Minua ei. Eikä ole sanonutkaan niin kukaan. Paitsi seksin hetkenä ja silloinkin epäröiden käyttänyt rakas-sanaa, koska ei ole rakastanut oikeasti.
Avioliitto minulla on ollut ja avioero. Lapsiakin on.
Avioliitto minulla on ollut ja avioero. Lapsiakin on.
Vastaukset 93
Vanhimmat
Laula jotakin :)
Linkitä vaikka.
H.
Sinä, hunksz, olet juuri sellainen sydämetön mies typerine juttuinesi, joita olen elämässäni liikaa tavannut.
"KaipaanKahtaSanaa"
Kauanko ajattelit jatkavasi?
Yleensä jotkut muutkin haluavat aiheesta minulle suun-vuoronsa.
Rakastan Sinua
H.
Elä ny, aloitushan voisi olla Hunkzin itsensä tekemä. Kiiruhti heti kommentoimaan :).
Onnekkaita ovat sydämettömät. Sydänsairaudet ovat miesten yleisin kuolinsyy.
On onnekseni, ja uskon sanojen olleen totta. Nykyään vain lasten ja lastenlasten suusta saa kuulla nuo sanat, ei ole enää kumppania joka niitä lausuisi.
Onnea olet saanut kokea! Olet Onnenpekka tai Onnenpirkko. Rakkautta on vaan ei tipu kaikille.
Sanat on usein tyhiä ja niitä käytetään väärin. Usein teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Minulle on sanottu mutta epäuskottavasti :). Omaan suuhuni nuo sanat eivät oikein taivu. Siis eivät luulu sanavaastoon.
siis. Jos joku sanoo että rakatsa ja kitenkin teot osoittavat ihan muuta niin koeto tulleesi rakastetuksi?
siis rakastaa ja kuitenkin.............................................koetko
http://anna.fi/suhteet/parisuhteessa/nain-sanot-mina-rakastan-sinua-ilman-sanoja/
Nuo vaatiat vastaanottaaltaan jonkinkaan verran romantikkoa ja sitä ei valitettavasti kaikissa ole :)
On mulle joskus sanottu. Tätä nykyä ei kukaan. En taida olla kovin romanttinen ihminen. Varmaan tyrskähtäisin nauramaan jos joku sanois nuo sanat, no ei ole pelkoa.
Aloittaja olisi voinut vaatia päähän taputustakin.
H.
Jos minua taputettais päälaelle ja sanottais: Rakastan Sinua, se olisi koomista.
Niin sinäkin.
Mutta nyrkillä!
:D. Varulta sanon, aloitus ei olllut minun. Vaikka hyvä onkin.
Jos taputettais peballe se voisi olla "hyvä tyttö" tyylistä. Paitsi jos läiskittäis kunnolla.
Nojaa, minusta ei. Sopis ainaki mun tyyliin :). Tai voishan se vähän hymyilyttää mutta miksi rakkauventunnustuksen pitäisi olla ryppyotsaista vaatimista. Silleen niinku et sanoo vaan siksi että haluaa toisen sanovan vastineeksi itse tarkoittamatta kuitenkaan.
"siilimuori2"
Noin teeveekin aina sanoo.
Tosin sanoo ujostellen.
Nimimerkkiä vaihtaen.
H.
Nii. Minä en ujostele täällä kirjoituksissa. Jos olisin hoksannut tehdä tuon aloituksen, olisin kyllä voinut tehdä sen ihan omalla rekatullani.
No ei se sitten ehkä koomista ole jos istun ja toinen ohimennessään taputtaa päälaelle ja sanoo ne sanat. Mutta jos seisoisin ja toinen taputtaa hiukset littanaksi ja sanoo ne sanat niin tuntisin itseni lapselliseksi :)
Itse ajattelin lähinnä tilannetta jossa joki höpisee omiaan :D. Kumoi siinä olisi lapsellinen, sanoja vai sanomisen kohde ?
