Asiat mallillaan? Askel kankea, aistit sammuneet, taantumus päällä. Eli loppu edessä.
Monilla on varmaan tässä iässä.
Hyvääloppua
30105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kyllä se niin vaan on, että toivon saa heittää mäkeen. Kaikki on nähty ja turvetta arkun pohjalle.
Turha köhistä, kun on paska housuissa.
Onkohan aloittaja niin nuori ettei vielä tiedä vai niin vanha ja raskautettu, että kauppaa omia ominaisuuksiaan muillekin? Nuoruus on sairaus josta parantuu pikku hiljaa ja jotkut vasta pääsevät kunnolla vauhtiin 50 kohdalla.
"Asiat mallillaan? Askel kankea, aistit sammuneet, taantumus päällä. Eli loppu edessä."
...naisilla haluttomuutta, kyljen kääntöä, miehen välttelyä, miehillä vähintään alkavia erektio-ongelmia, pahempaa puhumattomuutta, lääkärien välttelyä...
Kyllä. Elämä alkaa olla paketissa.
Terveisin Tosi viriili yli 60 ikäinen
Yeap, noin jutut lienevät tyypeillä, joiden elämässä ja maailmassa ei ole mitään muita aiheita eikä elämisen elkeitä kuin nainti-, pano-, peti- ja alapääjutut. Mihin pitkä elämä on kulunut, jos ei ole muuta keksinyt ja huomannut?
Hyvä huomio :D.
Siis mitä ? Loppu on kaikilla edessä ! Meillä viiskymppisillä on vielä parhaassa tapauksessa kymmeniä vuosia ellei saman verran kun elettyjä vuosia, edessä nautittavana. Askel on varmasi vähän hidastunut ja on kivuliaskin tällä hetkellä - leikkausta odottelen. MUTTA sen jälkeen taas elämä maistuu, saa ulkoilla ja käveleskellä, tehdä työtä ja tavata ystäviä, laiskotella jos siltä tuntuu, tehdä hyvää ruokaa ja nauttia kodista jne. jne.
Monella mittarilla mitattuna, tuntuu, että elää elämänsä yhtä parhainta aikaa vaikkeivat aina asiat ihan mallillaan olekkaan mutta suhteellisuudentaju on muuttunut, tietää mikä on merkityksellistä ja mikä ei.
Viiskymppisellä elämä puolivälissä, se toinenpuoli on vaikeaa tuudittautuessa vanhana olemiseen ja kuolema mielessä
Tunnen monia yli 80 tietävät olevansa vanhoja viis välittävät siitä kun on tärkempää ajatusta mielessä, itsesääli on typeriä varten.
Taakse päin tarkastellen. Ikävälillä 50 - 60v lopettelin töissäkäymistä, loppupuolella harjoittelin alkoholismia, popsin reippaasti verenpaine- ja kolestrolilääkkeitä, tihrustelin sumenevaa maailmaa kaihisten silmien kautta ja onnuin eteenpäin leikatun polveni varassa.
60v eteen päin kaikki muuttui. Elämäntapa jonka seurauksena tuli lääkkeetön elämä.
Kaihit veks` ja samassa yhteydessä taitto -6:sta 0,0 / -0,5:een = silmälasiton elämä 52:n vuoden jälkeen.
Leikatun polven, ja muunkin ruhon kuntouttaminen ja kuntoilu.
63-vuotisena olin paljon terveempi ja parempikuntoinen kuin alle 6-kymppisenä.
50v ihminen ei ole menettänyt mitään muuta kuin elämän varrella esiintyneitä mahdollisuuksia, jos niitäkään (muistaa).
63-vuotisena alkoi fyysinen viivytystaistelu joka jatkuu edelleen.
Täysi kymppi ja papukaijamerkki, "flegu". Esimerkillistä toimintaa.
Taitaa ketjun aloittajalla olla ruuvit päässä löystyneet, sen verran apaattista tekstiä.
Uskon et provosoiva aloitus tarkoituksella.
Nuoruus on sairaus josta parantuu pikku hiljaa ja jotkut vasta pääsevät kunnolla vauhtiin 50 kohdalla.
Sanoo 109-vuotias.
Kun sinä olet lainannut tekstiäni, se pitää osoittaa lainausmerkeillä (" ... "). En ole vielä lähelläkään sataa enkä lainkaan varma, haluaisinko edes sinne asti päästä. Siitä huolimatta että nykyisen terveydentilan perusteella se voisi olla vallan mahdollsita.
Nythän se vasta elämä alkaa. Mukulat on maailmalla,asunto,oikeastaan kaksikin,maksettu kun eukon kanssa pantiin Hacmanit jakoon. Työssä vielä reilu vuosi ja 58v ja työeläkkeelle. Fyysinenkunto on pelkkää rautaa,hieman ehkä ruosteessa,mutta ei tässä iässä olympialaisiin tähdätäkkään.
