Täällä on ollut jotkut sellaisia tai ainkin, joka on ylistänyt onnellista pitkäaikaista avioliittoaan.
Osui esiin lehtiartikkeli, jossa korostettiin pitkäaikaisen avioliiton salaisuuksia. Pitävätköhän paikkansa? - Ei ole kokemusta asiasta.
Seuraavassa artikkelin osoite:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015121620842527_pr.shtml
Osui esiin lehtiartikkeli, jossa korostettiin pitkäaikaisen avioliiton salaisuuksia. Pitävätköhän paikkansa? - Ei ole kokemusta asiasta.
Seuraavassa artikkelin osoite:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015121620842527_pr.shtml
Vastaukset 15
Vanhimmat
Täällä ei juurikaan liikkune sellaisia, jotka tätä nykyä elävät pitkäaikaisessa avioliitossa.
Sellaisiahan on, jotka ovat eläneet pitkäaikaisessa avioliitossa, joka sittemmin on päättynyt tavalla tai toisella.
---
Koko elämänmittaisen avioliiton salisuus on juuri noi,
mutta myös päätös, tahto, oivaltaa oma puoliso, oma perhe kaikkein tärkeimäksi maailmassa,
muista maailman houkutuksista huolimatta,
sillä houkutuksia on aina tarjolla,
elämä ei ole ruusuilla tansimista, mutta kaikista vaikeuksista kun yhdessä on päätetty selviytyä, niin pariskunta selviytyy,
Kyllähän tuossa lienee paljon perääkin.
Kriittisesti peiliin katsoen löydän omasta suhteestamme puutteita.
Riitely? Mikä katsotaan riitelyksi? Yhtään kysymystä ei ole jäänyt ratkaisematta. Pisin mykkäkoulu lienee kestänyt puolisen tuntia. Kertaakaan emme ole menneet henkilökohtaisen herjaamisen tasolle.
Kaksi vaisua jaksoa on ollut. Ensimmäinen oli silloin kun muutimme suurella velalla ja omalla työpanoksella tehtyyn taloon. Olimme molemmat ponnistelun jälkeen muutaman kuukauden jotenkin lamassa. Sinänsä harmitonta koska se koski kumpaakin.
Toinen parin kuukauden jakso ilmeni silloin kun viimeinenkin lapsemme lähti kodistamme opiskelemaan Helsinkiin. Vaimoni oli pari kuukautta jotenkin toisaikainen. Ymmärsin yskän jä tolkkusin asennoitua tilanteen mukaan.
Flirttaus? Emme ole kävelleet käsikkäin. Julkisuudessa halaus on rajoittunut eron ja kotiin paluun hetkiin bussi- ja rautatieasemilla. Muu asunnon ulkopuolinen koskettelu on tapahtunut muiden katseilta salassa. Kaameat estot?!
Petraamisen varaa siis on.
Kaikkinensa palstoilta heijastuu suomalainen piirre koka mielestäni on heikkous. Lässytys onnen kätkemisestä näyttää menneen perille.
Samoin toinen piirre, itsensä vähättely. Harva rohkenee löytää itsestään ominaisuuksia joissa on OMASTA MIELESTÄÄN hyvä!
Pienet kolhut, satunnaiset syrjähypyt ym. eivät tässä iässä enää sanottavastikaan ravistele yhteiselämää.
Yhtä sun toista kokeneena sanoisin, ettei se pituus, vaan laatu. Pitää yrittää elää jokainen päivä. Ja odottaa sitä oikeaa. Tunne säilyy vielä toisen poistuttua yläilmoihin. Ei tule mieleenkään hyppiä sivulle, vaikka toinen ei joka hetki ole vieressä. Muistakaa pitää hyvänä kumppanianne te onnelliset, joille yhteiseloa on suotu. Se ei ole itsestäänselvyys.
Kyllä pituus on tärkeä, sillä ei viikonloppuavioliitto ole oikea rakkausliitto.
Olet elänyt omaa elämääsi, minä omaani. En haluaisikaan olla sinun housuissasi etkä sinä varmaan minun. Tarinoita on lukemattomia. Oikeastaan minua ärsyttää tuo, että yritetään uskotella, että toisen pitäisi elää kuten itsekin. Minäkin tunnen tosi monia aviopareja, onnellisia ja vähemmän sellaisia. Omani oli onnellinen, ei kovin pitkä.
Luulen ymmärtäväni sanomasi sisällön koska vastaavan tyyppinen on ollut meillä vuosikaudet ajatusten perimmäisissä sopukoissa onneksi bvielä toteutumatta.
Loppujen, määrältään ennalta arvaamattomien päivien laatu on kuitenkin elämämme sisällössä tärkeä vaikka sen toteutuksen eteen ei ponnistelekaan.
Yhteiselämä ei saa olla vankila.
Nläin iän karttuessa siinä pitää olla vapauksia entistä enemmän. Puolison kunto ei saa olla rajoituksena.
21..11
HAH,
olet ilmeisen kehittymätön ihmisenä ihmisyyteen,
pitkäaikaisen koko elämän mittaisen avioliiton salaisuus on kaiken
y m m ä r t ä m i n e n,
toistensa kunnioitus, ja tietoisuus siitä mikä ihmiselle itselleen on elämässä tärkeintä,
se on aina oma itse, oma puoliso, oma perhe ja työ,
sitten tulee kaikki ystävät ja yhteisöt seuravaana listalla,
onko 21...11 itse eläny joskus avioliiton vankilassa kun tommosia puhuu,
Olisi se ollut kokemus tuokin elää saman ihmisen kanssa 50vuotta.
Se ei vaan minun osakseni tullut, ei ollut niin tarkoitettu vai miten
se pitäisi ajatella? Uteliaisuuttani kyllä kuuntelen kauan yhdessä eläneitä.
Avoin olen omastakin elämästäni, ei tässä mitään salaisuuksia ole.
Elämä on ainutlaatuista, kaikki eivät koe samaa. Pitkässä parisuhteessa elävä ei aina katselle ympärilleen. Sinkun on pakko tehdä niin ja vapauskin. Usein oletetaan, että sinkun osa on huolehtia lähimmäisistä, parisuhteessa elävä voi omistautua kumppanilleen. Tosiasiassa jälkimmäisellä on enemmän aikaa myös muille, kun on toinen jakamassa hommat.
Useimpien sinkuiksi jääneiden salainen toivehan on löytää ainakin jonkin tason kumppani, vaikka vanhemmalla iällä. Silloin voidaan jo tinkiä laadustakin.
Sinkut ovat ennen kaikkea itsekkäitä. Siksi ne ovat sinkkuja.
Pitkäaikaisen avioliiton perustana voi olla myös loppumaton rutina.
Useimmilla avioliittoaan ylistävillä puolison todetaan siirtyneen jo niin sanotusti liitelemään yläilmoihin.