Olen elämäni (s.1950) ajan ollut hyvin liikunnallinen ikämies. Kävelin työpaikalleni päivittäin edestakaisin n. 10km. Ja sen lisäksi kävimme kaverin kanssa lauantailenkillä n. 30-40 km kävellen. Sitten minulla kävely putosi maks. 200m eli postilaatikolle ja takaisin.
Siitä alkoi rumba. Selkärangan kuvausten perusteella todettiin alaselännikaman liukuman olevan n. 5mm. Eli tämän seurauksena nikamien jäykistys. Leikkaus meni erittäin hyvin ja leikkauksen jälkeinen toipuminenkin tuntui etenevän suunnitellusti.
Mutta myöhemmin jalkapohjat olivat kuin kuumilla hiilillä olisin kävellyt ja pohkeeni olivat aivan kireänä. Näitä oireita itsekin terveydenhuollon ihmisenä yritin erilaisin toimin tervehdyttää tuloksettomasti.
Vuosia oireista kärsineenä rupesin hakemaan foorumia, josta saisi vinkkejä oireideni hoitoon. Onneksi osuin hakemisessani sivustolle, jossa minulle selvisi syyn olevan leikkauksenjälkeisen ns. pinteen aiheuttama häiriö aiheuttaa vastaavanlaisia tuntemuksia.
Tästä tein johtopäätöksen, että alaraajojen verenkiertoa ja sen kautta hapetusta on parannettava.
Soitin tuntemalleni hierojalle ja sovittiin, että tutkitaan missä ne oireiden alkupisteet ovat. Hän totesi niiden olevan leikkausalueella. Ensimmäisellä hieronnalla jalkapohja oireilu helpottui, joka innosti minua jatkamaan kokeilua. Toisen hieronnan jälkeen leikkausalueen pinteet saatiin rentoutettua ja minun kävelyni muuttui niin huomattavasti, että piakkoin voin sienimetsässä kulkea tatteja keräämässä ilman taukoja.
Koska tiedän mitä on olla selkäoireinen niin toivon, että tästä olisi apua.
Siitä alkoi rumba. Selkärangan kuvausten perusteella todettiin alaselännikaman liukuman olevan n. 5mm. Eli tämän seurauksena nikamien jäykistys. Leikkaus meni erittäin hyvin ja leikkauksen jälkeinen toipuminenkin tuntui etenevän suunnitellusti.
Mutta myöhemmin jalkapohjat olivat kuin kuumilla hiilillä olisin kävellyt ja pohkeeni olivat aivan kireänä. Näitä oireita itsekin terveydenhuollon ihmisenä yritin erilaisin toimin tervehdyttää tuloksettomasti.
Vuosia oireista kärsineenä rupesin hakemaan foorumia, josta saisi vinkkejä oireideni hoitoon. Onneksi osuin hakemisessani sivustolle, jossa minulle selvisi syyn olevan leikkauksenjälkeisen ns. pinteen aiheuttama häiriö aiheuttaa vastaavanlaisia tuntemuksia.
Tästä tein johtopäätöksen, että alaraajojen verenkiertoa ja sen kautta hapetusta on parannettava.
Soitin tuntemalleni hierojalle ja sovittiin, että tutkitaan missä ne oireiden alkupisteet ovat. Hän totesi niiden olevan leikkausalueella. Ensimmäisellä hieronnalla jalkapohja oireilu helpottui, joka innosti minua jatkamaan kokeilua. Toisen hieronnan jälkeen leikkausalueen pinteet saatiin rentoutettua ja minun kävelyni muuttui niin huomattavasti, että piakkoin voin sienimetsässä kulkea tatteja keräämässä ilman taukoja.
Koska tiedän mitä on olla selkäoireinen niin toivon, että tästä olisi apua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun olin 25v. alaselän kipu teki kovasta fyysisestä työstä sietämätöntä. Oman talon fysikaaliset hoitajat alkoivat mutisemaan, taasko se on täällä.
Niin ostin ns. kuntorullan ja aloin kotona sillä selkää treenaamaan. Muuten paljon tehokkaampi kuin naisten hipelöinti fysikaalisessa.
Alussa kipuraja tuli liian aikasi, mutta elimistö tottuu progressiiviseen harjoitukseen.
Rtg-kuvissa skolioosit sekä lanne-että rintarangassa. Oikea jalka yli sentin lyhempi. Vaikea tukiranka, kuten monilla duunareilla on.
En koskaan uskaltanut lähtä nikamaleikkaukseen. Ei kivutonta vuotta, mutta ei myöskään kokonaan kävelemätöntä päivää.
Pystytkö ap ajamaan pyörällä ja uimaan kun kerran maastokävelykin käy? Liikunnalla hankit kuten varmaan sen paremmin tiedät, parempaa verenkiertoa ja happea tukirangallesi.
Tarkoitus olisi ruveta fillarilenkkejä tekemään. Kirjoituksellani halusin tuoda esiin tunteen kun liikunta on kotitalon tontilla tapahtuvaa taapertelua. Se syö miestä.