Moikka! En tiedä menikö tämä nyt yhtään oikeaan kategoriaan, mutta samapa se... Siis en tiedä miten tämän kestän... olen 19-vuotias nuori nainen ja olen aloittanut kaksoistutkinnon vuonna 2013.
Minun perheestäni kukaan ei ole käynyt lukiota ja isäni minua siihen kannusti heti kun aloin hakea toisen asteen oppilaitoksiin. Pääsin kaksoistutkintoon kaudeudenhoito alalle ja ensimmäinen lukio päivä koitti. Muistan vieläkin miten innoissani olin tuosta päivästä ja saavuin kotiin... isäpuoleni oli kotona ja huoneeseeni mennessäni hän sanoi osaanottonsa. En tajunnut yhtään mistä hän puhui ja samalla äitini tuli kotiin itkien ja sanoi että minun täytyy istua alas, joten niin tein. Äiti kertoi, että isä on kuollut... Se oli täysin odottamatonta ja suorastaan niin PERSEESTÄ kun olisin juuri parin sekunnin päästä soittanut isälle ja kertonut hänelle mitä lukiossa tapahtui, jotta hän saisi olla ylpeä ensimmäisestä lukio lapsestaan. Olin aivan rikki.. en mennyt moneen moneen päivään kouluun.
No mutta parin viikon päästä on valmistujaiset ja maanantaina saan tietää lopulliset yo kokeiden tulokset ja tietää pääsenkö ylioppilaaksi. Ajatukset ovat NIIIIN ristiriitaiset. Olen todella surullinen jos en pääse kirjoituksia läpi, tuntuu että olen kunnon luuseri, mutta toisaalta jos pääsen läpi niin tuntuu niin pahalta et ainoo ihminen joka mua lukioon kannusti ja kenen takia oon ton kaiken paskan kestäny niin ei oo näkemässä sitä päivää......
Tietenkin minull on muitakin ongelmia, mistä haluaisin mennä puhumaan ihan ammattilaiselle, mutta ei mulla ole rahaa niihin?! Esim puolipikkuveljeni huostaanotto, minusta tuntuu, että olen hänestä vastuussa kun ei äitipuoleni isän kuoleman jälkeen voinut hoitaa pikkuveljeäni. En nyt oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä...
Minun perheestäni kukaan ei ole käynyt lukiota ja isäni minua siihen kannusti heti kun aloin hakea toisen asteen oppilaitoksiin. Pääsin kaksoistutkintoon kaudeudenhoito alalle ja ensimmäinen lukio päivä koitti. Muistan vieläkin miten innoissani olin tuosta päivästä ja saavuin kotiin... isäpuoleni oli kotona ja huoneeseeni mennessäni hän sanoi osaanottonsa. En tajunnut yhtään mistä hän puhui ja samalla äitini tuli kotiin itkien ja sanoi että minun täytyy istua alas, joten niin tein. Äiti kertoi, että isä on kuollut... Se oli täysin odottamatonta ja suorastaan niin PERSEESTÄ kun olisin juuri parin sekunnin päästä soittanut isälle ja kertonut hänelle mitä lukiossa tapahtui, jotta hän saisi olla ylpeä ensimmäisestä lukio lapsestaan. Olin aivan rikki.. en mennyt moneen moneen päivään kouluun.
No mutta parin viikon päästä on valmistujaiset ja maanantaina saan tietää lopulliset yo kokeiden tulokset ja tietää pääsenkö ylioppilaaksi. Ajatukset ovat NIIIIN ristiriitaiset. Olen todella surullinen jos en pääse kirjoituksia läpi, tuntuu että olen kunnon luuseri, mutta toisaalta jos pääsen läpi niin tuntuu niin pahalta et ainoo ihminen joka mua lukioon kannusti ja kenen takia oon ton kaiken paskan kestäny niin ei oo näkemässä sitä päivää......
Tietenkin minull on muitakin ongelmia, mistä haluaisin mennä puhumaan ihan ammattilaiselle, mutta ei mulla ole rahaa niihin?! Esim puolipikkuveljeni huostaanotto, minusta tuntuu, että olen hänestä vastuussa kun ei äitipuoleni isän kuoleman jälkeen voinut hoitaa pikkuveljeäni. En nyt oikein tiedä mitä mun pitäisi tehdä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisella kaupungilla on kai omat ilmaiset psykologit, jotka ovat kuulemma tosi auttavia :)
Osanotto,koet nyt tosi paljon kerralla etkä todellakaan ole mikään luuseri,hei asiat tärkeysjärjestykseen.Jos pääset läpi onnittelut siitä mut sil ei oo nyt väliä mahdollisuuksia on muitakin jatkoja ajatellen.Anna aikaa surulle et voi harteillesi ottaa kaikkea sun pitää ajatella myös itseäsi,et ole vastuussa pikkuveljestäsi mitenkään,älä huolehdi siitä jos on sijaisperhe.Tuet minkä voit.Voimia sulle täältä jostakin!
Moi Apuatarvitseva_ !
Niin kuin tuossa jo vinkattiinkin, niin kyllä julkisella puolella pääsee ammattilaisen pakeille ilman rahaa. Ota ensteks yhteyttä vaikka paikalliseen terveyskeskukseen tai oppilaitoksesi terveydenhuoltoon, he auttavat eteenpäin. Myös paikkakuntasi seurakunnasta löytyy nuorisotyöntekijöitä, jotka voivat auttaa sinua eteenpäin pääsemään ammattilaisen juttusille!
Harmi, että hienoa elämäsi etappia varjostaa ikävä ja huoli. Toivottavasti pystyt myös nauttimaan ison työsi tuloksesta ja katsomaan tulevaisuuteesi toiveikkaana. Elämä ei aina ole ihan mustavalkoista, siinä voi olla monenlaisia sävyjä yhtä aikaa: iloja ja suruja.
Voimia sinulle juhlaasi ja kesääsi,
Katja Kajaanista
NettiSaapas