Olen täältä ennen kaikkea huomannut sen, että lähes jokainen on itse itseään niin täynnä, että kokee toisen ihmisen epävarmuuden tai toisenlaisen päätöksen uskoa, jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena.
Jokainen on kyllä valmis saarnaamaan ja osoittaman sormella, että kuinka huono toinen on tai on ollut, koska nyt epäilee.
Kristinuskossa epäilystä on tehty synti, vaikka juuri epäily on ihmisen elinehto, että on varovainen, ja katselee kunnolla ympärilleen, ennenkuin juoksee tuntemattomaan luolaan, tai katolta alas.
Minulla ainakin on itsesuojeluvaisto, jota tahdon kuunella, olla varma, että se mitä syön, on varmasti terveellistä, että en juo pilaantunutta nestettä, että en usko vääriin jumaliin.
Olen jo täällä sanonut, että olen OLLUT kristitty. Tuntenut Nasaretilaisen, elänyt hänen kanssaan, pitänyt häntä J-lana ja antanut kaikkeni hänelle. Ja kyllä, olin uudestisyntynyt ja kastettu ja kaikkea... Ei, en elänyt lain alla tai koettanut omalla vanhurskaudellani päästä eteenpäin.
Kyllä, annoin nimenomaan kaiken päätäntävällan Hänelle.
Mutta hän osoitti elämässäni, että ei ollut mitä väitti olevansa, tai sanottakoon, että ei ollet mitä ihmiset Hänestä sanoivat..
(sillä miten se tapahtui ei ole merkitystä teille)
Jokainen kristitty nousee nyt takajaloilleen loukkaantuneena. Mutta kuinka ihmeessä voin loukata, jos sanon vain totuuden, sen omani.
Vuosikaudet pyrin J-lan läheiseen elämään Nasaretilaisen kautta. Se välimies joko pitää runsaasti lomaa, tai sitten häntä ei ole.
Tahtoisin toistaa, että vaikka sinä olet löytänyt jonkun Totuuden, se ei vältäämättä ole kokototuus, tai kaikkien totuus.
Jokaisella ihmisellä on oma todellisutensa, ja se minkä läpi maailmaansa katselee. Mikä on se prisma joka värittää maailman. Kristitytillä Nasaretilainen, muslimeilla koraani, juutalaisilla Torah, hinduilla värikäs jumaltarusto ja luonnonkansoilla lukemattomat jumalat ja uskomukset jne jne.
Olen onnellinen, että olet löytänyt omasi tästä maailman sekavasta kirjosta. Mutta siihen asti kunnes sinusta tulee J-la (not gonna happen), et voi sanoa että sinun henkilökohtainen todellisuus olisi kaikkien todellisuus.
On vain yksi todellisuus joka on Totuus.
Ja hän auttaa etsimään häntä, jotka häntä etsivät.
Ymmärrätkö.
Ihminen ei voi sanoa toiselle mikä on totuus.
Hän voi sanoa vain oman mielipiteensä (!), ei muuta.
On yksi joka tietää, ja Hän on salattu.
Hän kohtaa jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti, ja laittaa vastaamaan teoistaan.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, taisi Nasaretilainen joskus sanoa. Fiksu jätkä, ei siinä mitään, mutta on järjenvastaista uskoa johonkin paljonlupaavaan uskontoon, joka ei täytä lupauksiaan. Kyllä ehkä se sallitaan poliitikoille, mutta ei sentään J-lalle.
Vai?
Olenko katkera, koska epäilen?
Luopio, koska kyselen?
Enpä usko.
olen ihan tavallinen ihminen, joka elää elämäänsä vain omasta todellisuudestaan käsin, kuten me kaikki.
Eikö sanassa sanottu, Pidä sinä oma vaelluksesi puhtaana, ja Joka sanoo seisovansa, katsokoon ettei kaadu.
Kenelläkään toisella ihmisellä ei ole missään vaiheessa oikeutta eikä valtaa TUOMITA toista, koska hän katselee maailmaa omien silmiensä lävitse.
