Onko kokemusta psykologeista? Millaisia?

Olen käynyt muutaman kerran pojan kuoleman jälkeen.
En saanut apua, hän kertoi asioita jotka tiesin jo ennestään, ei se auta vaikka tietää kun, pitää antaa itselleen aikaa käydä asioita läpi. Mieto unilääke auttoi nukkumaan, nyt nukun ilman lääkkeitä.
Aika auttaa surussa, vaikka ei sitä poista kokonaan yhden elämän aikana.
Jos on mielenterveysongelmia voi apua löytyäkin. Sekin riippuu sittä saako auttaja ja autettava oikeanlaisen yhteyden.

Teetpä mitä tahansa niin älä vaan täältä neuvoja kysele.

Alotukseen,,,
vai ei osannu,, heh, tiesitkö, jos ihminen hakee psykologilta apua,
silloin sun pitää olla s a t a p ro s e n t t is e st i
rehellinen puhisassi itsellesi ja kerttoa VAIN TOTUUTTA,
EI muuneltua totuutta,
tavallaan sinä itse parannat iseäsi puhulmalla vain totta,
tiesitkö, ihmisen hyvä elämä perustuu VAIN ja AINA TOTUUTEEN,
-
totuus tekee ihmisen vapaaksi,
se on raamatun sana,
ja totisinta totta ihmisen parhaaksi ja terveydeksi,
-
vain totuuteen voi ihminen rakentaa turvalisen jykevän elämänsä,
vaikka maailma kuinka myllertää ympärilläsi ja kierous kukoistaa,
niin sinun elämäsi ei horju, kun sinun elämä perustuu totuuteen ja vain totuuteen,

Auttaako vai ei, on suuresti riippuvainen myös itsestä. Jos tuntuu, ettei "samaa kieltä" löydy, kannattaa yrittää hakeutua toiselle vastaanotolle. Eri ihmisten kanssa syntyy yleensä aina erilaisia kontakteja ja ammattitaidoissa ja asenteissa voi olla suuriakin eroja. Usein ensitapaamisella voi saada ihan virheellisen käsityksen ihmisestä. - Jokaisella on varmaan kokemuksia siitä, miten on erehtynyt ja ehkä ollut ennakkoluuloinen jonkun hyvänkin ystävän ensi kerran tavatessaan.

olisi mukava käydä kyllä

Ai niinku vapaa-aikana?
Typerää vitaproota tai muuta typerää joo-joota.

H.

VitaeProo on jatkuvasti hyppäämässä silmille telkkarista, netistä ja lehdistä. Ihan asiallista kysellä onko jollakin kokemusta tableteista. Minulla ei ole, enkä usko että tulee.
Minulle on ihan sama onko aloitus mustalla vai sinisellä.

On, tai lähinnä perheterapeutista, kyllä auttoi.
Lasten kautta on sitten enemmän kokemusta, tosi suuri apu on ollut. Ollut vissiin onnea, kun vain huippu-ihmisiin törmännyt, tai sitten ne hyvät valitsee tehdä töitä enemmän nuorten kanssa.
Palstakin on ollut mun psykologi välillä, että kun ihmiset sanoo ettei täältä saa apua, niin mun kokemukset ovat vähän erilaiset.

Kävin viime viikolla psykiatrin vastaanotolla.
Ensin se tenttasi kaikkia mahdollisia asioita ja tapahtumia.
Lopulta se otti esille nipun piirustuksia ja alkoi kyselemään, että mitä ne kuviot minun mielestäni ovat.
Sanoin asian niin kuin se oli, että alastomia naisia.
Psykiatri suuttui, viskasi kuvanipun nurkkaan ja huusi kiukkuisena:
Tehän olette täysin seksihullu koko mies!

Sanoin, että miten niin minä?
Itsehän te minulle niitä kuvia näyttelitte!

Henkilökohtaisesti tunnen muutaman psykologin, heiltä olen joskus jonkun vinkin kysellyt, en koskaan käynyt vastaanotoilla.
Toisaalta olen ystäväni kautta saanut sen käsityksen, että ei mikään asia muutamalla käynnillä selviä. Hänen surutyönsä vaati kaksi vuotta tapaamisia ennen kuin menetys helpotti.
Itse olen turvautunut aina vertaistukijoihin kiperissä tilanteissa.

Joo. Nettisykologista. Vissiin vähä hajotti enempi ku korjasi mut menihän se niinhi :D.

Hyödyttömässä hoitoputkessa.

90-luvun alun lamassa jouduin irtisanomaan noin 1/3 hoidossani olleen pajan tuntipalkkaisista. Kyse oli suhdannevaihteluista riippuvasta sesonkituotteesta eikä tulevaisuus näyttänyt ruusuiselta.

Yöuneni häiriintyivät. Heräsin jokainen yö useita kertoja työntekoon. Yritin rauhoittua, täyttelin ristikoita, nukahdin ja taas kohta hereille.
Sain ajan paikkakunnan mielenterveystoimistoon jossa kävin tunnin terapiassa 4 kertaa. kallonporaaja veti jotain shablonia nuppini läpi ilman havaitsemaani vaikutusta. Lopulta hänkin luopui toivosta ja lopetti puuhan.
Olin jo 48-vuotinen ja kysäisin perusteita sairaseläkkeelle mutta se kelvoton ei ollut kuulevinaan kysymystäni joten kelvotonta sakkia ovat kallonporaajat!

