Oletko vielä kehityskelpoinen ?

tUHATNIKIN ELEMMYYDEN TÄyteinen höperrysaloitus.

HALUAN oppia, mutta EN OPI mitään enää. Latvalaho mikä latvalaho...

Mihin ja miksi pitäisi olla kehityskelpoinen, kyllä tunnen jo olevani ihan kelpoinen tällaisenaan. Elämä on ollut niin monimuotoista, ettei enää paremmasta väliä, vaikka kyllä joka päivä jotain uuttakin vielä putkahtaa. Tietoa ei tarvitse ainakaan enää etsimällä etsiä. Aika täydellinen on sus.

Yritän hidastaa entisten taitojen ja kykyjen hiipumista. Kielitaidosta fyysisiin suorituksiin. Uutena kokeilen tällä viikolla kahvakuulatreenejä. Uskoisin, että siinä on luonnollinen mahdollisuus yhdistää aerobinen ja lihaskuntoharjoitus,

Joku sukulainen oli kysellyt vaimoltaan, mikä se tuo ( # = hashtag)
"hästäkki" oikein on, niin vaimo oli selittänyt että "kuule, se on meidän sängynpeite"! :)

Tahtoisin opiskella ruotsia, englantia ja saksaa, mutta en saa aikakseksi mennä kirjastoon hakemaan opiskeluaineistoa,
ärsyttää oma saamattomuus,
aikoinaan koulussa sain saksata ja ruotsista alkeiskoulutusta,
- työelämässä aikoinaan kummasti palutu mieleen saksa ja ruotsi,
niitä solkkasin asiakkaiten kaa omasta mielestä huonosti,
mutta sakasalaisen asiakkaan mielestä aivan hyvin,heh,
hän jopa kehui että osaan,
vaikka en omasta mielestä osanuukkaa,
enlantia hiukan opiskelin kansalaisopistossa muutaman tunnin,
siitä jäi joitaki lauseita mieleen,
ulkomailla puolison kanssa solkasin enlantia ja sakasaa sekasi, heh heh
kummasti ne sai selvää mun siansaksata,
aivan joskus nauratti,
tulinki siihen tulokseen, ulkolaisetkaa ei osanneet yhtää paremmin kileilä kuin minä,
ne osasi sanan sieltä ja toisen täältä,
ne sotkee sanoja samanlailla sekasi kuin meikä,
-
mutta mutta
alitajuinen haave pakottaa sisimmässäni,
pitäisi raahautua kirjasoon,
mutta mistä siihen voima ja into ettei jäis vain haaveeksi,,
sitä tässä märehdin,
vanhuus ei ole ilo kellekkää,
ei anakaa mulle,
olen tympääntyny vanhuuteen,
päivä päivältä tulen aina vaan vanhemmaksi,
kuolis pois,
mutta ku ei kuole,
olen kauheen ärtsy,
olen kauhee kiroilija, kiroilen kaikseta kokoajan itsekseni,
kuitenki niin ettei muut kuule,
tämä ärtyisyys on outo piirre,
eikö koskaan enää ihminen voi tuntea mukavaa oloa,
teen paljon käsitöitä,
purkaan akresiotani käsitöihin ja suunitteluun,
sitten alan totuttaa tekemistä,
nyt on mielessäni jotain suurempaa tekemistä,
saap-nähä tuleeko valmista.

Ylös ulos ja lenkille,
ulkona satelee hiljakseen lunta,
ei ku aivoja tuulettamaan,
vaikka ei taira home enää lähtee sieltä tuulettamallakaa pois,
jotain vaan pitää keksiä että huomaisi olevansa vielä elossa,
moi taas,
kirjoitelaan,,,,,,,,,


https://www.youtube.com/watch?v=OYCaLJKB0Zk

Vähän on samat asiat, kuin tuolla edellä joku suunnitteli kirjastosta materiaalia hakevansa kieliopintoja varten.
Kansalaiopiston kurssilla olin joku aika sitten saksaa koetin tankata. Aivan mukavaa oli. Jotenkin saksankieli on aina kiehtonut, ehkä joitain saksalaisia lauluja on jäänyt mielee , Sarah Leander,m.m.
Bis Morgen!

Männeinä vuosina kolistelin aika paljon paikallisjunalla etelämmäks, se kun pysähtyi jokaisella asemalla Helsinkiinkin mentäessä. Kerran yllätyksekseni kuulin portugalilaista puhetta, no minä tietysti ekstroverttinä ihmisenä sinne vähäisillä taidoillani keskustelemaan.

Kansanopisto on minunkin opinahjoni parinkymmenen vuoden aikana ollut, siellä olen käynyt portugalin, italian, espanjan ja vironkin alkeet oppimassa. Siitähän se oikeesti kielen opiskelu lähtee, sitten pystyy edes sanakirjan avulla tarvitessaan keskusteluihin yhtymään. Kivaahan se.

Ranska ja saksa ovat kuitenkin vahvimmat kieleni, saksan olen koulussa aikoinaan pitkänä lukenut, ranska kiinnosti jo ennenkuin se lukiossa alkoi. Vaikka harvoin kieltä tarvitsisikin, aika nopeasti palautuu opittu mieleen. Virheistä ei toki tarvitse välittää, kyllä tulee ymmärretyksi, elekieli lisänä. Sitäpaitsi opetinhan reilut 20 vuotta yläasteilla ja lukioissa ja muuallakin ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa viitisen vuotta sitä tarkkista.
Tykkäsin käydä kansalaisopistoissa, mutta enää ei jaksa....eikä ole väliäkään, kun nekin ajat on kokenut.
Henneälle terkkuja....Guten morgen ohne Sorgen! Sarah Leanderin laulut ovat mullekin tuttuja, laulan itse myös....." Ich stehe im Regen und warte nur dich, nur dich...."

En ole kielinero mutta ekstroverttina otan nopeasti kontaktin aivan vieraisiinkin ihmisiin. Toki muissakin asioissa voin nostaa häntää ylös mutta ehkä vielä olen kehityskelpoinenkin.

Ruotsi, saksa, englanti, ranska ja venäjä siinä järjestyksessä sivussa latina ja italia.