.ovat onneksi kaukana. Tässä taannoin kävelin Turussa hallin läpi ja tarjolla oli vaikka mitä. Ostin vain vanhoja joulukortteja, en mitään syötävää.
Kauppahallien houkutukset
ensorru
1183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kauppahallit ovat mukavia paikkoja herkkuineen. Heti muistivat mieleen Tukholman ja Budapestin hallit.
Joo. Minäkin siellä Budapestin kauppahallin alakerrassa ihastelin niitä vesialtaassa uiskentelevia kaloja. Yläkerrasta ostin pullon viiniä ja mausteita. Hotellissa katselin mausteita tarkemmin ja täynnä ötököitä olivat. Roskikseen kaikki. Vaan se viini oli hyvää merkkiviiniä. Valkoviiniä. Kuulemma lähtöaineeksi kelpaa vain pilaantuneet rypäleet. Hyvää se silti oli. Olikohan Tokaijia? En muista varmasti.
Kotimaan kauppahalleissa kaikki liian kallista eläkeukon kukkarolle.
Pilaantuneet rypäleet? Voihan sen noinkin tulkita. Käsittääkseni joku homesieni reiittää rypäleet jolloin niiden sokeripitoisuus kohoaa normaalia korkeammaksi.
Monenkos puttosen Tokaijia ostit?
Lasse, en muista. Siitä on sentään yli 20 vuotta. Kotona vasta luin, että pilaantuneista rypäleistä se tehdään.
Vaan olenpahan syönyt sursilliäkin. Ei se maku, vaan se haju...
Kauppahallit ovat ainoita paikkoja joissa itse luulen ymmärtävni vaimoni taipumuksen tavarataloissa yms. luumuiluun.
Kauppahalleissa viihdyn varsinkin äyriäis- ja kala osastoilla jonne vaimoni ei puolestaan tule.
Budapestin hallin toisen kerroksen Tonavan puolella on pari kansankuppilaa joista saa kevollista haudutettua hapankaalia.
Toista laitaa edusti kommariajan Riian ulkomarkkinat eksoottisine toimintoineen. Emme ostaneet mitään.
Toissa kesän Riian kauppahallissa ei ollut jäljellä häivähdytäkään edellisestä kokemuksesta. Jos meillä kotipaikkakunnallamme olisi valikoimaltaan ja hinnaltaan vastaava kukkatarjonta niin jopa minä raaskisin ostaa mutta nehän kokisivat arvostuksessa inflation.
Espanjan kylämme kauppahallista ostan nykyisin hedelmät, vihannekset ja etikkatuotteet pelkkää laiskuuttani. Markkinoilla ne ovat paljon halvempia mutta olen paaduttanut luontoni ja törsään.
Budapestistä jäivät mieleen isot vesimelonit. Hotellin aamiaispöydässä ei ollut tarjolla, mutta hallissa oli. Olisi pitänyt olla iso veitsi mukana.
Pietarissa on myös mielenkiintoinen halli. Sinne tulee myyjiä aina Uralin takaa asti. Kertoivat viipyvänsä pitkään myyntireissullaan, koska hankala ja aikaavievä on kotimatka.
Upean luudan löysin sieltä.
Singaporen ja muutkin Aasian hallit taas viehättävät eksoottisuudellaan.
Myyntikatoksiksi niitä kai pitäisi kutsua, kun eivät ole varsinaisia rakennuksia.
Sydneyn ja Melbornen hallit tyypillisiä kolonialismin jäänteitä arkkitehtuuriltaan kuten muissakin Kansainyhteisön maissa.
Mikä erottaa basaarin kauppahallista?
Itse arkkitehtuurista. Minun silmääni kauppahallit ja suuret rautatieasemat muistuttavat toisiaan.
Aasian puolen kansainyhteisön maat ovat minulle tuntemattomia.
Eksoottinen sijaintikaan ei aina takaa nautinnollista hypistelykokemusta joka on vaimolleni tärkeää.
Helsingissä Kieselevin Basaari, Aleksanterinkädulla Senaatin torin varrella, ei muistuta kauppahalleja. Tarjolla on ylellisiä käsitöitä, Fanny ja Aleksander lastenvaate putiikki, koruja, neuleita ja kimaltavaa joulurihkamaa. Kahvila missä vastaleivottuja wiinereitä, monenlaisia leipiä myynnissä, tekee käynnistä tuliaisten ostopaikaksi.
Hakaniemen halli on ykköspaikkana, jos lihaostoksille Hesaan lähtee, runsaus on käsinkosketeltavaa, ei kilpaile Tallinan kauppahalli samassa suhteessa. Hötorget Tukholmassa on kyllä kiehtova tarjonnallaan. Ulkomaiden kauppahalleja on tullut muutama katsastettua, niistä Pariisin valtava oli kyllä monipuolisin tuotteiltaan.
Helsingin Kauppahallista en ole vuosiin pitänyt, kesäisin turistimäärän vuoksi, enkä niin hyviä kalavalmisteita saa sieltä, kuin Hakaniemestä myöskään. Enää ei niin usein tule lähdettyä, kesäaikaan kyllä Kauppatorilla oli tapaaminen torikahvilla. Silakkamarkkinatkaan ei houkutellut tänä vuonna, niin vähän käytän suolasilakkaa enää.
Tampereen kauppahalli alkaa olla vain menneitten muistoa, se oli vielä muutama vuosi sitten persoonallinen aito kauppahalli, Pohjoismaiden suurin, nyt jo 114 vuotta vanha. Harmi, miten voidaan olla niin tyhmiä, nyt se on kohta vain kahviloita ja lounaspaikkoja täynnä. Nyt enää vain muutama lihakauppa, yksi kalapuoti. Kaikenlaista höpö-höpö-rihkamaa tarjolla.
Vielä on yksi tuttu lihakauppias jäljellä, saan aladobitarvikkeet, sian neljä sorkkaa, puoli päätä, vasikkaahan ei ole saanut enää vuosiin.
Voi-voi, muutamassa vuodessa sekin lienee muisto vain, tunnelmoineen, tuoksuineen.
Lahdessa kannattaa piipahtaa Kauppahallissa, ne on ja pysyy
vuosikymmeniä, aina kauppa käy ja tunnelma omaa luokkaansa, valio.