedä mitä minulle tapahtuu kun jatkan lukemista ja eläydyn tapahtumiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitäpä sinulle nyt mitään tapahtuisi, jännittävämpää voi tietty olla kokea se omassa porraskäytävässään kai :D
Fiktiota ne dekkaritkin on, ja onhan sinulla siellä Susmaikku jonka koppaat kainaloosi turvallisesti, siinä ei teitä mikään hätyytä!
Sitäpaitsi vielä romanttisempaa on kun molemmat pelkäätte kilvan ja nauratte yhessä jännäreille,..moikka ja terkut :)
Seppo Jokisen kirjaa Hervantalainen lukee Matti, eläytyy näköjään siihen kovin, kun miljöö on juuri kuin meidän kulmilta kuvattua..
Katsoin kirjan julkaisuvuotta, viime vuosi !
No nyt hymmyilen helpottuneena, meidän talon alakerrassa assuu kaks melkeen satavuoiasta mummelia,,,,,,,,joten pelko pois roosmarii !
Sammaan syssyyn ilmoittelen kadunpuolen koivujemme olevan jo ´täydessä´ lehdessä, Terijoen salavakin jo virkistynyt, lehteen puhjennut !
Herran pelko on viisauden alku, sanotaan.
Tuskin dekkarisi murhaaja Herra on, joten älä pelkää.
Ns. "paremman" kirjallisuuden lomassahan on rentouttaa itseään ahmimalla dekkareita.
Sitä ihmeissään lukee dekkaria ja ei voi välttyä vertaamista "parempaan kirjallisuuteen" ja siinä samalla huomaa miten kotoutuminen asuin lähiöön saa uutta vauhtia.
Nyt selailin "HervantaOpas" lehtistä ja siinä olevaa karttaa, vertailin matkojen pituuksia ja voimiani mistä löytyy Jäähalli ja muut kohteet, kadut, jotka ovat itseni saavutettavissa kävellen.
Tämä kirjoitus aiheuttaa luultavasti erilaisia vastalauseita kuinka palsta tukkeutuu näistä tilannekatsauksista ja selostuksista jostakin dekkarista. Hervantalaiset ovat sivistyneitä ihmisiä, päättelin siitäkin kun Seppo Jokisen "Hervantalainen" kirja oli paikallisessa kirjakaupassa loppunut, oli vain yksi pehmeäkantinen kappale jäljellä.
Dekkarijutun lehdestä vielä jaksaa lukea, mutta ihan kirjan lukemisesta on kai vino pino vuosia. Aikaa ei vaan riitä.
Sitä minä sanon kiireeksi kun tilaamastaan kesäajan Apulehdestä paras kohta Pulterikin jää katsomatta.
Täälpäin ei tunneta kiire-sanaa, mihin pitäs koheltaa. Ja yleensäkkin pitää tehä, pitää mennä, on unohettu täysin. Aamulehen Fingerpori ehdoton ykkönen sarjakuvissa.
Onhan asia silleenkin, mutta voi olla tälleenkin, että jos ostaa kaupasta kirjan niin eihän sitä kerralla tarvitse lukea. Itse luen useimmin illalla hetki ennen sänkyä, kone ja TV suljettuna, otan tuosta sivulaatikosta kirjan ja luen luvun tai kaks, niin johan tulee uni nopiasti