Vaikka ministereillä ei muodollisia pätevyysvaatimuksia juuri ole, niin kyllä umpitollon valinta ministeriksi on vähintäänkin riski. Sitä suurempi riski, mitä useampi ministeri ei ole tehtäviensä tasalla.
Nykyhallituksen politiikka on kammottava. Politiikan johtoajatushan on pakko ja rangaistukset erilaisten asioiden toteuttamiseksi ja kuriin saattamiseksi. Poliisin ja armeijan valtuuksia ollaan lisäämässä ja rangaistuksia koventamassa. Sakkojen määräkin kaksinkertaistui.
Yhä turhemmat asiat tulevat kielletyiksi ja kansalaisen yksityisyyden suoja nähdään pelkäksi kuriositeetiksi. Valtakoneisto ulottaa urkintaa yhä syvemmälle kansalaisten yksityisyyteen. Sen sijaan virkavallan toimia ei valvo juuri kukaan. Suoranainen laittomuus rehottaa. Esimerkkeinä liuta poliiseja syytettyjen penkillä. Mikä olisikaan virkarikoksia tehneiden todellinen määrä, jos viranomaistoimintaa valvottaisiin kunnolla?
Hallituksen politiikalta puuttuu myös objektiivisuus, puolueettomuus. Porvarillisuudessaan hallitus näyttää kuvittelevan, että porvarillinen maailmankuva on ainoa oikea maailmankuva. Siksi talouttakin lähdettiin laittamaan kuntoon puuttumalla työelämään ja sen niin kutsuttuihin rakenteisiin sekä tietysti myös palkkoihin ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin näköjään tajuamatta, että työtä erilaisissa organisaatioissa tehdään porvarillisen johdon ja valvonnan alaisena. Näin ollen oikeampi lähtökohta talouden kuntoon saattamisessa olisi ollut puuttua syihin eikä seurauksiin.
Joku aika sitten puhuttiin hyvästä hallintotavasta, jonka keskeinen ajatus oli asiakastyytyväisyys ja asiakkaan tarpeettoman höykyttämisen vähentäminen. Nykyhallitukselta sen sijaan puuttuvat jo pöytätavatkin. Meno on kuin posliinikaupassa. Palasiksi menee. Jää nähtäväksi, onko hetken päästä koko putiikkia enää olemassa. Perustukset ainakin natisevat.
Euroopan kaksi suurinta ongelmaa: talous ja vapaa liikkuvuus ovat suuri haaste Suomelle. Siksi olisi tärkeää, että asioista päättämässä olisi mahdollisimman osaavaa väkeä. Papukaijaministerinä toimiminen vain suistaa valtakunnan ja sitä kautta koko Euroopan entistä suurempiin ongelmiin.
Olisi uskallettava laittaa vapaa hortoilu Euroopassa kuriin ja talous olisi saatava säästämisen sijaan rahavirtoja luovaksi taloudeksi. Pitäisi ymmärtää, ettei talous toimi ilman rahaa, vaan jonkun tahon on rahaa yleiseen käyttöön luotava. Rahan kerryttäminen muutamille harvoille ei paranna talouden toimintakykyä mitenkään. Päinvastoin.
Vapaa hortoilu, jolla tarkoitetaan vapaata liikkuvuutta Euroopassa, on tullut tiensä päähän. Siihen on keksittävä jokin ratkaisu. Kädet levällään ja suu ammollaan seisominen ei ole kestävä ratkaisu.
Nykyhallituksen politiikka on kammottava. Politiikan johtoajatushan on pakko ja rangaistukset erilaisten asioiden toteuttamiseksi ja kuriin saattamiseksi. Poliisin ja armeijan valtuuksia ollaan lisäämässä ja rangaistuksia koventamassa. Sakkojen määräkin kaksinkertaistui.