Kumpikin :)
No sit emmätiä. Kai sitä meitsissä asuu se ikilapsi sitten :DD
Onnellisia ovat lapsenmieliset.
Mä olen vähän "onnellinen", eiks niin sanota pikkusen hupsusta :)
Juu tai toisesta :).
Hupsuutta pitää pikkasen säilyä, muuutoin menee liian totiseski ja tiukkapipoksi.
Edellä mainittiin teot rakkauden muotona aidoimmiksi. Olen itse rakastanut enemmän ja enemmän häntä juuri tekojen vuoksi ja kuvitellut, että hän myös rakastaa minua , vaikkei sitä sanoin ilmaisekaan. Pettymään olen joutunut. Olen saanut huomata, että hän edelleen pitää toista jalkaansa ikäänkuin laiturilla ja vain toinen jalkansa on yhteisessä purressamme. Hän hypähtää kevyesti kuin ei mitään takaisin laiturille ja jään yksinäni purjehtimaan. Olen siihen tulokseen tullut, että jos oikeasti syvällä sydämessään rakastaa, niin sen myös voi sanoa ja sanookin. Teot ovat sellaisia pienellä varauksella tehtyjä rakkauden tunnustuksia,.
Onko toisen jalan pitäminen ulkopuolella siis ollut rakkauden teko vai nytkös olet siihen vasta havahtunut? Kaikki vaan eivät ole sillain romantikkoja että osaisivat ajatuksensa sanoiksi pukea. Ja onhan olemassa tunnevammaisiakin, jotka eivät edes koe rakkauden tunteita tai anna sille arvoa.
???
kirjoitinko epäselvästi vai etkö ymmärtänyt lukemaasi?
En tiedä. Itse kirjoiti että olet rakastanut häntä aina vaan enemän ja enemmän vaan tekojensa vuoksi. Eikä jalan pitäminen laiturilla ole teko?
No, hehe
Oletko nousuhumalassa vai krapulassa?
Minä olen lähes päihteetön joten lähinnä syntymähumalassa sitten vissiin :).
Tulipa mielikuva sellaisesta miehestä jolla kontiot jalassa ja kauhtuneet farkut ja harmaa villapaita jossa toisella olkapäällä napit ovat auki. Harmaa parta ja harmaat hiukset. En ole nähnyt, mutta semmoselle voisin sanoakin ne sanat... ehkä.
Itteni kanssa keskustelen. Olinhan nähnyt, hän oli nuorehko Jack Cousteau ja pipo oli päässä. Rauha hänen sielulleen.
Omissa oloissaan viihtyvää, rauhallista, lämmintä ihmistä minäkin kaipaan. Sitten kun olisin päässyt sisään maailmaansa sanoisimme toisiamme rakastavamme, niin haaveilen.
Kumpiko meistä hänet ensin kohtaa, kesivä.
Mielenkiintoista. Sinun rakkautesi kohdistuu ulkoisiin seikkoihin. Vaikka olisi silkkoa sisältä ?
Jaa minunko? En mä nyt niin silleen Jack Cousteauta rakasta, mutta mä tykkäsin kyllä katsella hänen ohjelmia ja kyllä hänen habituksensa oli hyvinkin puoleensa vetävä. En usko, että hänellä silkkoa sisällä, viisas mies oli hän.
Juu mut mä vastasin tähän:
"Tulipa mielikuva sellaisesta miehestä jolla kontiot jalassa ja kauhtuneet farkut ja harmaa villapaita jossa toisella olkapäällä napit ovat auki. Harmaa parta ja harmaat hiukset. En ole nähnyt, mutta semmoselle voisin sanoakin ne sanat... ehkä."
Jack:sta et tuossa vaiheessa virkannu mittään :).
