Yksinäisen päivän kohokohta

mä tilaan pitsan.paikallisen pojat osaa asiansa. nyttemmin tutustuin just kulmille muuttaneeseen lievästi alkoholisoituneeseen rouvaan.käyn ulkoiluttaa sen koiraa. otetaa pari kaljaa samalla.
ota selvää etenevän liikkeen laista.... :)

Kohokohta lienee asettua iltateen jälkeen sängylle ja kuunnella tai katsoa jokin hyvä ohjelma netin tai TV:n kautta. Saa kiitellä Taivaan Isää kuluneesta päivästä, terveydestä ja tehtäväistä. Ei onnelliseen elämään sen kummempaa tarvita.

Minun päivän ehdottomasti on se hetki kun pääsee pötkölleen. Aamiaisellekin on hyvä herätä.
Yksineläjän se täytyy itse valmistaa. Työhönlähtöä ei enää ole kun pääsin ennenaikaiselle eläkkeelle.
Elämä tuntuu vähän tylsältä kun eläke jäi pieneksi. Ei ole varaa, mutta ei haluakaan matkustella.

Lääkkeet, alkoholi ja nukkuminen. Joskus kahvi hiukan piristää ja jaksaa jotain tehdä vähän aikaa. Runkkaaminen välillä, nyt siitäkin kadonnut vähän hohto.

Miestissit. Niin kuin aina. Ei mun elämässä ole mitään muutakaan...

Ei ole ihme, että
Hannu Matti Ilmari Lauerma (s. 30. elokuuta 1961 Kerava) on suomalainen psykiatri. Hän toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina ja Turun ja Vantaan yksiköistä koostuvan koko maata palvelevan Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä. sanoo Suomi24 likaviemäriksi.

Hyvä sää ilahduttaa yksineläjää. Osalla meistä on pienkiinteistöomistusta. Niissä on tarpeellista tekemistä ympäri vuoden.
Moni on myynyt pientalonta että elämä olisi kaikin puolin helpompaa. Monelle se onkin. minulle ei.
Talossa on toimivia vanhanajan pönttöuuneja ja tiilestä muurattu massiivinen takka.
Tänäänkin toin liiteristä puita sisään lämpiämään että puut syttyisivät hyvin ja antavat lämpöenergiaa, vähentäen sähkönkulutusta.

Runkkaaminen se se on.

Nukahtaminen. Päivän huonoin asia on se kun herään.

Kaupassa käynti. Vähän näkee ihmisiä ja saattaa saada jonkun kassatytön hymyn.

Sisäsaunan panelointi on vuosien mittaan jo rispaantunut. Tummentuneita paneeleja lattian rajassa, ehkä lahonkin alkua.
Ei minusta olisi siihen hommaan, kuntonikaan vuoksi.

Kun pitkään on ollut ilman juttuseuraa, menin timpurilta kyselemään alan kuulumisia.
- Nyt tehdään remonttia, parempi että puhutaan sitten kun työ on valmis, totesi vähäpuheinen timpuri. Sopi minullekin.

Minun päivän kohokohta on se että istun sohvalla illalla nauttien yksinäisyydestäni samalla hyvää kirjaa lukien. Kärsin yksinäisyydestä melko vähän, vaikka olen melkoinen erakkoluonne. Minulle yksinäisyys usein rentouttavaa. Mutta välillä kun ei ole viikkoihin vaihtanut kenenkään kanssa halaistua sanaakaan, niin silloin saatan tuntea yksinäisyyttäni. Aiemmin minua ahdisti muiden seurassa olo, kun piti melkein jatkuvasti jutella. Silloin en myöskään hyväksynyt hiljaisuuttani, niinpä minulla oli pahoja itsetunto-ongelmia. Nykyään olen hyväksynyt oman hiljaisuuteni ja annan itseni rauhassa istua hiljaa, silloin kun haluan. Iänmyötä kanssaihmisetkin ovat tulleet suvaitsevammiksi minun luonteeni suhteen, eivätkä enää herkästi pahoita mieltään kun haluan olla yksin tai en jaksa puhua. Taidan olla tyypillinen introvertti.

Yksinäisenkin, fyysisesti terveen ihmisen hyvä, rakas ystävä on auringonpaisteinen päivä.. Kuten tämä lauantai.
Vaikka olen puhditon ja rahaton, on mukava olo ulkona liikkumisen ansiosta. Imuroin jopa eteisen maton.

Kun on tullut jotain mukavaa postia esim. kirje joltain. Tänään kohokohta oli kun laitoin yhden seinäkellon ja pesin ikkunoita. Kohta meen työharjoitteluun..

Pikkuhetkiä kun on läsnä; lenkki hauvan seurassa ( tuon koiran kanssa ei kyllä koskaan ole yksinäinen) ruoan laitto, kahvin keittäminen ja nauttiminen auringossa, kukkien istutus, hyvä kirja jota illalla lueskelen ennen untenmaita, kissan kehräys kun käpertyy viereen, saunominen...

Aamukahvittelu kaikessa rauhassa ruisleipää napostellen on yksi päiväni kohokohdista. Katselen ikkunasta mäntyjä ja taivasta. Kurkin ikkunasta ohi kiiruhtavia tuulen, sateen ja tuiskun piiskaamia ja vietän omaa hiljaista hämäränhyssyäni. Kun yöllä herään kesken unien, tekee jo silloin mieli vahvan kahvin keittoon. Silloin on pakko vielä vähän nukkua ja siirtää aamun nautintoa. Kahvi vie minulta unet ja siksi en edes päivällä kahvittele kuin vain aniharvoin.