Kuinka vanhoja kokemattomia miehiä olette?

Ei kukaan ole täällä oikeasti kokematon. Jotkut vain trollailevat olevansa neitsytsetiä.

37 vuotias olen, en ole kelvannut kenellekään. Nyt etsin tarpeeksi vajavaista naista jolle kelpaisin. Invalidikin kelpaa.

Olen 39-vuotias mies ja harrastanut seksiä vain huorien kanssa. Lasken itseni kokemattomaksi, koska en ole saanut seksiä muuta kuin rahalla.

Olen 41v ja kokematon oikeesti

En yhtään ymmärrä miten joku 4-kymppinen voi olla kokematon, kyllä luulisi nuorena jokaiselle tulevan joku kokemus. Eri asia tietysti nyt sitten 40-ikäisenä, kun yhä vaikeampihan niitä kokemuksia tuossa iässä on enään saada.

Oon 26 vuotta, ja kokemus naisista pyöreä nolla.

Parisataa muijaa listoilla. Hyvin iso kulli on niille kelvannut. Vielä tekee mieli kokemuksia.

Oon just 21 ja paras nuoruus on vasta edessäpäin!

37 vuotta. Ei sellaista yhdyntää, jossa penis olisi ollut vaginassa. Syynä se, että tarjoutuneet naiset eivät ole kelvanneet eikä ole tullut tehdyksi juuri töitä, että saisi korkeampitasoisia.

Olin totaalikokematon 28 vuotiaaksi asti eli en ollut edes pitänyt naista kädestä enkä suudellut. Sen jälkeen ollut neljä naista.
Jälkikäteen voin sanoa että johtui ujoudesta. Tavismiehen on pakko olla aktiivinen/rohkea saadakseen naisia, koska vain niitä 190cm mallimiehiä lähestyy naiset.

Olen 35, en ole edes halannut naista koskaan

Mua kiusattiin varhaisteininä ja eristäydyin vähän porukasta ja en ollut niin kiinnostunut tytöistä, vaikka toisinpäin löytyi kiinnostusta. Joskus 18-vuotiaana yksi nätti misu tuli yhtäkkiä istumaan bileissä mun syliin ja pyysi mut yöks sen luo ja siitä se lähti sitten.

Joskus 20-22 v opiskelin täysillä ja en jaksanut bilettää, naisia oli vähemmän ja jollain treffeillä kävin ja lyhyitä juttuja oli. 23-vuotiaana tapasin tulevan vaimon ja 5 vuotta meni etten edes vilkuillut muita naisia. Sen jälkeen sorruin taas kun vaimo heitti "portit kiinni" ja tulevaisuus onkin vähän epäselvä mitä tässä alkaa tekemään.

Olen 38 vuotias totaalikokematon. Kärsin sosiaalisten tilanteiden kammosta ja tuppisuisuudesta. En tiedä kuinka tuttua teille on sellainen tilanne jossa mieleen ei tule mitään sanottavaa vaan vain nyökyttelee toisen sanomisille, tällaista minulla on 90 prosentissa sosiaalisista tilanteista eikä minulla ola aavistustakaan mistä se johtuu. On aika selvää etteivät naiset kiinnostu miehestä, joka kommunikoi yksi tai kaksisanaisesti. Minulle tätä tapahtuu sosiaalissa tilanteissa niin miesten kuin naisten kanssa enkä tähän ikään mennessä ole ongelmaa osannut ratkaista enkä kai koskaan ratkaisekaan. Jostain syystä osaan kuitenkin senverran kesksutella, että olen haastattelutilanteesta päässyt aina töihin eikä pitkäaikaistyöttömänä ole tarvinnut kärvistellä, joten kai minulla on jotain toivoa sen suhteen, että opin keskutelamaan myös sosiaalisissa tilanteissa.

Vähän päälle 30 ja kokematon, halaamista pidemmälle en ole päässyt. Nuorenpana melko ujo ja sosiaalisten tilanteiden pelko niin eipä sitä tyttöjen seurassa tullut oltua kouluja lukuunottamata. Ei ole kavereita joiden kautta löytäisi seuraa. Vieläkin jonkin verran ujo mutta helpottanut paljon vuosien varrella mutta silti keskustelun aikaansaaminen naisen kanssa niin livenä kuin netissä on edelleen täyttä tuskaa eikä naiset ole jaksaneet odottaa että alkujännitys loppuu ja alkaa uskaltaa olla rennommin tilanteessa.

Olen liian lihava ei naiset halua lihavaa miestä

Ikää 38 ja kaikki parisuhteeseen ja seksiin liittyvät asiat kokematta. Syitä en lähde luettelemaan, onhan niitä tässä viestiketjussa jo tullut esille. Mutta toisaalta, mikä ihme miehen kokemattomuus on Suomen kaltaisessa, pimeässä ja kylmässä maassa, jossa naapuritkin tunnetaan vain sukunimeltä...enemmän ihmettelen nykyään sitä, miten ylipäätään kukaan onnistuu löytämään suhteen? Missä ja miten se suhde alkaa?

Kohta 38v. Parisuhdekokemus puuttuu, eikä muitakaan kokemuksia ole kehuttavasti. Koska naisten lähestyminen ei onnistu.