Meillä on ennestään sekä uros että narttu(5v), pienehköjä molemmat.
Nyt hankinnassa olisi isomman rodun edustaja.
Rotu on aina ollut suuri haave.
Ainoa mikä ajatuksessa stressaa, on että tuleeko narttujen välille helposti sanomista.
Millaisia kokemuksia teillä on asiasta?
En tietenkään vastausten perusteella päätöstäni tee, olisi vain kiva tietää miten muilla on mennyt.
Nyt hankinnassa olisi isomman rodun edustaja.
Rotu on aina ollut suuri haave.
Ainoa mikä ajatuksessa stressaa, on että tuleeko narttujen välille helposti sanomista.
Millaisia kokemuksia teillä on asiasta?
En tietenkään vastausten perusteella päätöstäni tee, olisi vain kiva tietää miten muilla on mennyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvin on mennyt. Mutta et sinä sillä tiedolla mitään tee kun rodut tuskin ovat samat.
Riippuu rodusta ja monesta muustakin asiasta. Meillä 5 narttua, ei ongelmia, mutta joillekin yksikin on liikaa.
Jep, riippuu tosiaan rodusta ja teidän valmiuksista. Itse en esim pitäisi välttämättä hankalempien rotujen edustajia yhdessä kun en ole kotona ja hommaisin varmuudeksi sen kuonokopankin.
Meillä on metsästyskoiria, 3 narttua, joista 2 kovaluonteista sopivat hyvin yksiin, yksi pehmeämpiluonteinen viihtyy paremmin itsekseen. Iät menee niin, että tuo kiltein on vanhin, 6v ja toiset nuorempia. Heti keskimmäisen koiran ollessa pentu oli selvää, ettei koirista tule ylimpiä ystäviä, ja nuorin täystuho kun tuli taloon, se pärjäsi kyllä hyvin toisen yhtä kovapäisen nartun kanssa, mutta kiltti koira jäi heti alkuunsa alakynteen. Ei siis ole automaattisesti selvää, ettäkoirat tulee toimeen keskenään, eikäsekään, että vanhempi saa säilyttää johtajan asemansa.
Lähtökohtana voisi pitää, että mitä vähemmän koirasosiaalinen rotu, sen suurempi oletusarvo on, että ei tulisi kaksi samaa sukupuolta toimeen...
Poikkeukset toki vahvistaa säännön, mutta lähtökohdaksi kannattaa miettiä tuo. Miettiä, että onko valmiuksia moiseen ja onko halua ja mahiksia tarvittaessa myös eristää.
Eli vaikka et vastausten perusteella päätöstä tee, niin mieti tarkoin nuo.
Toiseksi, jos on hyvin erikokoiset, niin pienetkin kähinät voi olla vaarallisia.
Myöskin kannattaa miettiä, että, jos aikoo huoletta yhdessä pitää, niin onko ne omat pienet kuitenkin niin vahvarakenteisia/kokoisia, että ei ihan helposti rikki mene, jos isomman kanssa leikkii ym. Isokokoinen junnukoira, kun on siinä vaiheessa, että "aivot on vielä narikassa, mutta jalat liikkuu sitäkin enemmän", voi helposti tahtomattaankin teloa vahingossa pienempäänsä (varsinkin jos kyseessä hennommat pienet).
Valmiudet eristämiseen on oltava ja mietittävä, että mitä tekee jos eivät tulekaan toimeen.
Meidän eka koira oli vuoden ikäinen, kun hankittiin toinen, joka oli silloin puolitoistavuotias. Molemmat narttuja ja melko kookkaita. Lähdettiin vähän soitellen sotaan, eli todellakaan ei oltu varauduttu mihinkään. Meillä kävi onneksi hyvin: eka koira on johtajaluonne, toinen taas luontainen "kakkosmies" (tai siis -nainen:)). Pomokoira ärhenteli vuorokauden, sen jälkeen alkoivat leikit. Kakkosmiehellä on enemmän massaa, mutta yhä edelleen se yleensä alistuu. Joskus olen nähnyt, että näyttää tosissaan hampaita, ja silloin pomo kyllä perääntyy. Nyt ovat molemmat kolmevuotiaita ja parhaita kamuja. Ollaan kyllä mietitty moneen kertaan, mitä olis tapahtunut, jos toinen koirakin olisi ollut johtajaluonne, joten suosittelen kyllä, että jos otat aikuisen koiran, otat selvää sen luonteesta.
On ollut kaksi narttua ja hyvin on tullut toimeen. Ei ikinä mitään tappelua tms. Nyt on uros ja narttu :)