Ja aika tulee, jolloin saadaan tietää, mikä Totuus on, eikä kukaan katso enää vain omien silmiensä läpi.
Mutta siihen asti kannatan lähimmäisenrakkautta, opastavaa tukea, ja omaan peiliin katsomista, jotta maailma olisi hivenen parempi paikka.. edes hetken, myös niille joilla on erilainen vakaumus tai vakaumus ettei ole vakaumusta.
:)
Suurin siunauksin, tuomitsemiseen kyllästynyt Roshanan24
Jokainen on kyllä valmis saarnaamaan ja osoittaman sormella, että kuinka huono toinen on tai on ollut, koska nyt epäilee.
Kristinuskossa epäilystä on tehty synti, vaikka juuri epäily on ihmisen elinehto, että on varovainen, ja katselee kunnolla ympärilleen, ennenkuin juoksee tuntemattomaan luolaan, tai katolta alas.
Minulla ainakin on itsesuojeluvaisto, jota tahdon kuunella, olla varma, että se mitä syön, on varmasti terveellistä, että en juo pilaantunutta nestettä, että en usko vääriin jumaliin.
Olen jo täällä sanonut, että olen OLLUT kristitty. Tuntenut Nasaretilaisen, elänyt hänen kanssaan, pitänyt häntä J-lana ja antanut kaikkeni hänelle. Ja kyllä, olin uudestisyntynyt ja kastettu ja kaikkea... Ei, en elänyt lain alla tai koettanut omalla vanhurskaudellani päästä eteenpäin.
Kyllä, annoin nimenomaan kaiken päätäntävällan Hänelle.
Mutta hän osoitti elämässäni, että ei ollut mitä väitti olevansa, tai sanottakoon, että ei ollet mitä ihmiset Hänestä sanoivat..
(sillä miten se tapahtui ei ole merkitystä teille)
Jokainen kristitty nousee nyt takajaloilleen loukkaantuneena. Mutta kuinka ihmeessä voin loukata, jos sanon vain totuuden, sen omani.
Vuosikaudet pyrin J-lan läheiseen elämään Nasaretilaisen kautta. Se välimies joko pitää runsaasti lomaa, tai sitten häntä ei ole.
Tahtoisin toistaa, että vaikka sinä olet löytänyt jonkun Totuuden, se ei vältäämättä ole kokototuus, tai kaikkien totuus.
Jokaisella ihmisellä on oma todellisutensa, ja se minkä läpi maailmaansa katselee. Mikä on se prisma joka värittää maailman. Kristitytillä Nasaretilainen, muslimeilla koraani, juutalaisilla Torah, hinduilla värikäs jumaltarusto ja luonnonkansoilla lukemattomat jumalat ja uskomukset jne jne.
Olen onnellinen, että olet löytänyt omasi tästä maailman sekavasta kirjosta. Mutta siihen asti kunnes sinusta tulee J-la (not gonna happen), et voi sanoa että sinun henkilökohtainen todellisuus olisi kaikkien todellisuus.
On vain yksi todellisuus joka on Totuus.
Ja hän auttaa etsimään häntä, jotka häntä etsivät.
Ymmärrätkö.
Ihminen ei voi sanoa toiselle mikä on totuus.
Hän voi sanoa vain oman mielipiteensä (!), ei muuta.
On yksi joka tietää, ja Hän on salattu.
Hän kohtaa jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti, ja laittaa vastaamaan teoistaan.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, taisi Nasaretilainen joskus sanoa. Fiksu jätkä, ei siinä mitään, mutta on järjenvastaista uskoa johonkin paljonlupaavaan uskontoon, joka ei täytä lupauksiaan. Kyllä ehkä se sallitaan poliitikoille, mutta ei sentään J-lalle.
Vai?
Olenko katkera, koska epäilen?
Luopio, koska kyselen?
Enpä usko.
olen ihan tavallinen ihminen, joka elää elämäänsä vain omasta todellisuudestaan käsin, kuten me kaikki.
