jolloin lunta pyrytti kunnolla. Maantie saattoi olla niin tukossa, että vain toinen puoli oli paikoitellen ajettavassa kunnossa. Täytyi toivoa, ettei tuolla pätkällä tulisi ketään vastaan. Autossa on aina mukana lapio kaiken varalta ja hinauskin on joskus tilattu. Nyt asun niin lähellä moottoritien liittymää, että tuollaisia vaikeuksia lienee enää harvoin, kun ei yleensä ole pakko lähteä mihinkään.
Oi niitä aikoja,
tuiskun
785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi niitä aikoja. Haja-asutuksella sijainneen mökkimme tieuraa "oikealle" tielle oli noin 300m. Ura oli raivattu mäntymetsään ja uralle kertyi aina runsaasti lunta.
Kyllä oli ihanuus huipussaan kun alle murrosikäinen pentu kaivettiin vällyistä aamulla 5:n tienoissa isukin kaveriksi avaamaan uraa vm-38 Reo kuormurille. En jalsanut heiluttaa oikeaa lumilapiota joten minulle oli tehty pienempi. Pääasia, ettei töistä lintsattu.
Pääkaupungin pentujen vonkuminen "valkeasta joulusta" otti myös pattiin. Olisivat varmaan nauttineet minun valkeasta autuudestani. Varsinkin moneen kertaan talven mittaan.
Minulla oli noin 100 m auratulle tielle. Talonmies tuli usein lumitöihin vasta kahdeksan jälkeen, minun piti silloin olla jo töissä. Edellisenä iltana kolasin usein tuon pätkän, jos oli pakko autolla lähteä. Yhdessä vaiheessa sekä lasten hoitopaikka, että työpaikka oliivat niin lähellä, että kävellen mentiin. Pulkka ja potkukelkka olivat käytössä.
Eihän tuosta ole kuin pari-kolme vuotta kun samalla lailla pyrytti. Ei viitsitty jostain syystä ajoissa aurata tietä, illalla 6:n jälkeen piti kävellen hakea kaupasta 6 km:n päästä ruokaa kun jääkaapissa ei ollut muuta kuin valo. Sitten onneksi pääsin muuttamaan ihmisten (?) ilmoille.
Ihmisten ilmoilla olen asunut siitä asti, kun lapsuuskodistani lähdin. Suurimman osan elämästäni kauppa on ollut noin kilometrin päässä kuten nytkin. Haja-asutusalueen rauhaa en ihannoi. Nyt riittää, kun oman rivitaloasunnon edustan pidän kulkukelpoisena. Auton kävin puhdistamassa lumesta, kun panin lämmitykseen.
Tänään ajelin viidentoista maissa ykköstietä kotiinpäin. Pöllyävä lumi teki ajon hieman hankalaksi. Käytin sumuvaloja, en ohitellut vaan tyydyin rekkojen vauhtiin. Kaksi kertaa edessäni oli aura-auto, joka puhdisti vasenta kaistaa. Yhtään ei näkynyt ennen kuin oli ihan vierellä. Sattuipa kaistalla olemaan myös ohittajia, onneksi pystyivät jarruttamaan. Noissa olosuhteissa nopeuteni oli mielestäni maksimi. Moottoritie on muuta maastoa ylempänä, joten tuiskulunta ei kasaudu.
Vähällä vielä tähän asti päivää on selvitty meidän kulmilla, meinaan lumentulun suhteen. On sitä pumpulilunta kertynyt runsaan 10 sentin kerros.
Tosin liikenneonnettomuus vei miehen hengen, rekan lähtiesssä luisuun. Ilmeisesti ruttasi henkilöauton, liekö ollut kaidetta vasten.
Aakeella laakeella oli lunta että *hukkumiskuolema* oli lähellä joka talvi mutta ei se mitään uutta meille ollut.
Nyt on maisema pumpulilumella maalattu kuuskuukautinen kaivaa poteroita pihalle ja hyppii hangessa. On kuuskuukautisen ensimmäinen talvi.