Pitääkö ateisti totena lausumaa
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Rakkaus, niin ihmeellinen sana
ateistiton
38380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tulipahan nyt vähän väärälle palstalle
Aloittaja viittaa Rakkauden kaksoiskäskyyn: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Jumalan rakastaminen on turhaa, koska se on sama kuin rakastaisit riihitonttua tai yksisarvisia. Mutta "kultainen sääntö" on hyvä periaate elämässä.
Kungfutselaisuus: Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi
Juutalaisuus: Älä tee sellaista kanssaihmisillesi, joka on itsellesikin vastenmielistä
Kristinusko: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille
Islam: Kukaan teistä ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen
Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa
Buddhalaisuus: Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea
Hindulaisuus: Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle
Taolaisuus: Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäs
Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi
Toisin sanoen, elä ihmisiksi.
Kiintoisaa, että juuri islamin sanamuoto on noista vanhanaikaisin, kun teksti kirjaimellisesti ottaen sulkee pois sekä naiset että jopa ei-sukulaiset.
Islamin dogma on jotenkin niin ehdoton, lähempänä juutalaisuutta.
Olisikin mielenkiintoista keskustella islamista luopuneiden ateistien kanssa siitä miten he näkevät islamin omilla silmillään?
Tämä oli mielenkiintoinen:
Muhammad Syed: Ex-Muslim
https://youtu.be/xDIR3GhXszo
Kaveri heittää mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä Mooseksen ja Mohamedin kesken.
Kun nyt tarkemmin pohtii noita esttämiäsi "totuuksia", niin voidaankohan vetääkin johtopäätös, että jos ihminen on sisältä rikki, niin sen myötä hän voikin toimia vastoin esittämiäsi "totuuksien" todellista tarkoitusta?
Tuo taolaisuuden "totuus" on aika outo?
Noita kaikkia uskontoja ja niiden dogmaa pitää yrittää ymmärtää siitä kontekstista mitä, missä ja milloin ne ovat oppinsa muokanneet.
Taolaisuus liittyy voimakkaasti kungfutselaisuuteen ja se taas on ainakin minun ymmärryksen mukaan valtioon, yhteiskuntarauhaan ja byrokratiaan muokkaantunut ideologia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taolaisuus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kungfutselaisuus
>Olisikin mielenkiintoista keskustella islamista luopuneiden ateistien kanssa siitä miten he näkevät islamin omilla silmillään?
Heti tuosta Pispalasta löytyisi yksi sellainen, tämä palkittu kirjalija jonka nimeä en juuri nyt muista.
Psykiatria ei tietääkseni tunne käsitettä "ihminen sisältä rikki", vaan kyseessä on fundisuskonnolliseen puheeseen kuuluva termi, jota käytetään puoskaroinnin oikeuttamiseen.
Rakasta itsesi kaltaisia tai itsesi yläpuolella olevia.
Ei toimi, tuotahan on yritetty huonolla menestyksellä natsisaksassa ja neukkulassa.
Rakasta itsesi kaltaisia ja suojele alaisiasi itsesi yläpuolella olevilta.
Pitääkö uskovainen totena? Ei, jos rakastamisena pidetään suvaitsemista ja toisen kunnioittamista. Siinähän se uskonnon hauskuus onkin, monin korulausein saadaan huomio siirtymään pois siitä, mikä on todellisuus.
Niinpä, mitenköhän tuo käsite "rakkaus" tulisi sitten oikein ymmärtää?
Uskova rakastaa kaikkia ihmisiä, paitsi tietenkin homoja ja ateisteja ja vääräuskoisia ja niitä jotka uskovat samaan, mutta väärällä tavalla. Eli uskova rakastaa kaikkia niitä jotka uskovat samaan täsmälleen samalla tavalla ja kaikkiin muihin hän suhtautuu ylimielisen halveksivasti ja/tai avoimen vihamielisesti.
Kuten palstan uskovat meille täällä päivittäin todistavat.
Se on juuri näin, hyvä kommentti nimimerkiltä uskonkauneus!.
Rakastaako ateisti vain ateisteja vai ei ketään? Rakastaako ateisti vain itseään vai ei edes sitä?
Entä kristityt pallihien nuuskijat sitten?
No en ainakaan ateisteja rakasta, ne ovat pelottavia ja viksumpia järjestään kuin minä.
Itseäni en rakasta, vaan koko ajan joudun muokkaamaan typeriä käsityksiäni.
Vastaus on tietysti, että asia riippuu kokonaan ateistista.
Niin kaikki riippuukin ihmisestä itsestään. Mutta mistä sitten voima rakkauteen saadaan?
