Miksi jumalalle on niin tärkeää, että häntä palvotaan ja ylistetään? Raamattu on täynnä kehoituksia ylistää ja palvoa Jumalaa. Jos ajatellaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, kuten Raamatussa myös ilmoitetaan, miksi hän rankaisee ihmistä kaikenlaisesta itsensä korostamisesta, jos kuitenkin itse vaatii itseään jopa palvottavan ja ylistettävän? Jotenkin tällainen vaade tuntuu lapselliselta. Miksi Jumala olisi perso kehuille? Vai onko tässä joku syvempi tarkoitus, joka ei vain avaudu minulle? Tätä ovat muutkin ihmetelleet: "I cannot believe in a God who wants to be praised all the time." (Friedrich Nietzche)
Monet myös haluavat "pyhittää elämänsä Jumalalle"? Onko Raamatussa tällaiseenkin suora käsky? Miksi Jumala vaatii tällaista? Tämäkin näyttäytyy kovin kummallisena vaatimuksena tarkemmin ajateltuna. Ei pysty ymmärtämään, miksi Jumalalle, joka Raamatun mukaan on kaikkivoipa, olisi niin tärkeää että häneen keskitytään 100 %.
Osaako kukaan selittää näitä millään tavalla järkeenkäyvästi?
Monet myös haluavat "pyhittää elämänsä Jumalalle"? Onko Raamatussa tällaiseenkin suora käsky? Miksi Jumala vaatii tällaista? Tämäkin näyttäytyy kovin kummallisena vaatimuksena tarkemmin ajateltuna. Ei pysty ymmärtämään, miksi Jumalalle, joka Raamatun mukaan on kaikkivoipa, olisi niin tärkeää että häneen keskitytään 100 %.
Osaako kukaan selittää näitä millään tavalla järkeenkäyvästi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei se "Jumalalle" olekaan tärkeätä. Se on tärkeää julistajalle itselleen. Pääsee sillä tavoin nääs sopivaan fiilikseen.
Ihmisellä on jokin omituinen tarve päihdyttää itsensä. Ikään kuin paeta todellisuutta. Se onnistuu yhtä lailla kemiallisesti kuin spyykkisestikin. Kemiallinen tapa on yleensä huomattavasti haitallisempi vaihtoehto.
Olen samaa mieltä, sekä julistajalle että koko seurakunnalle. Kaikki ei vain ole Jumalasta. Kannattaa lukea Raamattua ihan hiljaa omassa rauhassa ja rukoilla, että Jumala voisi Pyhän Henkensä kautta antaa viisautta ymmärtää Sanaansa.
Onhan Jumala sentään Jumala, ei ihminen vaan henki, jonka ansioista ihminen edes on olemassakaan.
No ite ylistän mielelläni Jeesusta, koska Hän on pelastanut minut ikuiselta kadotukselta. Ylistää voi laulamalla, sanoin ja hiljaisesti mielessään...usein rukouksissa ylistän Häntä, koska Hän on niin suuri, Pyhä ja ihmeellinen ja kerron sen myös Hänelle. Uskon että myös Taivaassa ylistetään laulamalla, mielestäni se on ihana asia, saada laulaa ylistystä suurelle Jumalalle. Jokainen joka tuntee Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajanaan, varmasti myös ajattelee miten ihana Jeesus on. Se parhain ystävä joka ei hylkää silloinkaan, vaikka menettäisi kaiken tässä ajassa. Ihmiset pettää ja hylkää mutta Jeesus kulkee vierellä rakastaen ja johdattaen.
Eikö ihminen usein itse tarvitse jonkun, jota hehkuttaa ja katsoa ylöspäin. Tänä päivänä varmasti monen rinta paisuu ylpeydestä kun Suomi sai uuden hiihtokuninkaan.
Jumalaa voi kiittää ja ylistää ihan omien fiilistensä mukaan, mutta ei hän sitä vaatimalla vaadi.
"Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?" Miika 6:8
Ylistys on vastamyrkky pimeyden voimille.
Myrkkyä kumpikin. Tervettä olisi olla uskomatta mihinkään epätodelliseen, mutta osa ihmisistä tähän ei syystä tai toisesta kykene.
Mielikuvitusmaailmaan pakenemisen syy on usein eräänlainen vastuun pakoilu. Nostetaan kädet pystyyn ja huudetaan yliluonnollisia voimia avuksi. Jos/kun siitäkin huolimatta menee huonosti, niin ainahan voi syyttää paholaista ja "oikean" uskon riittämättömyyttä.
Henkilökohtaisesti en allekirjoita tuota vastuunpakoilu asiaa, vaikka logiikan ymmärrän. Itselläni on talot, työ, perhe ja elämä soljuu pienine arjen ongelmineen päällisin puolin hyvin. Haluan toki itselleni, läheisilleni ja kaikille mahdollisimman hyvän elämän, mutta ei kristityn elämässä siitä ole kyse tai ainakaan pitäisi olla.
Näin olen itse asiat ymmärtänyt:
Jumala on asettanut jokaisen ihmisen sydämeen kaipuun Jumalan yhteyteen (Room.3:23).
Rukous ja Jumalan Sana ovat lääke tähän kaipuuseen. Itse suosittelen esim. Johanneksen evankeliumia alkuun. Ennen Raamatun lukemista on hyvä rukoilla. Raamatun ydin on evankeliumi.
Ihminen joka on nämä jumalat keksinyt haluaa keksinnölleen arvonantoa ja ylistystä.
En ole ihan varma, mihin raamatunpaikkoihin viittaat, mutta uskoakseni suurin osa Raamatun ylistyspuheesta on ihmisen kiitollisuuden ja ilon ilmausta. Halu ylistää ja palvoa nousee ihmisestä luonnostaan. Ei ylistäminen ole velvollisuus. Kuinka se edes voisi olla? Ylistys, joka ei nouse vilpittömästä sydämestä, ei ole ylistystä ensinkään. Jumalaa ei voi huijata.
Jumalaa ihminen ei huijaakaa, vaan ihminen huijaa itseään. Siis se pieni osa ihmiskunnasta, joka uskoo saavansa apua muinaisuudessa keksityiltä satuolennoilta.
Helpotusta sisäiseen tuskaansa rukouksista ja ylistyksestä varmasti saa. Mitään muuta hyötyä niistä ei sitten olekaan.
Voi teitä vähäuskoisia.