Joo, niinpä, en muistanut, mutta kait mä vähän olin ihastunut Jackiin ja jäänyt muistijälki, mutten osannut heti paikantaa. Ja kyllä sen verran pitää ulkonäkökeskeinen olla, että pitää kumppareita ja villapaitaa eikä Armanin tai Bossin pukuja, en mä kato semmosten miesten päälle ymmärrä, enkä sisälle :)
Nii, kontiot ja ruutupaita ne pittää olla :D. Ja sisällä ainakin jonkin sortin maahenki.
pipo joo, mutta farkut, kontiot, villapaita?
https://www.google.fi/search?q=mies villapaidassaan&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0CAcQ_AUoAWoVChMIwP-d1qzzxwIVwXxyCh1-6QJ7&biw=1166&bih=655#tbm=isch&q=jacques cousteau
Kiitos ihanista kuvista. Noista kuvista löysin sinisen korkeakauluksisen villapaidan, oliskohan siinä ollut napit olkapäällä. Saappaatkin tais olla kahluusaappaat ja farkut ehkä sukelluspuku. Mutta mä kait piirsin mielessäni suomiversion :) Taidan kutoa talveksi pipon.
Suomen kielisenä se on niin jäykän tuntuinen lause, joten ei ole sanottu suomeksi.
Tämäkö muka parempi? Jag älskar Dig
Älskään Sinua, on tekoja eikä tunteita, älskätä = mekastaa
Sanat tuntuvat jäykiltä vain silloin kun niitä käyttää hyvin harvakseltaan tai ei lainkaan. Rakas on kaunis sana, sen kun ottaa suuhun totuteltavaksi ja päästelee sitä ulos aina silloin tällöin, niin yhtäkkiä huomaakin sen kuuluvan päivittäiseen sanavarastoon.
eipä kuulosta ruotsikaan kauniilta, se on vaan pakko sanoa kun on pakkoruotsia
Voihan sitä itselleenkin sanoa...minä rakastan sinua...ellei kukaan muu ole sitä sanonut... Olin kerran kuuntelemassa erästä "gurua" joka neuvoi katsomaan peiliin ...ja joka päivä sanomaan itselleen suoraan silmiin katsoen ...rakastan sinua.
Voiskos sitten sanoa et on itserakas?
No..ehkä se on enemmän tsemppiä oman itsensä pitämiselle...sellaisena kuin on. Hyväksyä itsensä...
Voisiko olla niin että kun kaikki rakkaushöbinät on jo jääneet taa, se on myös helpotus. Kun on tehnyt itsensä tarpeettomaksi kaikille niin ettei kukaan jälkeesi jää kaipaamaan, eikös se ole onnellinen olotila?
Vakava aihe!
Kyllä minua kohtaan on tunnettu kaikki tunteitten kirjo tähän ikään mennessä; rakkaus, inho, viha, sääli...
Sen tiedän, että vanhempani ainakin rakastivat minua.
Pikkuveljenikin varmaan rakasti, koska hän joskus sanoi, että jos en olisi hänen sisarensa, niin hän kosisi minua.
Luultavasti opettajatkin, koska niin mielellään halusivat istua kanssani jälkkärissä (vai oliko kysymys niitten ylityökorvauksista, vähän epävarmaa).
Kaksi pikkupoikaa (jotain 4-7v) tappelivat vaatteensa riekaleiksi ja huulensa mustiksi joskus 45v sitten, kumpi heistä saa minut sitten, kun tulevat aikuisiksi. Missäköhän nekin nyt on?
Nuorempana minulle niitä rakkaudentunnustuksia oikein satelikin, mutta sitten jossain välissä se alkoi muuttua sellaiseksi, että "en minä enää rakasta sinua niinkuin aikaisemmin..." Enää??? Ehkä joskus sitten kai rakastettu vaikka sitä ei ole sanottu eikä näytetty.
Nyt tulin kateeksi. Sinuakin ja muitakin on rakastettu mutta minua ei. Kenelle tästä kaltoinkohtelustani valitan? Tasa-arvovaltuutetulle?
Ehkä vaadit liikaa? Ehkä lähimuistissasi on vikaa?
Eikö tuokaan vielä riittänyt näin aluksi, kun hunksz sanoi rakastavansa sinua?
