Eli siis ei musta ihan vielä mikään aikunen tuu mut oon 11 ja mulla on alkanu murrosikä ja itken välillä illalla koska mietin sitä ku oltiin sillon ku äiti tuli töistä nii käytii välillä leikkimässä leikkipuistoissa ja pyöräretkellä ja kaikkialla kivoissa paikoissa. Nytkin itken koska ajattelen et se aika on jo menny enkä enää voi tehä niitä juttuja ja sit kohta mustakin tulis sellanen idiootti joka mököttää vaa jatkuvasti omassa huoneessa. Enkä jotenki uskalla sanoa siitä meiän äitille mut mä en välillä voi keskittyä koulussa kun ajattelen sitä ja kaikki vaa kysyy et mikä sul on. Kaikki muut meiän luokan tytöt on sellasii "aikusii" eikä niit kiinnosta mikää muu ku puhelin. Pari kuukautta sitten olin sillee et vitsi ku oisin jo aikunen nii sais tehä omas kodis mitä vaa mut yhtäkkii on vaa tällenen olo eikä mun "kavereita" ees kiinnosta mitä yritän selittää ku kenelläkään ei oo varmaan samanlaista oloa. Mut tuntuu et mul ois koko ajan ikävä äitii ja iskää ja haluisin vieläkin olla sellanen kuus vuotias joka leikkii kaikis kiipeilytelineissä ja näyttää äitille mitä osaa mut onks mun koko elämä tällästä helvettii vai meneeks tää ohi?
Huono aiho mut ...
murtunut
5325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ota vaan ihan rauhassa! :) sä voit edelleenkin tehä kaikkee kivaa sun vanhempien kanssa ja varmasti on olemassa muitakin nuoria, jotka ei halua "aikuistua" vielä. Voit mennä sun vanhempien kanssa pyöräretkelle tai uimahalliin tai tehdä jotain muuta kivaa, juttele vaikka sun vanhempien kanssa että mitä voisitte tehdä :)
jos haluut jutella enemmän niin sähköposti: jaateloinen@yahoo.com
Hei!
Olisi hyvä, jos kertoisit äidillesi tunteistasi. Nuoruuteen kuuluu monenlaisia tunteita ja kaikki ne ovat osa kasvua. Uskon, että äitisi rakastaa sinua ja haluaa kuunnella sinua. On normaalia itkeä välillä ja kaivata vanhempiaan. Vanhempien kanssa voi todella tehdä kaikenlaista: pyöräillä, käydä uimassa, leikkiä, leipoa yhdessä... Myös yhteinen elokuvailta kuulostaisi kivalta!
Jos kuitenkin tuntuu siltä, että äidille puhuminen on mahdotonta, niin suosittelen että puhut koulusi terveydenhoitajalle tai kuraattorille. Keskittymiskyvyn puutteeseen olisi hyvä saada puututtua ajoissa.
Hyvää kesää ja tsemppiä! Pärjäät varmasti!
Moi. Ite oon 12 ja suunnilleen samanlainem. Esim. Must on kiva leikkii pikkusisarusten kaa mut kukaa mun kavereist ei leiki on puhelimeo ua seurustelee. Kannattaa jutells jollekki. Saat olla sellane ku oot. Mullekki voit jutella jos haluut
Sinä kuulostat todella ihanalta rehelliseltä ihmiseltä.
Toivon totisesti että uskallat vielä olla ihan rehellisesti lapsi. Toivottavasti uskallat puhua vanhemmillesi tunteistasi. Mä olen ihan varma, että heidän sydämeltään vierähtää kivi, jos he saavat kuulla sen, että heidän lapsensa ei ihan vielä halua alkaa teiniwannabeaikuiseksi.:)
Noihin mitä on jo sanottu niin lisäisin/tarkentaisin että tuo on mitä todennäköisimmiten ohimenevää. Ja useat kokevat tuollaisia tuntemuksia nuorena jotku vahvemmin, jotkin heikommin, jotkut vain tovin ja toiset pitkäänkin. Muistan itsekin tuon ajan.