Onko heidän kaltaisiaan enään ?
60-70-luvulla ruukattiin viinapullolla tehdä numeroita tarkkailukarjakon paperihin.
Sen ajan hyvät lehmien tuotokset perustuu alkoholiin.
Miettikääpä ovelia, johdateltavia, kieroja työntekijöitä.
Tämän päivän olohuoneita koristaa vieläkin kunniakirjat, jotka on saatu vääryydellä.
60-70-luvulla ruukattiin viinapullolla tehdä numeroita tarkkailukarjakon paperihin.
Sen ajan hyvät lehmien tuotokset perustuu alkoholiin.
Miettikääpä ovelia, johdateltavia, kieroja työntekijöitä.
Tämän päivän olohuoneita koristaa vieläkin kunniakirjat, jotka on saatu vääryydellä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taitaa sun muistis pettää ja mitäs väliä sillä enää olisikaan, mitä haluat tuoda esille tuolla höpötykselläs, kukaan ei noita taluja enää muistele, -nyt pitää olla navetassa vähintään 100-lypsävää, joo eikä 10-lehmän karjalla tee yhtäkäs mitään.
Ei se kukkokaan pyytämällä laula mutta joo:
Kaksi kaveria istui juttelemassa.
Toinen kysyi: Mitäs jos kävisin sipasemassa tuota sun vaimoasi, niin
oltaisiinko me sitten sukulaisia??
Toinen vastasi: Ei, me oltaisiin sitten sujut!!
Ompas sitten vallan kiinnostavaa
Suomi on näillä päättäjillä alennustilaan tuomittu.
Katsokaa näitä Puolalaisia (tänään on Puolan itsenäisyyspäivä) ja verratkaa Suomen Rajat kiinni! mielenosoitusten kokoon. Eläköön Puola! Uskomatonta, että tällainenkin päivä vielä tuli... Musiikki takuu.
https://www.youtube.com/watch?v=5n3BksY4AbU
Eikös aloittaja saanut kuitattua, huonolla pontikalla aikoinaan tuota seinälakaatia, vai mistä juolahti mieleen.
Hyvin pukeutunut helsinkiläisherra on metsästysretkellä pohjanmaan maaseudulla. Hän tähtää ja ampuu sorsan. Lintu putoaa pellolle, jonka omistaja ilmoittaa, että se on hänen.
Koska molemmat haluavat linnun, isäntä ehdottaa, että he ratkaisevat riidan perinteisellä tavalla: ”Mä potkaasen sua nivusihin niin kovaa ku pystyn, ja sitte sä teet samoon mulle. Joka huutaa vähemmän, saa pitää linnun.”
Kaupunkilaismies suostuu ehdotukseen. Isäntä potkaisee häntä kaikin voimin jalkoväliin, ja mies lyyhistyy maahan. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua hän kykenee vihdoin kompuroimaan ylös ja ähkäisee: ”Minun vuoroni.”
”Nooh”, sanoo isäntä ja kääntyy lähteäkseen. ”Pirä sorsas.”
Percettä antoivat
Ruskealta puolelta suoltaa insinjöörejä, mutta kyllä sitä on vähän sitä hyysätympääkin puolta vilautettu lakananvälistä, muuten ei oisi meikäpokakaan tässä kirottelemassa.