Vai tuntuiko se vähän nololta miehen kuulla sellaista toiselta mieheltä näin avoimella keskustelupalstalla?
Mistä päättelit et hän on mies?
Ei hän muutakaan ole maininnut. Miks ei? Kai hän naisena olisi ottanut rakkaudentunnustuksen vastaan eikä enää valittanut.
Netti on leikki feikki. Liverakkaudentunnustukset vain lasketaan.
Vaadin liikaa??? Onko yksikin liikaa minulle? Voi veikkonen, rakkaudentunnustusta en unohtaisi, vaikka kaiken muun unohtaisin.
En ole kuullut tuota 47:ään vuoteen. Pidän tärkeämpänä käytännön toimia kuten tänäänkin.
Sää saat vaan lauantaisin aamupäivällä eikä silloinkaan joka lauantai.
En mä saa vaan osoitan vaimolleni huomaavaisuutta joten hän on se saavampi osapuoli.
En osaa sytyttää toisen rakkautta. Itse rakastun ja rakastan. Rakkaani viihtyy hetken rakkauteni lämmössä mutten saa häntä rakastumaan itseeni. Niin sen täytyy olla, sanoisi Rölli. Miten rakkaus sytytetään?
Tai olisinko kulkenut onneni ohi, enkö huomannut jonkun ujoa rakastumista. Höh, rohkea rokan syö, olisi ottanut hihasta ja kertonut.
Enkö osaa ottaa vastaan rakkautta. Enkö koe itseni kelpaavan rakastetuksi. Olenko kuin kilpikonna kuoressani. Osaan vain itse rakastaa toista.
Nätiksi minua on sanottu.
Jokin tässä mättää.
Suomalaisen miehen luonto ei anna periksi leperrellä.
Eikö se riitä, kun sanoo "mnä rakstan sua"?
Todellakintodellakintodellakintodellakin
Avioliitossa kerroit olleesi. Kai puoliskosi vihkitilaisuudessa mutisi ainakin tahtovansa rakastaa sinua. Olikohan se hänelle ylivoimaista toteuttaa?
Ai sillai pakotettuna yhteenpuristettujen hampaiden välistä. Ei riitä :)
Camoon, se tahdon-sana alttarilla on vain rituaali. Hyvin harva sitä edes tiedostaa luvanneensa. Sen todistaa avioerojen suuri määrä. Sitä mennään naimisiin. Sitten eletään perhe-elämää yhdessä. Kunnes käy kuten minulle, joka elin luulossa, että liittomme kestää ja aloin tulla onnellisemmaksi ja onnellisemmaksi ihanien lastemme ja taloudellisen hyvinvointimme myötä. Olin täysillä mukana mutta puolisoni ei ollut. Kuten edellä kirjoitin"Pettymään olen joutunut. Olen saanut huomata, että hän edelleen pitää toista jalkaansa ikäänkuin laiturilla ja vain toinen jalkansa on yhteisessä purressamme. Hän hypähtää kevyesti kuin ei mitään takaisin laiturille ja jään yksinäni purjehtimaan."
Avioeroja on monenlaisia mutta taitaa useimmiten olla niin, että toinen puoliso jättää ja toinen jätetään. Silläkin on merkitystä, että onko suvussa avioeroja. Puolisoni sisarukset olivat eronneet, yksi jopa kaksi kertaa. Silloin kynnys eromiseen on matalampi, kun ei ole ainut eikä ensimmäinen. Minä olin lähisukuni ensimmäinen eronnut ja sain siitäkin suunnasta lunta tupaan.
Ei sitä tiedä rakastaako toinen vaikka sanoisikin, ei toisesta tiedä, vain omat tunteet tietää. Jos niitäkään. On niin paljon tunteita joita voi luulla
rakkaudeksi. Siis, rakastan sinua, sanoilla ei ole suurtakaan merkitystä, vaikka onkin nätisti sanottu. Luulen että kykenen rakastamaan, ajatus tuntuu kiehtovalta, houkuttelevalta, nyt olisi aikaa...
