Olen yläastetta käyvä 163 senttinen masennuksesta ja suunnattomasta itseinhosta kärsivä naisenalku, joka on alkuvuodesta aloittanut laihduttamisen.
Aloitettuani painoin noin 63 kiloa, mutta nyt painan 53 kiloa, enkä ole vieläkään tyytyväinen itseeni millään tavalla vaan tavoittelen pari kymmentä kiloa pienempää lukua. Rehellisesti sanottuna tavoittelen anoreksiaa.
Tapani laihduttaa on vaihteleva, mutta tällä hetkellä paastoan [juoden vain vettä] ja harrastan 6-12 kilsan lenkkejä noin 5 kertaa viikossa sekä 2 tunnin lihaskuntoa [painoittuen vatsaan ja käsiin] aina aamuin ja illoin. Noiden lisäksi virallisesti harrastan ratsastusta, joka nyt on omasta mielestäni hyvää vastapainoa lenkkeilylle ja mielelle virkistävää.
Koska olen kieltänyt itseltäni syömisen alkuvuodesta lähtien täysin niin saatan kuitenkin välillä sortua pariin haukkuun ruisleivästä taikka hedelmään, mutta minulla on oma ratkaisu tähänkin, joka pidättelee minua jotenkin ja on myös lohduttavaa henkilökohtaisesti..
Nimittäin lasken jokaisen haukun kaikesta mitä syön ja illan tullen viillän ranteeni niin monesti auki kun olen jotain ruokaa puraissut. Jokainen desilitra joka on jotain muuta kuin vettä on yksi viiltokaulaan.
Reiteni, ranteeni, kylkeni ja kaulani ovat täynnä viiltoja ja arpia, mutta ne muistuttavat minua vain tavoitteestani olla hoikka.
Viiltoja tehdessä mieleni rauhoittuu ja turrutan henkisen kipuni, tuskani ja itseihnoni, fyysiseen kipuun joka tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin murehtiminen kaikesta mitä olen syönnyt.
Tänään olen syönnyt rieskan ja juonnut 8 desilitraa kahvia, koska viime syönti kerrastani oli viikko.
Jatkan tätä peliä niin kauan kunnes painoni menee 30 kilon puolelle, jolloin olisin itseeni tyytyväinen....
Ongelmieni ojossa minulla on tyttöystävä joka on myös ainoa sekä parhain ystäväni, sillä hän kuuntelee eikä jätä minua yksin, vaikka elämä tuntuukin paskalta. Olen hänelle elämäni velkaa.
Aloitettuani painoin noin 63 kiloa, mutta nyt painan 53 kiloa, enkä ole vieläkään tyytyväinen itseeni millään tavalla vaan tavoittelen pari kymmentä kiloa pienempää lukua. Rehellisesti sanottuna tavoittelen anoreksiaa.
Tapani laihduttaa on vaihteleva, mutta tällä hetkellä paastoan [juoden vain vettä] ja harrastan 6-12 kilsan lenkkejä noin 5 kertaa viikossa sekä 2 tunnin lihaskuntoa [painoittuen vatsaan ja käsiin] aina aamuin ja illoin. Noiden lisäksi virallisesti harrastan ratsastusta, joka nyt on omasta mielestäni hyvää vastapainoa lenkkeilylle ja mielelle virkistävää.
Koska olen kieltänyt itseltäni syömisen alkuvuodesta lähtien täysin niin saatan kuitenkin välillä sortua pariin haukkuun ruisleivästä taikka hedelmään, mutta minulla on oma ratkaisu tähänkin, joka pidättelee minua jotenkin ja on myös lohduttavaa henkilökohtaisesti..
Nimittäin lasken jokaisen haukun kaikesta mitä syön ja illan tullen viillän ranteeni niin monesti auki kun olen jotain ruokaa puraissut. Jokainen desilitra joka on jotain muuta kuin vettä on yksi viiltokaulaan.
Reiteni, ranteeni, kylkeni ja kaulani ovat täynnä viiltoja ja arpia, mutta ne muistuttavat minua vain tavoitteestani olla hoikka.
Viiltoja tehdessä mieleni rauhoittuu ja turrutan henkisen kipuni, tuskani ja itseihnoni, fyysiseen kipuun joka tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin murehtiminen kaikesta mitä olen syönnyt.
Tänään olen syönnyt rieskan ja juonnut 8 desilitraa kahvia, koska viime syönti kerrastani oli viikko.
Jatkan tätä peliä niin kauan kunnes painoni menee 30 kilon puolelle, jolloin olisin itseeni tyytyväinen....
Ongelmieni ojossa minulla on tyttöystävä joka on myös ainoa sekä parhain ystäväni, sillä hän kuuntelee eikä jätä minua yksin, vaikka elämä tuntuukin paskalta. Olen hänelle elämäni velkaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo viiltely on aika julma tapa pitää itseään kurissa, mut ymmärrän pointtis muuten jollain tapaa koska itse ihannoin laihuutta tytöillä koska se näyttää tosi hyvälle. Voi noin vähillä syönneillä kestää vaan aika kauan laihduttaa koska elimistö on säästöliekillä eikä polta rasvaa tehokkaasti. Mut toivin että pääset tavoitteesees! Ja luut on kauniita ;)
Jos 160cm painaisi 30kg hän olisi varmaan jo kuollut tai ainakin sairaalassa. Älä todellakaan rupea kannustamaan toista siihen kun on jo valmiiksi paha tilanne!
Älä todellakaan enää laihduta ku sulla ei oo mitään syytä. Sun pitusen pitäs painaa 49-66kg ja tavoitteesi olisi 20kg alipainoinen mikä on tosi vaarallista!
Uskon että sun kehossa ei oo mitään vikaa.
Jos et pysty lopettamaan painon pudottamista niin mene pyytämään apua.
No mun kaverit (ovat sisaruksia) on saman pitusia ja painaa 27kg eikä syö mitää..
Nyt perkele lääkärin puheille ennen kuin vahingoitat itseäsi enempää.
Kyllä, heti maanantaina. Lääkärille kertominen auttaa usein jo sinänsä ja depressiolääkityskin voisi olla paikallaan.
Ilmiselvä trolli huoh.
Älähän sano. Ihmiset tekee mitä uskomattomimpia asioita.