Ihmisestä itsestää. Rakkaus on tunne siinä missä muutkin. Se on jotain mihin ihmisellä on synnynäinen kyky ja taipumus, joskin toki kasvuympäristö ja elämän mittaan kertyvät kokemukset vaikuttavat myös sekä kykyyn rakastaa että siihen, miten rakkaus ilmenee.
Palstakristittyjen sanoma on että rakasta itseäsi kuin pallihikeäsi.
Lausuma on yksenkertainen kehoitus ja sille ei voi silloin määrittää totuusarvoa.
Lausumasta ei voi silloin arvostella päätelmän pätevyyttä.
Kirkossa kaikuivat vielä Papin sanat: ”Seuraan poikianii-i – Saksan puolesta... seuraaan.. saksaan puooleestaaaa...a”, kun sisään astui hihhuli pää tyhjyyttä ujeltaen Sanaa soittamaan.
Pyhä henki voi koskettaa myös ateistia mutta monet asiat on ateistilla hukassa. Kysyin esim yhdeltä palstan ateistilta, että suosittelisko hän mulle omaa harrastustaan, niin ei suositellut. Ei sellanen oo mitään lähimmäisenrakkautta.
Monet harrastukset vaativat enemmän järkeä ja kypsyyttä kuin sinulla on.
Ei harrastus vaadi mitään. Niissä menestyminen ehkä vaatii mutta harrastaminen ei sinänsä vaadi mitään. Joten oli kyllä tosi tyhmästi sanottu sulta!
..minä keksin sulle hyvän harrastuksen.. Suunnistus, ja vielä sellainen seura kuin, Lopen Uupuneet..hakeudu tähän seuraan, ja vielä ankkuriksi. Jumalasi varmaan johdattais sinut rastilta rastille..ja voittaisitta ensivuoden Jukolan viestin!!
Mä sanon viisaasti että homouden harrastaminen multa on viisas teko.
Kyllä filosofian harrastaminen vaatii aika paljonkin jotain sellaista, mitä sinulta kokonaan ja täydellisesti puuttuu. Mutta ymmärrän kyllä ettet kykene sitä koskaan ymmärtämään, koska sehän edellyttäisi juuri sitä kykyä joka sinulta puuttuu...
Et nyt ihan perustellut väittämääsi.
Koska depressiivinen ihminen lähinnä vihaa itseään, niin mitähän hänen pitäisi tehdä lähimmäistensä suhteen?
Itse on jokaisen lähimmäinen lähimmäinen. Depressiosta kärsivän pitäisi ensin opetella rakastamaan itseään eli lähimmäistään. Sitten vähitellen voi laajentaa sitä rakkautta lähipiiriinsä, niihin joihin kokee yhteyttä, sitten vähitellen laajentaa ja laajentaa kunnes koko ihmiskunta on lähimmäisiä.
http://www.aanitteitaelamaan.fi/tekstit/Itsearvostuksen_julistus_Ilkka_harkonen.pdf
Mun mielestä se oli kyl piru, joka sanoi Simeonille saapasjalkavuorella, jotta "minä olen sinä, ja sinä olet minä!"
Minun ja uskovan rakkaus eroavat toisistaan suuresti ja nimenomaan siinä, että minun rakkauteni kohteet ovat kaikki ihan oikeasti olemassa, kun taas uskova rakastaa näkymättömiä mielikuvitusolentoja.
Eli mitä tarkoitat kaikella olemassa olevalla??
Ymmärrän kyllä että uskovan on mahdotonta ymmärtää mitä on ihan oikeasti olemassa ja mitä taas ei ole, mutta sillehän minä en mitään mahda. En kykene loihtimaan ymmärtämättömälle ymmärrystä.
hmm mitäs rakkaus on sitten kemiallinen myrsky aivoivva joka on lajin säilymisen kannalta välttämätöntä....pohditaanpa
1. tulen töistä kotiin naapuri pyytää rahaa lainaan ruokaan koska sitä ei ole hänellä...antaisin jos kysymys on nälän tyydyttämisestä tai kutsuisin syömään
2.on ydinsodan jälkeinen tilanne naapuri tulee pyytämään ruokaa mitä minulla on ja hänellä ei ampuisin naapurin koska näin vältän jatko konfliktit asian tiimoilta
3.naapuri ehdottaa ydinsodan jälkeen yhteistyötä molemmin puolista avun antoa..tähän suostuisin
Pyrin kohtelemaan muita niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan.
Rakkaus on kuitenkin mielestäni ylisana tällaisessa yhteydessä.
Jos tarjoan kyydin tuntemattomalle, jonka auto on hajonnut tienposkeen, en nimitäisi
sitä rakkaudeksi.