On rakastettu ja on sanottu.
Rakkaus on niin mahdottoman mukava asia, sanat ovat tärkeitä, teoista viis, mutta aidoilla sanoilla pitää hellitellä. Sanoilla hellittelystä tykkään, ruokaa yhdessä laittaa, olla lähellä ja hupsuja, hassuja jutella, sellainen on rakkautta. Jos on isoa välittämistä ja syvää rakkautta ihmisten välillä ei tarvita mitään suodattimia, aidosti vaan omana itsenään mennään. Rehellisyys itseään kohtaa on tärkeää. Rakastan sinua on tosi kivaa sanoa ja kuulla. Paikka aika ja äänensävy ratkaisee.
Ihana lukea kirjoittamasi, rosaliin. Antaa uskoa siihen, että rakkautta on!
"KaipaanKahtaSanaa"
Ettet sinä nyt vaan pyrkisi johdattelemaan aihetta oikeasta paikasta väärään :)
Kova on yritys.
H.
En pyri Piste.
"KaipaanKahtaSanaa"
Tsät2
Hienoa.
Tarkista kuitenkin hellyytesi kohde :)
Rosaliin kirjoittelee minulle usein...
H.
hunksz, Ite tyrit ja pyrit "johdattelemaan aihetta oikeasta paikasta väärään :) Kova on yritys."
Kampaa tukkas ja vastaa aloituksen kysymyksiin!
On mulle kerran sanottu,olet sä iskä kiero mies, kehumisena otin.
Aloittaja sanoi jossain vaiheessa, että ei osaa sytyttää, onko se edes mahdollista.
Onkohan toiset ihmiset vain herkempiä rakastumaan ja rakastamaan. Tuli mieleen tämä Toni Nieminen, kun hän on minusta kovin nopeasti rakastunut parikin kertaa ja meni just avioliittoon.
Ma armastan sind, Jag älskar dig, I love you, Minä takastan sinua, mikä näintä sointuu kauniimmin?. Viro, ruotsi, englanti, vaiko suomi. ( minun mielestäni,
I love you)
Italia, venäjä ja ranska :) Ti amo, ja ljublju tilba, je t'aime.
Suomi ja saksa kuulostaa enempi itsemurhalta.
Te quiero, on hauska, sen valitsen :)
Kotikiusatun perhe on myös valinnut hellittelykielekseen espanjan :D
koti-kiusattu 12.9.2015 20:32
"On mulle kerran sanottu,olet sä iskä kiero mies, kehumisena otin."
Minua on paremminkin pakastettu :).
Pakastettu rakkaus on kyl varmaan kestävämpää kuin tuo minun takastettu rakkaus siitä kun jää vain tuhkaa jäljelle, hetken roihahdus on mun haidahdus.
Kyllä se pakastaminen tappoi kaiken rakastamisen :).
Älä "siilimuori" anna periksi, viel osuu kohdallesi sellainen "roihu" joka vie mukanaan vaik kuin vastaan vikisisit, minä luulin myös et rakkauselämä on taaksejäänyttä elämää, vaan ei ollutkaan sehän kyttäs nurkan takan odottaen otollista aikaa.
Ohos, oon vissin antanu aika yksipuolisen kuvan :). Kyllä mulle riittää ihan tämä nykyinen arkirakastaminen, kun on hyvä olla ja arki sujuu. Saa tilaa ja antaa tilaa. En jaksasi enää mitään "roihuja" , muutoin kuin ulkotulissa :D.
Tänä aamuna viimeksi kuulin sanat, Rakastan sinua. Lämmittää mieltä kun tietää että ei ole pelkkää sananhelinää.