Kuulostaa hyvältä että sinulla on positiivinen ja odottava mieli. Mutta rautainen kunto, joka on "ruosteessa" pitää kuitenkin jotenkin ruosteesta 'putsata', jotta sulla olisi myös fyysiset edellytykset makustella elämää jatkossakin mahdollisimman pitkään.
Oletko käynyt koskaan ikätarkastuksissa. Yleensä ihmiset käyvät 50 kohdalla sellaisessa kartoituksessa esim. työterveyshuollossa. Kaikenlaisia veri- ym. kokeita ja kuntotesti myös. Se antaisi osviittaa siitä, mitä ja miten terveyden hoitamiseen kannattaisi ryhtyä.
Loppu on ollut edessä jo syntymässä saakka :/ Mutta kyllä mä vielä ajattelin hätistellä sitä vähän aikaa. Tarttisko koputtaa... Onko kellään puupäätä tarjota? :)
Hetken lapsi sisimmässäni, on osoittautunut pitkän elämän varrella hyväksi. Nyt 80 v, katsoessa taaksepäin,ei huolta juurikaan ollut huomisesta, tämä päivä oli nuorenakin kaikkein tärkein, ja antoi ilonsa ja surunsakin ehkä juuri siksi.
Uusi aamu, oli raskaidenkin kokemusten jälkeen mahdollisuuksia täynnä, vaikkei sitä edes osannut ajatella, vaan tehtävät, ihmiset toivat uudet mieluisat haasteet.
Pääasia oli oman mielen sopeutuvaisuus, kyky iloita pienistäkin pilkahduksista, isommat antoivat sitten tähtihetkiä vuosiksi eteenpäin.
Niistä kiitos elämälle!
Hieno kirjoitus... siinä on sellainen seesteinen ja myötämielinen aura sen ympärillä. Huokuu mielenrauhaa. Se on niin siistiä nähdä toisessa ihmisessä.
Elä toivo puupäätä, jääpi tikkuja kynsien alle tai rystysiin :).
Juuh, hyvä huomautus, olin täysin unohtanut nuo sivuvaikutukset :)
Liittyvätkö nämä kaksi edellistä kommenttia jotenkin kahteen ekaan?
No liittyy liittyy. Hmph:n puupääkommenttiin joka taas liittyy aloituksen aiheeseen.
Nyökkää hän... Ja liittyy peräti ketjun kahteen ekaan viestiin, missä todettiin että liian myöhäistä. Toivo has left the building :D
Jösses että piti kauan hakea sitä "puupäätä". Oletin teidän 'vastaavan' edelleen "yhä.saman" kommenttiin. Aloituskommentissa(kaan) puisesta päästä ei puhuta mitään eivätkä kaikki keksi, että lahoaminen on alkanut jos toivo on karannut.
Mielikuvilla sanailu vaatisi useimmiten myös selvennyksen ja / tai viitteen alkuperäisaiheeseen. Muuten menee monelle vaikeatajuiseksi.
Jeah! Loppuun asti täysillä. Katotaan kumpi loppuu ensin tie vai vauhti
Ja HivonVetut, mulla ainakin täysin rautainen kunto ja terveys. Tässä meinata mihinkään lopetaa, moneen, moneen vuoteen.
Ja junalautoja saatavana Perkjärven asemalta, tähän "VetunHivon" ajatelmaan yhdyn itsekin.
Heiii!! Huumoria! Jokaisella on joskus päivä, joloin oikeasti helpottaa, kun voi veistellä eikä aina olla niin p.. tosikkomainen. Minua ainakin nauratti kaikki ne viestit, joissa oli hirtehistä huumoria loppujen ajoista. Se vasta tervettä onkin, että joskus voi sanoa muuta kuin jotain tosi positiivista, koska totuudessa on monta ja erilaista näkökulmaa. Olihan tuolla Flegu-nimimerkki, joka kertoi päivistä, jolloin ei suksi luistanut. haloo, huumorilla mennään, vaikka hautaan ollaankin menossa.
Hyvin menee uusi ammatti itsenäinen elämä. Olen tehnyt ikäni kevyttä ja työtä, lieneekö siitä syystä kroppa vielä hyvässä kunnossa. Olen kyllä tietoisesti elänyt terveellistä elämää, nyt on minun aikani omalle elämälle lapset on koulutettu ja asuvat omillaan. Nautin nyt elämästä harrastan ja matkustelen, sitä en tiedä kuinka kauna, sairauksia voi tulla mutta sitä en murehdi tänään.