Yhä turhemmat asiat tulevat kielletyiksi ja kansalaisen yksityisyyden suoja nähdään pelkäksi kuriositeetiksi. Valtakoneisto ulottaa urkintaa yhä syvemmälle kansalaisten yksityisyyteen. Sen sijaan virkavallan toimia ei valvo juuri kukaan. Suoranainen laittomuus rehottaa. Esimerkkeinä liuta poliiseja syytettyjen penkillä. Mikä olisikaan virkarikoksia tehneiden todellinen määrä, jos viranomaistoimintaa valvottaisiin kunnolla?
Hallituksen politiikalta puuttuu myös objektiivisuus, puolueettomuus. Porvarillisuudessaan hallitus näyttää kuvittelevan, että porvarillinen maailmankuva on ainoa oikea maailmankuva. Siksi talouttakin lähdettiin laittamaan kuntoon puuttumalla työelämään ja sen niin kutsuttuihin rakenteisiin sekä tietysti myös palkkoihin ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin näköjään tajuamatta, että työtä erilaisissa organisaatioissa tehdään porvarillisen johdon ja valvonnan alaisena. Näin ollen oikeampi lähtökohta talouden kuntoon saattamisessa olisi ollut puuttua syihin eikä seurauksiin.
Joku aika sitten puhuttiin hyvästä hallintotavasta, jonka keskeinen ajatus oli asiakastyytyväisyys ja asiakkaan tarpeettoman höykyttämisen vähentäminen. Nykyhallitukselta sen sijaan puuttuvat jo pöytätavatkin. Meno on kuin posliinikaupassa. Palasiksi menee. Jää nähtäväksi, onko hetken päästä koko putiikkia enää olemassa. Perustukset ainakin natisevat.
Euroopan kaksi suurinta ongelmaa: talous ja vapaa liikkuvuus ovat suuri haaste Suomelle. Siksi olisi tärkeää, että asioista päättämässä olisi mahdollisimman osaavaa väkeä. Papukaijaministerinä toimiminen vain suistaa valtakunnan ja sitä kautta koko Euroopan entistä suurempiin ongelmiin.
Olisi uskallettava laittaa vapaa hortoilu Euroopassa kuriin ja talous olisi saatava säästämisen sijaan rahavirtoja luovaksi taloudeksi. Pitäisi ymmärtää, ettei talous toimi ilman rahaa, vaan jonkun tahon on rahaa yleiseen käyttöön luotava. Rahan kerryttäminen muutamille harvoille ei paranna talouden toimintakykyä mitenkään. Päinvastoin.
Vapaa hortoilu, jolla tarkoitetaan vapaata liikkuvuutta Euroopassa, on tullut tiensä päähän. Siihen on keksittävä jokin ratkaisu. Kädet levällään ja suu ammollaan seisominen ei ole kestävä ratkaisu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikeusministerin tulisi olla aloitteentekijä vapaan liikkuvuuden asiassa. Aloitekyky näyttää puuttuvan ja myös ulkoinen olemus kielii tolloudesta.
Lindström siis ei näytä olevan alkuunkaan tehtäviensä tasalla.
Toki Sipilänkin pitäisi kohta antaa Lindström'lle potku persauksille.
Nähdäkseni Kokoomuksen ja Perussuomalaisten leirissä osaamattomuutta esiintyy erityisesti joskaan Keskusta ei vapaudu vastuusta. Erityisesti niin kutsuttu yhteiskuntasopimus vaikuttaa naftaliinista kaivetulta.
Kuules Seppo, sinähän kirjoittelet niin kuin maassa olisi sosialisti hallitus.
Voit pyyhkiä tuskanhien otsaltasi, kun minä kerron, että Suomessa on tälläkertaa kaikki tietävä porvarihallitus.
Yrititkö muuten tuossa pitkässä viestissäsi, sanoa jotain, se jäi minulta auki..
Yritä ja lue juttuni vielä muutamaan kertaan. Kyllä se siitä avautuu. Ei, kyllä Suomessa on, ikävä kyllä porvarihallitus, vieläpä poroporvarillinen. Kohtsillään joutuu kysymään, onko tämä hallitus jopa edellistäkin huonompi.