Elämäni ja uneni normalisoituivat muutamassa kuukaudessa.

Tavallaan

Tunnen pari. Ihan tavallisisa ihmisiä, paitsi joitenkin vainoharhaisen oloisia. Net tietenkin koulutuksensa puolesta ajattelevat asioita olata kantiltaan. Vaan kuten yleensä, niitä vaivaa tietynlainen puusilmäisyys. Jotenkin vetelevät johtopäätöksiä ällistyttävän suoraviivaisesti. Siis ajattelevat kaikkea, mitä tapahtuu pelkästään omien oppiensa mukaisesti. Näin toki kaikilla muillakin ihmisillä. Eli ei ne ole ihmisiä kummempi.

Noin, mihin aloituksessa viitattiiin, en ihan helpolla menisi prykoloogille mistään syystä. perustelut tais tullakin jo tossa aiemmin mainittua :DD

=DW=

johtopäätöksiä aiheista, asioista ja immeisten kyvyistä ja taidoista kohdata asioita - eilen oli mielestäni hurjan hyvä ohjelma Maaretta Tukiaisen juontamana - onko ahneus yritysten tuho - ja mitä ihmisille kuuluu
- sivuttiin sitäkin asiaa mitä on luovuus - luova tuho tai tuhoava luovuus
- joskus traagisten juttujen jälkeen kipuilin jaksamisen kanssa, psykologitapaaminen oli lähinnä palikkatehtäviä - jotenkin ironinen ja vähän halventavan oloinen oli huomautuksensa - taidat olla vähän ylpeä kun jaksoit sentään tehdä testin loppuun - mietin miksi lyötyjä lyödään aina vain rankemmilla konsteilla ja aseilla - kunnes lopulta nirri on todella kankaalla
- vähän samanmoista kui monet rikolliset toiminnassaan tähtää vaikka ihmisaistien vaurioittamiseen hyödyn irroittamiseksi ja vapauden riistämiseksi
kanssaihmisiltä. Kyllähän ihmiset jaksaa hehkuttaa valintojen tärkeyttä mutta
nekin aina vaativat rahassa mitattavia resursseja kuin kaikki muukin elämä
- mitä kaikkea sitten sisällään pitääkin.
Ja väärinymmärryksen välttämiseksi - hän ihmisenä kyllä vaikutti erittäin fiksulta ja pätevältä omaan työhönsä - työtä mitä silloin itse tein - se tuntui olevan mitätön sivuseikka. Monet jaksaa kyllä tilpattaa vanhusten vainoharhaisuutta ja ties mitä klementiaa monissa muodoissaan harhoina vain
- monien ihmisten elämäs nekin asiat ovat vaan niin todellista totta kuin olla voi.

Parin tutun kokemuksia muistelen. Molemmilla oli aika pitkä hoitosuhde, eikä kumpikaan katsonut saaneensa istuinnoista muuta kuin sen, että tapasi jotakuta säännöllisesti ja se joku kuunteli. Ei hoidon vaikuttavuudesta voinut oikein sanoa mitään, kun ei voi tietää miten heidän olisi käynyt ilman sitä.
Olisiko "aika" hoitanut yhtä hyvin ?
Tuttu psykologi joutui virassaan valvonnan alle, kun arvioi psykoterapian vaikutusta julkisesti juuri noin kuten tuttunikin tekivät. Toimii, jos psykologi on "hyvä jätkä".
Ymmärtääkseni psykoterapiaa voidaan tarjota myös ikääntyneille. Ainakin meidän kunnassa on sairaalassa psykogeriatrinen osasto. Käytännössä taitaa olla niin että terapiapalvelut suunnataan työikäiseille, eläkeikäisille tarjotaan lääkkeitä ja vertaistukea. Siis julkisella puolella.

Kovin olette viettäneet suojattua elämää, jos teillä ei ole omakohtaista hoitohistoriaa juurikaan. Kävin ekan kerran psykologilla 1970-luvun alussa, minulla on yli 40-vuotinen hoitohistoria monista muistakin ammattikunnista. Enimmillään olen käynyt samalla ihmisellä lähes 10 vuotta. Oireet eivät ole helpottaneet. Oikea diagnoosi tai oireyhtymä joka on siis oireiden pohjalla, löytyi vasta kun olin n. 55-vuotias.

Olo on usein kammottava, tekisi mieli ottaa itseltä henki, kun on oikein kauhea olo.

Työkykyinen olen kaikesta huolimatta ja edelleen työelämässä, vaikka olisin päässyt vanhuuseläkkeelle. Toki on harrastuksiakin ja muita mielenkiinnon kohteita. Ne ovat lisääntyneet, koska aion jäädä seuraavan vuoden kuluessa eläkkeelle.

Eniten minua on auttanut oma apu, olen vuosien ja vuosikymmenten mittaan muuttunut aktiivisemmaksi. Mutta olen tavannut myös hyviä ammattiauttajia. Jotka ovat eläneet hetken eli 45 min kanssani, vaikka ovat tienneet, että eivät voi oireissani auttaa. Psykologit ja terveydenhoitajat ovat parhaita. On lottovoitto löytää kutakuinkin täysjärkinen psykiatri. Osa on vissiin syntymähulluja ja sen vuoksi alalla. Toki psykologeissakin on hiirulaisia, elämää pelkääviä aikuisiksi kasvaneita kilttejä poikia ja tyttöjä. Joskus on herännyt kysymys, kumpi tässä hoitaa ja ketä.