Sinäkin, mielikki.neito saat elää aidon rakkauden loimussa. (taistelen hiipivää kateudentunnetta vastaan :'(
On sanottu, monella eri kielellä. On ositettu sanoin, teoin ja saan kuulla joka ilta nukkumaan mennessämme että olen rakas. Lämmittää sielua, antaa turvallisuuden tunnetta, minusta välitetään. Lapsetkin sanovat että he rakastavat minua, lapsenlapsetkin sanovat mormor jag älskar dig, du är bäst!
Silti arkipäivät kuluvat yhdessäolemisella, pienissä askareissa, ei mekään puhuta tunteistamme tai höpistä toisillemme rakkaudesta koko ajan; riittää että toinenon rinnalla, vierellä, jakaa arjen ilot ja surut.
(Te amo)- kaunein.
(Rakastan sinua) foneettisesti hieman karkea; jenkkityttö laivassa joka oli menossa tapaamaan suomalaista poikaystäväänsä sanoi että se kuulostaa ihan niinkuin aikoisi repiä toisen vatsan auki ja ottaa suolet ulos. :))
Jos se jenkkityttö olisi rakastanut suomalaista poikaystäväänsä, niin nuo kaksi sanaa - Rakastan sinua - olisivat hänen mielestään maailman kauneimmat sanat! Kielellähän ei oikeasti ole mitään merkitystä vain sillä on, kuka ne sanoo.
Oi, rakas pesukoneeni lopetti egopesunsa. Nyt fillarin satulaan ja huokailemaan alkavan syksyn ihanuutta.
Tsemppiä päiväänne armaat palstalaiset :)
Eise toisen onni minulle onniolisi. Minulla pitäisi olla ihan oma. Oma minulla on muukin elämä, en toisen elämääkään huolisi, hyvä elämä minulla, olen sen usein sanonut.
Ehkä olisi liikaa jos vielä rakkaan saisin, siksi en ole saanut, kai.
Onhan minulla rakkaitakin ollut, rakkautta saanut, ei minulle miehet
vieraita ole, vain pitkä aviosuhde on kokematon ja sellaiseksi jää.
Toiset miehet sanoo " rakastan sinua" kevyestikin, toiset taas muilla sanoilla rakastaa. Minä helposti sanon"rakas ja kulta" mutta vain hyvin
läheisille.
"Viatonsivullinen" kirjoitit vain pitkä aviosuhde on kokematon", se pitkä aviosuhde ei aina välttämättä ole kokemisen arvoinen!!!!, sensijaan onnellinen aviosuhde on. (minulla se onnellinen aviosuhde kesti vajaat 10v.), myönnän olevani "hieman kateellinen" niille joilla on oikeasti pitkä onnellinen aviosuhde ja joka on kestänyt kaikki myrskyt ja vastoinkäymiset. Luulen että niitä oikeasti onnellisia pitkiä aviosuhteita on melko vähän, jotkut vain tyytyvät osaansa, kaikki kunnia siitä heille.
Myrskyt ja vastoinkäymiset? Mitä niillä tarkoitat?
Minusta satunnaiset, tai jopa kroonisetkin sairaudet joiden kanssa tulee toimeen, fyysisesti ja psyykisesti kuormittavat ohimenevät ajat sekä taloudellisen niukkuuden jaksot kuuluvat normaaliin elämään eivätkä ole mitään mainittavia vastoinkäymisiä tai myrskyjä!
En todellakaan tarkoita mitään satunnaisia ohimeneviä vastoinkäymisiä, niitä on jokaisella ja sairaudetkin ovat iän tuomia tuliaisia, jos et tiedä mitä on todelliset myrskyt ja vastoinkäymiset ole onnellinen, enkä todellakaan aio alkaa omia myrskyjäni ja vastoinkäymisiä täällä yleisillä palstoilla ruotimaan.
Niin, luulen että elämäni on ollut hyvinkin antoisaa juuri näin.
Vieläkin on elämää jäljellä, vielä voi tulla hienoja kokemuksia, ehkä rakkauttakin. Myös ikävyyksiä, todennäköisesti sairauksiakin.
Näinkin on hyvä, mutta toivoa pitää aina olla:)