Törmään tämän tästä semanttisiin käsien vääntelyihin sinkkuuden syvimmästä olemuksesta. Ilman tulosta.
Vaikka olisin sidottu minkälaisiin kuvioihin ja sosiaalisiin konteksteihin, niin minussa elää vahvana tietoisuus siitä, että sinkkuus on pysyvä olotila, jonka epävarmaa ja heppoista olemusta tuetaan erilaisilla liitoksilla ja yhteistyöanomuksilla. Kuitenkin näen tällaisen tuen ydinsinkkuutta heikentävänä toimintana, sillä se rajoittaa henkilökohtaista vapautta, joka sinkulla eittämättä on ja josta hän voi nauttia päivittäin.
Eli kysymys on sidoksista. Sidottu ihminen nakertelee mielellään kettinkejään, sillä löydetty heikoin lenkki pettäessään avaa kaikki ovet. Mutta mihin.
(Hihitystä)
Vaikka olisin sidottu minkälaisiin kuvioihin ja sosiaalisiin konteksteihin, niin minussa elää vahvana tietoisuus siitä, että sinkkuus on pysyvä olotila, jonka epävarmaa ja heppoista olemusta tuetaan erilaisilla liitoksilla ja yhteistyöanomuksilla. Kuitenkin näen tällaisen tuen ydinsinkkuutta heikentävänä toimintana, sillä se rajoittaa henkilökohtaista vapautta, joka sinkulla eittämättä on ja josta hän voi nauttia päivittäin.
Eli kysymys on sidoksista. Sidottu ihminen nakertelee mielellään kettinkejään, sillä löydetty heikoin lenkki pettäessään avaa kaikki ovet. Mutta mihin.
(Hihitystä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinkkuuteenko?! 80
;P
Näin ajattelin. Oikeastaan tämä on klassinen kehäpäätelmä, joka mielestäni kuvaa hyvin ihmiselämän arkea tasapainottelussa näkymättömän, hajuttoman ja mauttoman vaijerin päällä. Hyvässä lykyssä se ei edes tunnu miltään.
(Trapetsinaurua)