Eikö sanassa sanottu, Pidä sinä oma vaelluksesi puhtaana, ja Joka sanoo seisovansa, katsokoon ettei kaadu.
Kenelläkään toisella ihmisellä ei ole missään vaiheessa oikeutta eikä valtaa TUOMITA toista, koska hän katselee maailmaa omien silmiensä lävitse.
Ja aika tulee, jolloin saadaan tietää, mikä Totuus on, eikä kukaan katso enää vain omien silmiensä läpi.
Mutta siihen asti kannatan lähimmäisenrakkautta, opastavaa tukea, ja omaan peiliin katsomista, jotta maailma olisi hivenen parempi paikka.. edes hetken, myös niille joilla on erilainen vakaumus tai vakaumus ettei ole vakaumusta.
:)
Suurin siunauksin, tuomitsemiseen kyllästynyt Roshanan24
Vastaukset 3
Vanhimmat
Loistava viesti sinulta taas! Mutta edelleenkin minua ihmetyttää mikä tämä sinun kristuksen hylkääminen on ? Taas se jotenkin nousi viestistä (ainakin minun silmiini) yli. Älä ota kysymystänä vakavasti, mutta jos kerkeät niin olisin kiinnostunut.
Mitä sillä tarkoitat?
Puhuit myös että olet pitänyt Jeesusta J-lana, eli siis olet pitänyt häntä Jumalan ilmentymänä, eli osatotuutena (suurimman ilmentymänä) ja samalla puhut siitä että olet hylännyt hänet, tuominnut hänet? Miksi? Kuten sanoit viestissäsi kukaan ei voi olla täysin oikeassa, ei edes Jeesus, ei hänkään ole voinut olla 100% Jumala, mutta hän todellakin oli niin täydellinen kuin kukaan voi olla.
Mitä taas tulee kristinuskon lupauksiin, niin ne lupaukset eivät ole lähtöisin mistään Jeesuksen sanoista, vaan ihan vaan ihmisten omista keksinnöistä.
Olen itse kristitty, mutta en käy kirkossa, miksi kävisin, nykykirkko on mennyt jo siihen pisteeseen että kristus itsekkin on sen sylkäisevä suustaan. Välillä toki tuntuu että minun toki pitäisi sinne mennä, mutta sudet ovat niin monet kirkot jo vallanneet, niin ei taida sinne kristityillä asiaa olevan. Todellinen kristillisyys ei ole ulkokristillisyyttä jossa 'hyvät' teot tehdään ainoastaan omakohtaista pelastusta tai muuta etua palvelevana asiana. Se on sitä että yrittää antaa, ei saada.
Ei ole kyse siitä että olisin tietentahtoen hylännyt Jeshuan. Hänen sanomat lupaukset eivät vain toteutuneet. En puhu ihmisopeista, vaan siitä ,että miten hänen sanansa toteutuu kristityn elämässä.
Olen iloinen ,että olet löytänyt totuutesi, se ilahuttaa minua aina. Ihmiset ovat silloin yleensä paljon levollisempia ja voivat keskittyä muuhukin kuin levottomuuden ja hämmennyksen, tai pelon aiheuttamiin ongelmiin ja esteisiin..
itse olen syvän hämmennyksen tilassa.
Vaikkakain se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, on välillä tiedostavana ihmisenä hankala olla.
Tarkoitan sillä sitä, että tiedostaa itsensä ja oman tajallisuutensa niissä puitteissa mitä on meille annettu.
Mutta minä jatkan, koska lepoa en saa, ennen kuin löydän Totuuteni.
:)
Vastustaa tuota "Kristinuskossa epäilystä on tehty synti, vaikka juuri epäily on ihmisen elinehto, että on varovainen, ja katselee kunnolla ympärilleen, ennenkuin juoksee tuntemattomaan luolaan, tai katolta alas", koska sen mukaan usko on jatkuvaa epäilyn ja uskon vaihtelua.
Elikkä siis yksinkertaisesti: Kristitty, joka paheksuu epäilyä, rikkoo kirkkoa vastaan, joka puolestaan on Jumalan valtakunta maan päällä :D